Ajatuskondomit kouluihin?

Kirjoitin eilen Facebookiin päivityksen, jossa muistutin meemiteorian olemassaolosta ja pohdin voitaisiinko siitä puhua jo peruskoulussa. Motivaationa tähän muistutukseen toimi tämä uutinen, jonka linkitin myös kyseisen face-päivityksen yhteyteen:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001264556.html

Totesin heti tuon facebook-postauksen alussa, etten ota kantaa itse kuolemantapaukseen. Kommentteihin tipahteli kuitenkin heti viestejä, joissa vakuuteltiin sitä, että kuollut “Jimi” ei ollut sellainen kaveri kuin media meille väittää ja että kuolema ei johtunut mistään natseista. Jäin hölmistyneenä ihmettelemään noita avautumisia. Miten tämän Jimin persoona tai kuolinsyy liittyi millään tavalla toivomaani keskusteluun meemeistä? Olinhan vielä erikseen maininnut, että en ota kantaa kyseiseen kuolemantapaukseen. Olisiko mahdollista, että syy aiheen ohittavaan keskusteluun ei olisikaan lukutaidottomuudessa vaan juurikin niissä meemeissä?

Yritän nyt blogimuodossa avata sitä alkuperäistä asiaa vähän enemmän.

Meemiteoria

Evoluutioteoria selittää monien mielestä hyvin ihmis- ja eläinkunnan kehitystä aikojen alusta tähän päivään. Lajien säilymisen ja kehittymisen kannalta on ollut tärkeää, että kaikki eliölajit ovat sopeutuneet ympäristöönsä ja varmistaneet kaikella toiminnallaan oman lajityyppinsä säilymisen. Kaiken toiminnan lähtökohtana on täytynyt olla omien geenien jatkumisen varmistaminen. Luonnonvalinta on ohjannut kehitystä ja fyysinen maailma on määritellyt luonnolle järjestyksen ja pelisäännöt.

Ihminen on kuitenkin tässä suhteessa hieman outo tapaus. Meille on jostain kumman syystä kehittynyt kyky toimia ikäänkuin evoluution “sääntöjen vastaisesti”. Ihminen on osoittanut kykynsä ja halunsa kokonaisten kansojen (jopa omiensa) tuhoamiseen. Olipa kyseessä ääri-islamia kannattava jihadisti, rynkyn kouluun kantava teini tai kolmannen valtakunnan perustamisesta haaveileva kaasukammion rakentaja, tuntuu ihmisten käytös monesti perinteisten luonnonlakien vastaiselta.

Kun tällaisen päättömän toiminnan syy-seuraus -suhteita lähdetään selvittämään, päädytään tutkimaan ihmisen mieltä ja tietoisuutta. Tullaan eri tieteenalojen risteykseen, jossa joudutaan käsittelemään sosiologisia, psykologisia, filosofisia ja uskonnollisia teemoja. Meemiteoria on vain yksi tapa yrittää ymmärtää ihmisen toimintaa ja pääkoppamme sisällä tapahtuvia mysteereitä.

Meemiteoria soveltaa evoluutiosta ja genetiikasta opittua tietoa ihmisen tietoisuuden ja ajattelun hahmottamiseen. Voisiko ajatteluun ja ihmisen tietoisuuden kehittymiseen päteä samat universaalit periaatteet kuin fyysiseen perimään?

Ihminen poikkeaa muusta maapallon faunasta siinä, että se pystyy matkimaan ja oppimaan asioita huomattavasti paremmin kuin mikään muu laji. Ihminen luo tapoja, kieliä, kulttuureita, uskontoja, poliittisia järjestelmiä, talousjärjestelmiä jne. Monipuolisen matkimiskyvyn ansiosta ihminen on noussut luomakunnan kuninkaaksi ja kivunnut ravintoketjun huipulle.

Kaikkea sitä tietoa, mitä ihmiset pystyvät oppimaan, sisäistämään ja siirtämään eteenpäin lajitovereilleen, voidaan kutsua meemeiksi. Meemit ovat kopioituvia tiedon yksiköitä.

Lapsena opimme vanhemmiltamme kielen, käytöstavat, pukeutumistyylit ja usein myös uskonnollisen suuntauksen. Myöhemmin opimme muilta lajitovereiltamme uusia käyttäytymismalleja, harrastuksia, sosiaalisen kommunikoinnin muotoja ja muotisuuntauksia. Syömme haarukoilla tai puikoilla riippuen vanhempiemme ja lähiyhteisön kantamista meemeistä, vedämme aamulla päällemme farkut tai burkhan ja lähdemme päivän toimiimme paitsi tietoisina itsestämme ja ajatuksistamme, myös tietoisina ympärillämme olevien muiden ihmisten tietoisuudesta. Olemme meemien vastaanottajia, kantajia ja levittäjiä.

Onko evoluutio kehittänyt ihmiselle tietoisuuden ja sitä kautta kyvyn luoda uuden replikaattorin? Vai onko yksilön minä-tietoisuus itsessään vain replikoituvien meemien luomaa harhaa? “Mikä minä on, kuka minä on?”

Yksilölle meemeistä ja kopiointikyvystä on joka tapauksessa valtavasti hyötyä. Elämä on nykyään monella tavalla helppoa. Jos haluan oppia soittamaan kitaraa tai maalaamaan, voin mennä kurssille ja oppia haluamani taidon. Halutessani voin ostaa aihetta käsittelevän kirjan. Jos päätän ryhtyä kuntoilemaan, voin palkata personal trainerin, joka kertoo millä kilot parhaiten karisee, tai voin lukea netistä treenivinkkejä. Kouluttautumalla pystyn hankkimaan uuden työpaikan. Halutessani voin jäädä vaikka sohvalle makaamaan ja levittämään nettimeemejä.

Eihän oppimisessa ja matkimisessa eli memeettisesti toimivassa tietoisuudessa voi olla mitään negatiivista. Vai voiko?

Nuo kaikki aiemmat oli esimerkkejä siitä miten ihmisen tietoinen mieli voi vapaasti valita meemejä, joita se kopioi ja levittää. Mutta se ei ole koko totuus. Ihmisen tietoisuus ja mieli on jakautunut tietoiseen ja alitajuiseen osaan. Tietoisessa mielessä on kaikki ajatuksemme, tuntemuksemme, muistomme jne. Mutta se on vain pienen pieni murto-osa siitä tietomäärästä, joka on alitajunnassamme. Ja kaikki se tiedostamaton lopulta määrittelee sen miten suhtaudumme asioihin ja miten tietoinen mielemme päättää missäkin tilanteessa toimia.

Vertauskuvallisesti tietoista mieltä voisi kuvata yhdeksi pieneksi puroksi. Alitajunta on valtameri, jonne kulkeutuu tuhansien pienten purojen jatkuva virta.

Tartuntavaara?

Ja tätä kautta päästään nyt sinne mielen pimeälle puolelle… Miten hallita meemejä, jotka kopioituvat alitajuisesti tai meidän tiedostamatta? Jokainen mainonnan ammattilainen tietää, että ihmisiin pystytään vaikuttamaan alitajuisesti. Jos kaupassa soi musiikki A:n sijasta musiikki B, voi myynti nousta X%. Varsinkin jos kuluttajalle on onnistuttu näyttämään aiemmin brändimainos, jossa on käytetty symbolia X ja sukupuolta Y… Tämä kaikki on tarkasti tutkittua ja erittäin toimivaa. Ostopäätös voi syntyä ilman, että kuluttaja saa koskaan selville miksi päätti ostaa tuotteen.

Myös propaganda on yksi merkittävä psykologisen vaikuttamisen muoto. On hurjaa ajatella miten monien vaikuttimien alaisena me jatkuvasti toimimme. Ja kuinka moni meistä osaa omia ajatusmallejaan kyseenalaistaa?

On varmasti helppo luetella pitkä lista asioita, joita ei ikimaailmassa hyväksyisi, kannattaisi tai varsinkaan levittäisi memeettisesti eteenpäin. Miten esim. joku pedofiilipuolue voi saada missään kannatusta? Entä joku lahko, jossa kaikki uskovat hullua johtajaa ja lopulta suorittavat joukkoitsemurhan? Miten tällaiset ideat oikeasti voivat levitä?

Niinpä. Mutta jos meemit toimivat evoluution sääntöjen ehdoilla, ne kaikki kopioituvat, jos ne voivat. Meemeillä ei ole moraalia eikä ne tee eroa hyvän ja pahan välille. Ne ovat tiedon yksiköitä, jotka tarttuvat tajuntaan aivan kuten virukset fyysiseen ruumiseen. Ruumiin vastustuskykyä kyllä pyritään kehittämään, mutta miten on mielen laita?

Yksi hyvä esimerkki on 2001 terrori-iskujen jälkeen aloitetut sodat. Olisiko tuollaisia hyökkäyssotia voitu aloittaa ilman traumaa, jonka WTC-tornien romahtaminen aieheutti tv:n välityksellä koko läntiselle maailmalle? Miksi täysin järjenvastaiset meemit tuntuivat yhtäkkiä täysin järkeviltä niin monista ihmisistä? Mikä olisi ollut sodanjulistuksen vastaanotto, jos ihmisille ei olisi väläytelty talismaanisia sanoja vapaudesta, demokratiasta ja kuvitteellisista joukkotuhoaseista vaan kerrottu esim. unikkoviljelmien hallinnasta ja petrodollarin aseman säilyttämisestä?

Tai jos ajatellaan arkisempia asioita… Kuinka moni koskaan pysähtyy kyseenalaistamaan omassa arjessa olevia itsestäänselvyyksiä? Monet kantavat nimettömissä sormissaan kultarinkuloita luullen, että ne merkitsevät jotain. Monet kastavat lapsensa uskonnollisin menoin, vaikka iltapesun yhteydessä kraanasta valutettu vesi olisi puhdistanut pirpanan päänahan paljon tehokkaammin. Mitä tapahtuisi jos meidän kulttuurista revittäisiin pois kaikki “keksitty merkitys”? Mitä jäisi jäljelle?

Me kaikki olemme niiden meemien aikaansaannoksia, joita olemme tietoisesti tai tiedostamatta sisäistäneet. Veikkaan, että monelle voisi olla kauhistuttava ajatus se, että ehkä se ”ego” tai ns. ”minä” ei olekaan se oikea Minä (jos sellaista edes on).

Mutta jos palataan vielä niihin meemien aiheuttamiin uhkiin… Dan Dennet puhuu tällä alla näkyvällä videolla meemeistä ja vertaa ihmisiä muurahaisiin, joiden aivot ovat loisen kaappaamat. Muurahainen kiipeää yhä uudelleen ja uudelleen ruohon ylimpään kohtaan tajuamatta lainkaan itse miksi niin tekee. Ainoa syy koko toiminnalle on se, että sen aivoihin on ajautunut loinen, joka haluaa päästä lisääntymään muurahaisen jouduttua jonkun toisen eläimen syömäksi. Toimivatko ihmisetkin näin itsetuhoisesti memeettisen käyttäytymisen takia?

Dennet esitti tuossa videossa myös toisen hienon vertauksen: Jos ystäväsi kuolee AIDSiin, voit kaikin mokomin olla vihainen virukselle, mutta se ei loppupeleissä auta yhtään mitään. Meidän täytyy oppia tuntemaan miten virukset leviävät, jotta asialle voidaan tehdä jotain. Tätä keskustelua yritän aina välillä peräänkuuluttaa kun luen uutisia ideologisista yhteentörmäyksistä. Siitä oli kyse myös tässä facebook-päivityksessäni.

Mutta mitä näille ristiriidoille sitten voi tehdä? Se rikka toisen silmässä on aina helpompi nähdä kuin malka omassaan. Lopulta päädytään aina samaan loputtomaan kiistelyyn siitä kumpi on oikeassa tai ”kumpi kirppu omistaa koiran”.

Vaikeaa tai jopa mahdotonta se saattaa ollakin. Jos aikuiseksi kasvaneelta ihmiseltä revittäisiin pois kaikki uskomukset ja meemirakenteet, voisi lopputuloksena olla hermoromahdus ja mielisairaus. Lapset sen sijaan eivät ole vielä ehtineet muodostamaan tällaisia uskomus- ja asennelinnakkeita. Ehkäpä heille kyseenalaistamisen taito olisi vielä mahdollista opettaa? En ainakaan ole koskaan kuullut, että keneltäkään lapselta olisi romahtanut maailma tai mielenterveys, kun selviää, että joulupukki olikin naapurin Arska. Aikuisilta saattaa lähteä mopo käsistä jo pienistäkin todellisuuden poikkeavuuksista. Lainaus eliittiblogista:

Kun uskomusjärjestelmämme ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa, koemme kivuliaan olotilan, jota kutsutaan kognitiiviseksi dissonanssiksi. Tällöin mielemme valitsee mielummin valheellisen uskomuksen kuin kivuliaan totuuden. Keksimme mitä mielikuvituksellisimpia keinoja selittää valhe totuudeksi, kunhan vain emme joudu kohtaamaan sitä totuuden aiheuttamaa viiltävää kipua.

Tästä kaikesta tullaankin nyt sitten jokaisen yksilön vastuuseen. Olisiko meidän kaikkien syytä keskittyä hetkeksi miettimään omaa ajatteluamme? Miten voisimme muuttaa vastapuolen näkemyksiä, jos emme pysty kohtaamaan ja kyseenalaistamaan edes omiamme?

Yrjö Kallinen oli hieno ihminen, joka yritti opastaa kanssaeläjiään tässä asiassa. Kyseessä oli mies, joka toimi jonkun aikaa jopa Suomen puolustusministerinä! Ja kuunelkaa näitä sanoja! Olisipa nykypäivänäkin tällaisia poliitikkoja…

Michael Tsarion puolestaan puhuu YouTube-videoillaan “todellisen minän” kohtaamisesta ja aidon itsenäisen ajattelun harjoittelusta. Hän kehottaa luopumaan auktoriteettiuskosta ja hierarkia-käsityksestä. Vasta kun vapaudut muiden vaikutuksesta, voit tuntea itsesi. Mutta pelkkä hierarkian hylkääminen sinusta ylöspäin ei riitä. Se pitää romuttaa myös sinusta alaspäin. “No master above, no slave below!” Kuinka moni meistä pystyisi tähän? Eikö juuri niiden “like” ja “follow” painallusten haaliminen ole tänä päivänä se kovin juttu? Ainiin ja ne selfiet…

Tapaus “asema-aukio”

Kuten alussa sanoin, en haluaisi ottaa mitään kantaa siihen IS:n uutisoimaan kuolemantapaukseen. Mutta eipä minulla mitään estettäkään ole asiasta laukoa mielipiteitäni. Se, etten tiedä faktoja, voi kyllä aiheuttaa taas mielipahaa jollekin. “Sori siitä.”

Mitä siis tapahtui? Jostain uutisista luin, että tämä kyseinen henkilö oli sylkenyt uusnatsin päälle, joka puolestaan sitten laittoi tälle kaverille turpiin. Mitäs kummallista tässä on? Kaksi idioottia kohtaisi toisensa? Väkivalta on aina väärin ja tuomittavaa, mutta ei tuo nyt kovin yllättävältä lopputulokselta kuullosta.

Mieleen tulee Bill Hicksin loistava standup-kannanotto huumekeskusteluun liittyen. Hicks sanaili, että “Älkää tuomitko kaikkia huumeita pahaksi, jos joku kamapäissään hyppää katolta. Jos hän luuli osaavansa lentää, miksei hän lähtenyt maasta lentoon. Emmehän näe ankkojakaan jonottamassa hissiin, kun ne lähtevät kohti etelää.”

Niinpä niin. Asioita voi katsoa niin monelta kantilta…

Mieleen tuli myös muisto omasta nuoruudesta, myöhäiseltä 90-luvulta. Silloin yhdellä hyvällä ystävälläni oli ikäviä kokemuksia romaneista. Eräänä iltana hän sitten näki kadulla ryhmän kyseisen kansanosan edustajia. Hän päätti marssia heidän eteen kysymään, että “Haluaako mannet turpaansa?”. Ei ole varmaan vaikea arvata kuka siinä sitten oikeasti turpaansa otti. Haettiin verta valuva kaveri sitten sieltä pois ja pyydettiin mustalaisilta anteeksi. Sillä selvä. Ehkä kaverini tarvitsi siihen elämänvaiheeseen tällaisen kolauksen tai elämänkokemuksen? Onneksi ei kuollut. Mikä minä olen sitä tuomitsemaan? Meillä kaikilla on oma “narrin matkamme” käytävänä. Tämän asema-aukion tapauksen kohdalla matka taisi päättyä ns. liian aikaisin. Paska mäihä!

Ja mitä niihin asema-aukion natseihin tulee… Tällaiset ideologiat kuulostaa yhteiskunnan todelliselta saastalta ja väkivaltaisten porukoiden kokoontuminen kaupunkien kaduille äärimmäisen vastenmieliseltä. Mutta en minä tiedä mistä he ovat kyseisen “meemitartuntansa” saaneet. Millaisia traumoja heillä on elämästä ja miten ovat nykyiseen tilaansa päätyneet? Näiden ihmisten tilaa tuskin parannetaan naamalle räkimällä. Jos he kokoontuvat laittomasti niin se on sitten poliisiasia. Ja nyrkkisankari saa toivottavasti ansaitsemansa tuomion.

Natsilippujen (ja miksei kaikkien muidenkin ismi-lippujen) heiluttelu kadulla kuulostaa omasta mielestäni todella säälittävältä toiminnalta. Toivottavasti nämäkin järjen jättiläiset joskus pysähtyvät miettimään mitä yrittävät toiminnallaan saavuttaa.

Maahanmuuttopolitiikkaan ja tähän koko teemaan en viitsi enempää nyt mennä. Olen jo kerran sanonut kuvan muodossa mitä mieltä asiasta olen:

nethupicom_rasuvakki

Leave a comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *