Litteän maan teoria, osa 7

Tämä on osa juttusarjaa, jonka alkuun pääset tästä. Tavoitteena siis käydä läpi kaikki litteän maan teoriaan uskovien argumentit ja katsoa mitä niiden taustalta löytyy.

Tällä kertaa uudelleen käsittelyssä tekemäni listan aihe nro nro 9: Foucault’n heiluri (Foucault pendulum) ja Allais effect. Eli tämä osa on itse asiassa lisäosa tälle jutulle.

Yritin havainnollistaa kysymyksen uuden videon muotoon:

Ja jos joku ei jaksanut edellistä juttua aiheesta lukea niin tässä siinä ollut video:

Lue seuraava osa ››

4 thoughts on “Litteän maan teoria, osa 7

  1. Tämä on näitä asioita, joita en muista koskaan kuulleeni selitettävän, vaikka koko nuoruus tuli vietettyä koulujen penkkejä kulutellen, ja muutenkin olen aina ollut kiinnostunut olevaisuuden ihmeistä. Olenko nukkunut tunneilla (retorinen kysymys) vai olisiko tämä juuri sitä “esoteerista” tietoa, jonka saamiseksi pitäisi olla tarpeeksi vapaamuurariasteita?

    Asiaa pohdiskeltuani tarjoaisin seuraavanlaista selitystä videolla esitettyihin kysymyksiin:

    Ajattelemme maapallon loppuvan maan pinnalle, mutta tosiasiassa sitä “kuorruttaa” paksuhko kerros ilmamassaa, joka myös pyörii maapallon mukana. Raja liikkuvan planeetan ja sitä ympäröivän tyhjiön välillä ei siis ole maapallon pinnalla vaan paljon ylempänä, eikä sekään ole “veitsellä leikattu”, vaan massa ohenee pikku hiljaa. Kaikki massa (materia) kuitenkin liikkuu maapallon tahtiin maapallon mukana halki avaruuden – ja näin myös meidän lentokoneemme ja heilurit.

    Jos vertaamme tätä tilannetta maantiellä kovaa kiitävän auton pinnalla istuvaan ötökkään, joka jossakin vaiheessa tempautuu ilmavirran mukana pois automme pinnalta, huomaamme tärkeän eron: ötökkä kohtaa jatkuvaa kitkaa siihen kohdistuvaa ilmavirtaa (eli massaa) vastaan. Planeettaamme ympäröivä tyhjyys ei tätä kitkaa tarjoa. Siksi meitä ympäröivä ilmakehä pysyykin paikallaan planeettaamme “kuorruttavana” kerroksena, vaikka planeettamme väitetysti liikkuukin huimaa vauhtia avaruuksien halki.

    Lentokoneet ja helikopterit noustessaan ilmaan “uivat” tässä “kuorrutuksessa” kuin sukellusveneet ikään. Kaikki massa niiden ympärillä liikkuu planeettamme tahtiin (sekä pyörimis- että etenemisliikkeessä), vetäen näin näitä mukamas vapaasti liikkuvia objekteja jatkuvasti mukanaan, päin vastoin kuin aiemmin kuvattu ötökkä autolla, johon sen sijaan kohdistuu saman massan aiheuttama valtava kitka (eli se siis joutuu tämän paikallaan pitävän voiman kohteeksi).

    Tässä massassa ovat sitten vallalla ne aiemmin mainitut luonnonlait ja ominaisuudet, jotka saavat heilurin toimimaan kuten se toimii. Heilurikin tavallaan “ui” läpi ilmamassan kuten helikopteri, mutta siinä missä helikopterin liike on ohjaajan oikuista riippuvaista, heiluri on sidottu kyntämään edestakaista liikettään. Sen kineettinen energia (eli liikkeen suoma voima) on kuitenkin tarpeeksi voimakas uhmaamaan planeettaa ympäröivän massan ohjaavaa voimaa, ja siksi se käyttäytyy “itsenäisesti” planeetan liikkeisiin nähden.

    Mitä siten tapahtuu korkeammalla, kun ilmakehä ohenee? Tempautuvatko “kuorrutuksesta” karkaavat esineet ötökän lailla jonnekin kauas taakse? No, ensinnäkään esine ei kohtaa ilmamassan kitkaa avaruuteen tultaessa, ja toisekseen esineellä on poistuessaan planeetan välittömästä vaikutuksesta kaikesta huolimatta vielä maapallolta saamansa kineettinen liikevoima tallella. Tämä oli tosin em. ötökälläkin, mutta kitkan voima on ötökän tapauksessa huomattavasti tätä suurempi, ja siksi sen autolta mukanaan saama liikenopeus loppuu nopeasti.

    Mutta ilmamassan “ohjaava vaikutus” (eli mukaansa tempaava voima kitka) poistuu asteittain ylempänä, mikä vaikuttaa paitsi etenemiseen tarvittavaan energiamäärän vähenemiseen, johtaa myös maapallon sivuttais- ja pyörimisliikkeestä irtaantumiseen.

    Tässä saattaisi olla selitys sille, miksi avaruuteen ammutut raketit ja sukkulat ensin tovin suoraan noustuaan näyttävät alkavan kaartua sivulle. “Flatterit” ovat käyttäneet tätä ilmiötä selityksenä sille, ettei raketti voi maata ympäröivän “kuvun” takia nousta tiettyä pistettä korkeammalle, ja siksi kaartavat sivuun ennen törmäystä.

    Se, mitä tässä tapahtuu (jos tämä on säännönmukainen ilmiö), voisi johtua juuri siitä, että raketti on kohonnut yli “kriittisen pisteen”, jossa rakettia paikallaan ilmamassassa pitävä voima vähitellen loppuu ilmamassan ohetessa ja lopulta loppuessa. Se, mikä planeetalta katsoessa on tähän asti edennyt suoraan ylös, alkaa nyt jäädä planeetan ulkopuolelle ja siksi joutuu tähän planeetan pyörimisliikkeen “uhriksi”.

    Esine jatkaa suoraa nousuaan fyysisesti, mutta planeetalta katsottuna se alkaa suhteessa maan pintaan “jäädä jälkeen” (eli toteuttaa sitä hauskaa ajatusta, että ilmaan hypätessä siirtyisi planeetan pyörimisen johdosta sivulle). Uskaltaisin melkein veikata, että tällainen kaartuva raketin nousu näyttää avaruudesta katsottuna silti kauttaaltaan pystysuoralta poistumiselta planeettamme pinnalta.

    Mutta “pohjoisnavalla paikallaan ilmassa pörräävän helikopterin arvoitus” jää minulta todentamatta; kääntyykö se maapallon mukana, vai pysyykö se paikallaan suhteessa siihen? Voisin olettaa, että jos helikopterin jotenkin voisi fyysisesti “sitoa paikalleen avaruuteen” irti planeetan pinnasta (eli jos sen saisi aivan vapaaksi planeetalla vaikuttavista voimista), se kääntyisi heilurin lailla vuorokauden aikana kierroksen ympäri.

    Mutta pörrätessään tässä mainitussa “kuorrutuksessa” tässä massassa vaikuttavat voimat pitävät helikopterin paikallaan maan pintaan nähden, joten sitä vierestä katsoen se jatkuvasti leijuisi samassa asennossa, pyörien näin maan mukana samaan tahtiin.

    Jos taas helikopteri ripustettaisiin heilurin painoksi, se käyttäytyisi kuten Foucault osoitti. Ja tämä siis johtunee heilurin kineettisestä energiasta, joka on ilmamassan siihen kohdistuvaa kitkaa suurempi, ja siksi kyntää ilman läpi suuremmin tästä riippumatta (toki sen keinuntaa hiljalleen hidastaen).

    Reply

  2. Tämä edellä mainitsemani “kuorrutusteoria” voitaneen todistaa käytännön kokeella.

    Ajatuksenahan oli, että maapalloa ympäröivä ilma on sen verran paksua tavaraa, että siinä lentelevät (“uivat”) ovat ikään kuin tämän massan otteessa, ja liikkuvat paitsi sen avulla myös sen ehdoilla.

    Tätä voisi varmasti verrata siihen, kuinka jokin kappale käyttäytyy vedessä. Vesi on tosin ilmaa paksumpaa, mutta periaate on sama, kappale on siinä massan varassa.

    Kokeeseen tarvitaan lasipurkki tai vaikkapa kattila, joka täytetään vedellä. Veteen laitetaan jotakin, mikä vettyy puoliksi upoksiin (esim. talouspaperin palanen). Mitä tapahtuu tälle kappaleelle, kun astiaa pyöritetään oman akselinsa ympäri? Aivan, se liikkuu veden mukana, seuraten kattilan liikkeitä, siitä huolimatta, että se ei ole yhteydessä kattilaan eikä edes pintajännityksen kiristämään pintakalvoon.

    Mikäli astian pohjalle laitetaan vaikkapa kolikko, se tietenkin liikkuu astian kanssa samaan suuntaan ja tahtiin, aivan kuten maassa seisova helikopteri. Mutta tuo vedessä leijuva paperinpalanen tms. kappale puolestaan käyttäytyy kuin ilmassa lentävä kone, poikkeuksena että se leijuu eikä liiku omin avuin. Jos astiassa uisi kala, se vastaisi ehkä enemmän juuri helikopterin omaehtoista etenemistä. Kalakin pyörisi astian mukana, jos sitä pyöritettäisiin ympäri.

    Mutta jos vedessä heiluisi raskas heiluri, se leikkaisi vettä aina viivasuoraan, eikä näin ollen juurikaan kääntyisi suunnassaan, vaikka astiaa pyöritettäisiin (vrt. Foucault). Tosin vesi on niin paksua massaa ja sen esineisiin kohdistama kitka niin suurta, että se ilmaa paljon kovemmin vaikuttaisi myös heilurimme etenemiseen ja todennäköisesti vähitellen kääntäisi tätä veden liikkumaan suuntaan. Ilmakin tekee näin, mutta paljon lievemmässä määrin, eikä tarpeeksi raskaaseen heiluriin edes jaksa vaikuttaa.

    Reply

  3. Tämä on kyllä asia, johon en ole löytänyt tyydyttävää selitystä. En jaksa uskoa, että pelkällä sivuttaisella liike-energialla pystyttäisiin kokonaan kumoamaan pyörimisvaikutus. Pallo kuitenkin hidastuu heijaus-liikkeen päässä ja ihan pieneksi hetkeksi pysähtyy paikoilleenkin. Viimeistään siinä vaiheessa pallon pitäisi olla “helikopterin tavoin” maapallon pyörimisliikkeen armoilla ja siihen “kiinnittyneenä”. Miksi siinäkään vaiheessa maapallon pyöriminen ei vaikuta heilurin päässä olevaan palloon? Heilurin pysähtyminen tapahtuu liikeradan molemmissa päissä, joten vähitellen painovoiman ja maapallon pyörimisliikkeen pitäisi laittaa heiluri edes pieneen kiertoliikkeeseen. Siis minun päättelykyvyn mukaan…

    Reply

    1. Heilurin totaalinen pysähdys heiluriliikkeen ääripäissä on niin häviävän lyhyt hetki, ettei maapallo sinä aikana ehdi liikkua paljoakaan. Kun tämä vielä suhteutetaan siihen mitättömän pieneen matkaan, minkä heiluri ylipäänsä tekee (verrattuna pyörivän kappaleen kokoon eli siihen matkaan, jonka se koepaikalla navalla tekee), pysähdyksen liikerataa siirtävä vaikutus on kyllä olemassa, mutta tuskin havaittavissa.

      Se saattaa kyllä vähitellen saattaa heilahduksen “pois rytmistä” navoillakin, mikäli koetta jatkettaisiin useita vuorokausia, mutta periaate on kuitenkin Foucaultin havaintojen mukainen.

      Selventääkseni tuota yllä esittämääni ajatusta planeettaamme ympäröivästä ilmakehän “massasta”, joka siirtää pallomme rajapinnan tuonne taivaisiin, ehdotan seuraavaa ajatusleikkiä:

      Vesikipon sijaan laitetaankin valtava akvaario pyörivälle alustalle, ja tähän akvaarioon kuvittelemme planeettamme pinnan, ilmakehän (jota nyt edustaa vesi) sekä koko inhimillisen toimintamme.

      Vaikka “akvaarioplaneettamme” pyöriikin (voi pyöriä lujaakin, kunhan vauhti ensin saadaan nostettua niin ettei nykäyksistä läiky), sen sisällä oleva vedenalainen toiminta kääntyy kuitenkin koko höskän mukana – näin myös vaikka akvaario olisi muodoltaan sylinterimäinen eikä seinillä siten olisi vettä työntävää vaikutusta.

      Akvaariossa voisivat sukelluslentokoneet nousta, vesi-ilmapallot lentää ja kaikki muukin toiminta toimia kuten nyt kaikki se, mikä ilmakehässämmekin “ui” ympäriinsä. Ne, jotka havainnoivat tapahtumia tämän akvaarion sisällä, tuskin edes huomaisivat pyörimisliikettä (jos ovat tarpeeksi pieniä suhteessa akvaarioon, samoin kuin me ihmiset täällä planeetalla) – paitsi tietenkin katsomalla akvaariosta ulos ja verratessaan etenemistään siellä näkemäänsä taustaan.

      Tämä koe kuvaa tietysti nyt “litteätä maata” tällaisenaan, mutta pyörimisen aiheuttamat ongelmat ovat samat kiekolla tai pallolla. Tietenkin tämän kokeen voisi myös toistaa niin valtavassa pyörivässä altaassa, että sen sisään mahtuisi reilunkokoinen pallo, mutta se ei muuta mitään muuta kuin että toteaisimme, ettei tällä kappaleella ole tarpeeksi vetovoimaa (maapallon vetovoimaan nähden) pitääkseen irtonaiset objektit pallon alapuolella paikallaan. Jos koe siirrettäisiin painottomaan tilaan, se toisaalta ilmeisesti toimisi paremmin.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *