Onko todellisuus vain hallittu hallusinaatio?

Alla erittäin kiinnotava ja ajatuksia herättävä TED-video. Onko todellisuus vain hallittua ja “yhteisesti sovittua” hallusinaatiota? Onko ihmisen minä-kuva pelkkää harhaa?

Itselleni tuli tästä videosta todella monta asiaa mieleen. Jollain oudolla tavalla se tuntuu kiteyttävän hirvittävän monta tässäkin blogissa käsiteltyä asiaa. Yritän listata omia mietteitäni aiheesta tähän alle.

Kokemamme todellisuus ei ole “ulkoisen havainnointia” vaan “sisäisen tulkintaa” siitä

Videossa tuotiin hienosti esille se kuinka ulkoinen koettu “todellisuus” ei välttämättä ole sama asia kuin totuus. Koemme maailman aistiemme kautta, mutta tulkitsemme kaikkea vastaanottamaamme tietoa miljoonien ja taas miljoonien oletusten ja opittujen ajattelutottumusten lähtökohdista. Ja iso osa näistä uskomuksista on kollektiivisia.

Tästä päästäisiin helposti aasinsillalla meemiteoriaan ja siihen kuinka ideat, ajatukset ja arvot replikoituvat aivoista toisiin luoden kokonaisia kulttuureita. Olemmeko siis pelkkien replikaattoreiden tuotoksia vailla mahdollisuutta täydelliseen yksilölliseen vapauteen? En kuitenkaan halua tässä jutussa keskittyä meemiteoriaan vaan pohtia tietoisuuteen liittyviä asioita ihan käytännön kokemusten näkökulmasta.

Otetaan esimerkki: Kaikki varmaan muistavat kiistellyn sinimustan / valkokultaisen mekon? Tismalleen sama kuva mekosta nähtiin joko sinimustana tai valkokultaisena riippuen katsojasta. Itse näin aluksi sen vuoron perään molemmissa väreissä, mutta jossain vaiheessa aivoni lukkiutuivat sinimustaan enkä sen jälkeen enää koskaan onnistunut palauttamaan näköaistini kautta sitä valkokultaista tulkintaa.

Olen myös monesti miettinyt sitä miten jotkut ihmiset eivät näe 11.9.2001 päivän tapahtumissa mitään outoa kun taas toiset eivät siitä mitään muuta löydäkään (tämän blogin lukijoiden ei varmaan tarvitse arvata kumpaan joukkoon itse kuulun). 🙂

Mutta ehkäpä myös tällaisia ihmisten “fakkiintuneita” näkemyksiä alkaa ymmärtämään paremmin, kun miettii, että tismalleen saman tiedon voi tulkita ihan eri tavalla riippuen siitä mitkä henkilön aiemmat kokemukset ja tieto eri asioista ovat. Kuinka moni esimerkiksi sulkee kaikki salaliittopuheet ulos tajunnastaan pelkästään sen takia, ettei usko kenenkään pystyvän pitämään salassa mitään seksuaalista suuntautumistaan suurempaa. Ja toki asiaa voi miettiä toisin päinkin. Jotkut uskovat mitä oudoimpiin salaliittoteorioihin riippumatta siitä mitä todisteita vastapuolella olisi esitettävänä. Oman maailmankuvan muuttaminen on kinkkinen juttu.

Mutta miten voisimme analysoida ulkoista maailmaa objektiivisemmin, jos aivomme tekevät tulkinnan tietoisen mielemme puolesta jo etukäteen? Pitäisikö vanha totuus “Uskon vasta kun näen” kääntää päälaelleen muotoon “Näen, koska uskon”? Voisiko omista uskomusjärjestelmistään päästä jollain keinolla ylitse?

Ja nyt kun päästiin leffa-aiheeseen niin en malta olla lisäämättä yhtä toistakin klippiä… Monet varmaan muistavat tämän kohtauksen elokuvasta Matrix:

Niin.. Matrix on edelleen yksi diipeimpiä populaarikulttuurin teoksia tietoisuuteen liittyen.

Tuossa TED-videossa mainittu minä-harha on myös hyvin mielenkiintoinen aihe. Tämäkin blogi sai aikoinaan alkunsa siitä kun koin outoja “unihäiriöitä”, joiden jälkeen herätessäni olin hetken aikaa täysin ilman omaa itseäni (täysin irti egosta tai minä-kuvasta). Se “minä-harha” palasi kuitenkin sekunneissa heräämisvaiheen edetessä, mutta nuo lyhyetkin hetket ilman omaa egoa oli todella vaikuttavia ja ne pakotti miettimään oman itseni olemassaoloa – tai siis sen mahdollista olemattomuutta.

Hallusinaatiot

Entäs sitten ne hallusinaatiot, jotka myös videossa mainittiin? Niistä tulee varmaan monille ensimmäisenä mieleen kaksi asiaa: huumeet tai mielenterveyden häiriöt. TED-videossa esitettiin kuitenkin ajatus siitä, että todellisuus on tavallaan ihan yhtä suurta illuusiota / hallusionaatiota kuin unetkin sillä poikkeuksella, että meidän kaikkien kokema todellisuus perustuu yhteisiin olettamuksiin ja siitä syystä pystymme kokemaan todellisuuden ikäänkuin “kollektiivisena harhana”.

Itselläni on pari erilaista kokemusta ihan oikeista hallusinaatioista. Ja nämä ovat siis tapahtuneet ihan selvin päin ja terveenä 🙂 Ensimmäinen tapahtui yläasteikäisenä, jolloin pelasimme kaveriporukalla spiritismiä. Olimme pelin jälkeen aika spooky-fiiliksissä ja kun iltahämärässä joku sanoi näkevänsä talon alta kurkottavan käden, näimme sen hetken ajan ihan selvästi. Todellisuudessa kyseessä oli vain tuulessa huojuva pusikko, mutta spiritismin aiheuttama outo herkkyystila sai meidät näkemään yhteisen harhan. Kyseessä oli siis jonkunlainen joukkosuggestio tai hypnoosia muistuttava kokemus.

Kyseessä oli siis melko mitätön pikkujuttu, mutta tällainenkin kertoo siitä miten joukkokin voi nähdä asioita, joita ei edes ole olemassa, jos olosuhteet saadaan sopiviksi. Ammatti-hypnotisoijille tässä ei varmaan ole mitään uutisoimisen arvoista kerrottavaa. Hypnoosi olisikin muuten sellainen aihe, johon pitäisi jossain vaiheessa perehtyä enemmän. Eikä mielten hallintaan varmaan tarvita edes mitään ammatti-hypnotisoijaa. Eiköhän yhteiskunnan ja kansalaisten hallintaan riitä aika pitkälle ihan median tarjoamat työkalut..

Mutta palataan vielä noihin omakohtaisiin kokemuksiin hallusinaatioista. Toisen vähän vakavamman hallusinaation koin joitain vuosia sitten ihan aikuisiällä asuessani perheeni kanssa Espanjassa. Tämän tarinan kertominen voisi jonkun mielestä olla noloa, mutta mielestäni tällaisista kokemuksista pitää pyrkiä ensisijaisesti oppimaan. Siksi jaan tämän hieman kipeänkin muiston nyt kaikille kummista jutuista kiinnostuneille.

Eli.. Olin tuohon aikaan perehtynyt intensiivisesti salaseuroihin (esim vapaamuurareihin) ja niiden käyttämään symboliikkaan. Olin yrittänyt opetella näkemään asioita, jotka on piilotettu (hidden in plain sight). Olin myös lukenut EES-blogin alusta loppuun ja perehtynyt myös Tarotin saloihin (terkut ylläpitäjä-Anterolle ja kiitos vaan tietoisuuden osittain kipeästä laajentamisesta 😀 ). Yöuneni oli tuolloin jääneet melko vähälle ja olin myös seurannut netissä uutisointia Pariisin terrori-iskuihin liittyen – siis siihen, jossa auto pysähtyi Charlie Hebdo -toimituksen eteen ja sieltä astui aseistautuneet terroristit tappaen kaikkea eteen tulevaa. Olin noihin aikoihin myös kokenut mitä kummallisempia sattumia ja synkronisiteettejä. Olo oli siis todellakin “herkkä”.

Tuollaisessa mielentilassa ajan viettäminen ei tietenkään pidemmän päälle tee kovin hyvää. Sen sain kokea eräänä aamuna, kun olin viemässä roskia. Talomme eteen ajoi tuolloin puutarhuri-liikkeen auto. Sen kuljettaja nousi autosta, avasi pakettiauton takaoven ja alkoi nostamaan sieltä työkaluja rivakoin ottein. Silloin näin aivan selvästi kuinka autosta otettiin rynnäkkökivääri ja olin näkevinäni myös patruunoita tippuvan autosta (oletan nyt jälkikäteen, että kyseessä oli joku pitkä pensasleikkuri ja jotain pienempää krääsää, joka tippui autosta ovea avatessa). Pääni yhdisti kuitenkin tuossa vaiheessa monta eri asiaa täysin väärällä tavalla ja säikähdin niin, että lähdin juoksemaan. Olin ihan varma siitä, että joku (terroristi, vapaamuurari tms) oli nyt aloittamassa joukkomurhaa. Tuolloin sattui vielä niin älytön sattuma, että lähistöllä ajoi poliisi tai ambulanssi sireenit soiden, joka vahvisti tätä väärää mielikuvaa entisestään. Joku voisi sanoa, että mielikuvitus vain alkoi laukkaamaan, mutta kaikki tämä tapahtui oikeasti alitajuisesti ja itse olin tilanteessa ihan “matkustajan paikalla” luullen aidosti näkeväni jotain tällaista. Kuten tämän jutun ekalla videolla sanottiin – aivot tekivät parhaan mahdollisen arvauksen saatavilla olevan tiedon pohjalta. Ja reagoin siihen sitten täysin vaistonvaraisesti.

On todella vaikea selittää tätä tapahtumaa, sillä niin aidolta se tuntui. Jo noin puolen tunnin päästa tapahtumasta istuin oluella ihmetellen mitä ihmettä oli tapahtunut. Olinko seonnut puoleksi tunniksi vai mistä oli kyse? Jälkeenpäin osasin analysoida tapahtunutta ja tajusin yhteyden Pariisin iskuun ja vapaamuurari-symboliikan tutkimiseen. Olin nimittäin aiemmin nähnyt toisen puutarhaliikkeen auton, jossa oikeasti oli vapaamuurarien symboli (harppi ja suorakulma) tarralla takaovessa. Olin myös päiväkausia jo yrittänyt oppia näkemään kätkettyjä asioita, ja tuollainen moodi jää helposti ns. päälle. Vielä kun tällaiseen soppaan yhdistetään monta muutakin outoa kokemusta, yhteensattumaa ja univaje, alkaa harhojen näkeminen tuntua jotenkin ihan loogiselta seuraukselta 🙂

Harmittaa tietysti se, että törmäsin tuolloin kauhuissani muutamaan ihmiseen, joilla saattaa nyt olla hieman vääristynyt kuva minusta kyseisen episodin seurauksena 😀 Mutta oikeasti silläkään ei ole mitään väliä. Kokemuksen seurauksena olen oppinut pitämään väärät tulkinnat tiukemmin kurissa. Ja hei – Mitä jos kyseessä olisi oikeasti ollut aseellinen hyökkäys… Olisiko ylireagointini voinut jopa pelastaa henkiä?

Tuon tapahtumaketjun tajuaminen ja analysointi järkevästi ei kuitenkaan ole poistanut kaikkea mystiikkaa sen ympäriltä. Se oli nimittäin muutamalla muullakin tavalla todella outo juttu. Ei pelkästään siksi, että näin harhoja. Siihen liittyi myös todella kummallisia sattumia (jos ne nyt sellaisia oli). En ala niitä kaikkia tähän listaamaan, mutta pari voisin ottaa esille:

Ensinnäkin koin tämän harhan Espanjan Cambrilsissa, jossa terrorismi oli tuohon aikaan vielä kaukaiselta tuntuva ajatus. Cambrilsin historian pahin asia taisi tuossa vaiheessa olla joku muinainen pankkiryöstö. Eli terrorismiin törmääminen tuolla tuntui täysin mahdottomalta ja järjenvastaiselta. Kuitenkin noin kaksi vuotta tämän harhanäyn jälkeen terrorismi saapui oikeasti Cambrilsiin ja poliisi ampui hyökkääjät kadulle, vain vajaan kilometrin päässä siitä kohdasta, jossa tämän hallusinaation näin.

Toinen tuohon aikaan kokemistani lukuisista yhteensattumista oli se, että olin noihin aikoihin kokenut kummallisen tunteen, joka sai minut kiinnittämään huomioni erääseen suomalaiseen kaupunkiin (älkää kysykö mikä tämä tunne oli ja mistä se tuli). Aloin tutkimaan kaupungin historiaa netistä ja löysin sieltä myös erittäin henkilökohtaisia kummallisuuksia. Kyseisessä kaupungissa asui myös eräs tuttu, jonka kanssa en ollut puhunut n. 15 vuoteen. Tämän oudon kokemuksen takia tulin soittaneeksi hänelle (taisi olla vain päiviä ennen tuota hallusinaatiota). Henkilö, jolle tuolloin soitin kuoli ampumisen seurauksena myöhemmin. Ymmärrätte ehkä miltä kaikki tämä outous yhdistettynä jälkikäteen tuntuu(?)

Ja tosiaan… niitä outoja sattumia oli kymmeniä tuolloin lyhyen ajan sisällä. Jos ne kaikki kirjoittaisi tähän niin homma alkaisi jo kuulostaa epäuskottavalta.

Yhteenvetona totean siis vain, että tietoisuus on hyvin mielenkiintoinen aihe enkä todellakaan tiedä miten paljon todellisuudesta (ja aistien rajoista) on illuusiota ja miten pitkälle tietoisen ja alitajuisen mielen rajat todellisuudessa ulottuvat. Onko mahdollista kokea ja nähdä asioita paikkaan ja aikaan sitomatta? Mikäs se CIA:n remote viewing hanke olikaan, josta tehtiin elokuva “Vuohia tuijottavat miehet”? Siitähän puhuttiin myös yhdellä TEDx-videolla (Russell Targ).. En ota kantaa kyseisen miehen puheiden paikkaansa pitävyyteen, mutta ihan kiinnostavaa läppää kuitenkin.

Hyvää kesän jatkoa kaikille! Pitäkää kollektiiviset harhanne hanskassa ja vetoketjut kiinni veneissä juhannuksena!