Kuulennot, Stanley Kubrick ja The Shining / Hohto, osa 4

Tämä on jatkoa juttusarjan edelliselle osalle. Juttusarjan alkuun pääset tästä linkistä.

Hotellin pihassa oleva labrintti on Kubrickin tätä elokuvaa varten rakennuttama ja se on koristeltu kuukapselin näköisillä koristeilla (kuvassa näkyy yksi oikeassa laidassa).


Myöhemmin nähdään Jack katselemassa pienoismallia ja selviää, että noita kapselin näköisiä koristeita on labyrintin ympärillä tasan 33 kappaletta.

Jokainen salaliittoteorioita yhtään tutkinut tietää, että vapaamuurareiden korkein aste on 33 ja vasta sille tasolle päässyt saa kuulla tämän salaseuran suurimmat salaisuudet. Jännä sattuma! Näistä asteista voi lukea lisää vaikka EES-blogista: Vapaamuurariprinssit – Princes of Masonry

Wendy kysyy milloin hotelli on rakennettu. Hotellin johtaja vastaa, että rakentaminen on aloitettu vuonna 1907

1907 on nyt ihan sattumalta sama vuosi, jolloin Robert H. Goddard (nestemäistä polttoainetta käyttävän raketin keksijä) teki ensimmäiset testinsä ja ikäänkuin “aloitti työn” niiden saralla. Pari linkkiä aiheeeseen liittyen:
https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_H._Goddard
https://www.nasa.gov/centers/goddard/about/history/dr_goddard.html


Keittiötilat

Seuraavaksi näytetään kuinka Hallorann esittelee Wendylle ja Dannylle keittiötiloja. Hallorann myös luettelee pitkän luettelon ruokia, joita pakastimesta löytyy.

En tiedä onko tämä huomio minkään arvoinen, mutta numerologia on joillekin tahoille aika tärkeä juttu, jonka takia kiinnitän siihenkin aina huomiota. Numerot, jotka Hallorann luettelee tässä kohtauksessa ovat: 15, 30, 12, 40, 50, 24 ja 20. Yhteensä 191. Numerologiassa numerot lasketaan yhteen eli saataisiin nro 11 (Apollo 11). Mutta kuten sanoin, tämä oli vain sivuhuomio.

Toisena sivuhuomiona jäin miettimään mitä luki pakastin-huoneen oven yläpuolella (C3).

Saturn C-3 oli yksi rakettimoottorien kehitysvaiheista. Noita C-alkuisia nimiä käytettiin Saturn-rakettien koodiniminä. Esim. C-5 oli pidemmälle kehittynyt Saturn V, jota käytettiin Apollo-hankeessa. Myöhemmin Danny ja Mr. Hallorann istuvat C-1 oven eteen. C-1 oli siis myös yksi näitä raketti-hankkeen vaiheita: http://www.astronautix.com/s/saturnc-1.html

Pakastin-kohtauksen jälkeen tulee hieman epäilyttävältä tuntuvia vihjauksia lapsen ja aikuisen välillä, kun Hallorann houkuttelee Dannyn viettämään kahdestaan aikaa jäätelön avulla.

Jäätelö houkuttaa lasta. Kuvaako Kubrick tässä lapsen silmin houkutusta, jonka hän tunsi Apollo -projektia kohtaan? Miten hänet mahdollisesti houkuteltiin mukaan?

Kun Danny jää yksin Hallorannin kanssa, hänen isä ja äiti kävelevät kuuden 7-UP korin ohi. Apollo-ohjelmassa oli seitsemän kuulentoa, joista kuusi pääsi väitetysti kuuhun.

Tämän jälkeen Hallorann antaa Dannylle suklaajäätelöä ja Danny kertoo hänelle Tonysta. Danny kertoo, että Tony kertoo hänelle unissa asioita, joita hän ei enää valveilla muista. Tässä tulee taas mieleen mielenhallinta-projektit, mutta ei mennä siihen nyt.

Tuoreet kaverukset juttelevat myös siitä mistä asioista saa vanhemmille puhua ja mistä ei. Lapsen silmissä isä ja äiti ovat vähän sama asia kuin aikuiselle yhteiskunta. Eli onko tässäkin taas vertaus siitä mitä Kubrick käy läpi lapsen silmin?

Hallorann kertoo myös harvinaisista “hohtavista ihmisistä”, jotka pystyvät näkemään mitä menneisyydessä on tapahtunut. Hmm.. Onko tässäkin piiloviittaus siihen, että pitäisi pystyä näkemään Kubrickin piilotarina? Olisiko hän osannut jättää näin makoisan easter-eggin tuleville sukupolville?

Hallorann käyttää myös vertauskuvaa, että jos joku polttaa leivän paahtaessaan sitä niin siitä saattaa jäädä “jälkiä”… Jälkien jättäminen ja salaisuuksien pitäminen.. Aika osuvaa puhetta aiheeseen liittyen vai mitä?

Tässä kohtauksessa Danny on houkuteltu mukaan jäätelön avulla. Hänelle myös kerrotaan mistä saa puhua ja mistä ei… Onko tämä kohtaus vertauskuva siitä millaisen diilin Kubrick teki, mutta lapsen näkökulmasta kuvattuna?

Sitten keskustelussa siirrytään siihen mystiseen numeroon eli huoneeseen 237.. joka siis tämän teorian mukaan on koodi sanalle “kuulennot”.

 

Sitten kohtaus päättyy ja uusi alkaa tällä kuvalla:

Niinpä niin.. Yksi kuukausi eli kuun kierto myöhemmin…. Kuu-aihe tulee vastaan joka kohtauksessa!

Töiden aloitus

Seuraavassa kohtauksessa nähdään Danny leikkimässä, tarkemmin sanoen ajamassa Colorado Loungea ja muita huoneita ympäri kolmipyöräisellään. Kamera ajaa häntä takaa tehden saman efektin kuin elokuvan alkuteksteissä.

Sitten näytetään, kuinka Wendy kyselee myöhään (11:30) heräävältä mieheltään Jackiltä onko hän saanut mitään ideoita kirjoitusprojektiinsa. Ja mitä mahtaa Jackilla olla päällään tässä kohtauksessa? Paita, jossa on… yllätys yllätys..  kotka! 

Sitten siirrytään näyttämään Jackin työhuonetta eli sitä Colorado loungea. Mikä on Jackin työkalun eli kirjoituskoneen merkki?

ADLER! Se on saksaa ja tarkoittaa “kotka”. Kirjoituskoneeseen liittyy myös muuta mystistä (palaan siihen myöhemmin).

Kuva laajenee kirjoituskoneesta paljastaen koko huoneen, jossa Jack heittelee palloa seinään ja se pomppaa hänelle aina takaisin (kuuhun ja sieltä takaisin?).

Yrittääkö Kubrick tässä vertauskuvallisesti miettiä miten saisi toteutettua työtehtävänsä?

Seinä, johon hän palloa heittää uudestaan ja uudestaan on koristeltu “toteemeilla”..

..jotka kyllä näyttää erehdyttävästi Saturn-raketeilta, jotka veivät väitetysti Apollo-lennot kuuhun.

Samaan aikaan kun Jack on jumissa ideoidensa kanssa työhuoneessa, näytetään kuinka Wendy ja Danny menevät pihalla olevaan labyrintiin (joka on siis ympäröity niillä sukkulan muotoisilla koristeilla (33 kpl).

Juostessaan labyrintin sisään he puhuvat “Amerikan puhtaana pitämisestä”. Onko “Keep America clean” viittaus alkuperäisasukkaisiin ja vanhaan mainokseen “Keep America beautiful” vai onko tässäkin piiloviittaus johonkin ihan muuhun? Jos Apollo -hankkeen kuva-aineisto oli feikattua niin mitä muuta se oli kuin “Amerikkakuvan kiillottamista”?

Tässäkin kohtauksessa tehdään selvä yhteys Jackin ja Dannyn välille. Danny on labyrintissä sisällä, Jack katselee sitä ulkopuolelta. Saman henkilön (Kubrick) eri puolia?

Wendy ja Danny ihmettelevät labyrintin kauneutta ja suurta kokoa. Melkoinen projekti epäilemättä! Saattoi yllättää Kubrickin kaltaisen perfektionistin..

Jatkuu seuraavassa osassa ››

Kuulennot, Stanley Kubrick ja The Shining / Hohto, osa 3

Tämä on jatkoa juttusarjan edelliselle osalle. Juttusarjan alkuun pääset tästä linkistä. Luvassa herkullisia huomioita (vaikka itse sanonkin)…

Colorado Lounge

Seuraavaksi elokuvassa näytetään kuinka Jackin perhe tutustuu hotelliin ja käy sinne taloksi. Ensin näytetään kuinka Jack ja Wendy pääsevät tutustumaan “Colorado Loungeen” (josta tulee myös Jackin työhuone). Jos Jack todella kuvaa vertauskuvallisesti itse Stanley Kubrickia ottamassa vastaan Apollo-ohjelmien ohjaus-projektia, ei tilaa olisi voinut paremmin valita. Aula on nimittäin täppösen täynnä mustavalkoisia valokuvia ja taustalla näkyy myös iso kyltti “Camera Walk“.

Mustavalkoiset valokuvat… Hmm.. Ei varmaan tarvita kovin vilkasta mielikuvitusta yhdistämään pisteet? Camera Walk indeed…

Kun Jack ja Wendy astelevat valokuvien ohi, nähdään taka-alalla myös biljardipöytä.

Games Room

Biljardipöytiä nähdään useampia myös seuraavissa kuvissa, jossa näytetään Dannya heittämässä tikkaa (Dartsia) pelihuoneessa.

Jos pitäisi miettiä sisäpelejä, jotka voisi vertauskuvallisesti kuvata laskelmoitua pääsyä johonkin tähdättyyn kohtaan (kuuhun) niin bilis ja darts on ihan hyvät valinnat. Darts myös yleistyi tunnettuna pelinä juuri Apollo-ohjelman aikaan.

Pari pientä yksityiskohtaa kuitenkin herätti erityisesti huomioni tässä kohtauksessa:

Dannylla on päällään verkkari, jonka selässä lukee isolla “Flyers“. Se saattaa hyvin olla joku urheilujoukkueen nimi, mutta tässä yhteydessä yhdistän sen Wrightin veljesten ensimmäisiin lentokoneisiin, joita kutsuttiin nimellä “Flyers”, joita olivat siis Flyer 1, Flyer 2 ja Flyer 3. Puhutaan siis symbolisella kielellä ilmailun historiasta. Ja sokerina kakun päällä: Pala Wrightin veljesten Flyer-konetta lähetettiin kuuhun Apollo 11:n mukana!

Mutta palataan vielä siihen darts-peliin:

Kohtauksessa Danny heittää tauluun kolme tikkaa. Apollo 11:n mukana oli kolme astronauttia. Taulun voi nähdä vertauskuvana pyöreästä kuusta, jonne Kubrickin piti kolme astronauttia uskottavasti tv-tuotannossaan lähettää.

Ja sitten herkullinen yksityiskohta: Dartsissa heittoetäisyys on tarkasti 2,37 metriä taulusta! Hohto-elokuvaan perehtynyeet varmasti tunnistaa numeron “237“, koska se on myöhemin esiteltävä “kauhujen huone”.

Yksityiskohta on erittäin merkittävä sillä alkuperäisessä Hohto-kirjassa huoneen numero on 218, mutta jostain syystä Kubrick halusi elokuvaansa vaihtaa huoneen numeroksi 237

Ja mikä on matka maasta kuuhun? Tämä lukema vaihtelee lähteestä riippuen (voi vain arvailla mikä lähde on ollut käytössä Hohto-elokuvan aikaan tai Apollo-ohjelman aikaan). Oikeasti kuun etäisyys maasta vaihtelee. Mutta jos katsotaan mitä sanoo kirja The American Heritage Science Dictionary niin siellä sanotaan suoraan, että kuu on 237 000 mailin päässä. Numero 237 ei varmasti ole sattumaa. Kubrick oli tällaisten yksityiskohtien mestari!

Sitten elokuvassa tulee kohtaus, johon viittasin edellisessä jutussa. Danny näkee toisen näyn kaksostytöistä. Kerroin aiemmin tähän mahdollisesti liittyvästä MK Ultra / Monarch -kytköksestä…

Huomaatteko minkä julisteen Kubrick on valinnut tyttöjen viereen?

Monarch! Mikä sattuma!

Tytöt kääntävät selkänsä Dannylle ja kävelevät pois. Tämän jälkeen kuva siirtyy näyttämään Dannyn isää, Jackia, joka näkee käytävällä kaksi pois lähtevää nuorta naista.

Eli Danny näkee kaksi poistuvaa tyttöä ja samaan aikaan Jack näkee kaksi poistuvaa nuorta naista. Hotellinjohtaja vielä huutaa tytöille “Goodbye girls”. Sattumaa vai tarkoituksella? Jos ajatellaan, että Jack ja Danny ovat molemmat Kubrickin eri puolia, asian voi ymmärtää vertauskuvana. Siitä voi ainakin olla varma, että Kubrickin elokuvissa jokainen yksityiskohta on mietitty eli tämä voisi olla ihan järkeenkäypä syy tälle kohtaukselle. Halutaan tuoda esiin, että Kubrick kertoo tässä itsestään Dannyn ja Jackin kautta.

Hotellin johtaja esittelee perheen asumistilat ja Dannyn huone näytetään myös jostain syystä huomiota herättävällä tavalla. Jack kurkkaa sinne ja sanoo: “perfect for a child”. Seinällä nähdään taulu, jossa on kaksi karhua (palaan tähän aiheeseen myöhemmin).

Tämän jälkeen tulee kohtaus, jossa esitellään punainen “Snow Trac”. Hotellin johtaja kertoo, että se toimii samalla tavalla kuin auto.

Tästä tulee mieleen puna-lokasuojainen “Moon rover” eli “kuuauto”, jolla astronautit väitetysti ajelivat leppoisasti pitkin kuun pintaa tyhjiössä 😀 😀

Nasan julkaisemissa kuvissa (väitetysti kuusta) ei näy mitään renkaan jälkiä (tracks), mutta silti renkaan vieressä näkyy jalanjälkiä.

Tässä yksi arvalla valittu video aiheesta:

Jatkuu seuraavassa osassa ››

Kuulennot, Stanley Kubrick ja The Shining / Hohto, osa 2

Tämä on jatkoa juttusarjan edelliselle osalle. Tässä sarjan osassa mennään melkein överi-tulkintoihin ja vähän aiheen ohikin, mutta tykkään kuitenkin kääntää ympäri jokaisen kiven, kun teen näitä analyysejä. Se nyt vain on tyylini. Yrittäkää kestää 🙂

Kotona aamiaispöydässä

Jackin haastattelun aikana siirrytään hetkeksi näyttämään hänen kotiaan, jossa vaimo Wendy ja poika Danny keskustelevat hotelliin muuttamisesta talveksi. Danny sanoo, ettei kotona olekaan ketään kenen kanssa leikkiä. Tämä “play” sana kannattaa pitää mielessä sillä myöhemmin Jack kirjoittelee tuosta samasta aiheesta. Jack ja Danny voidaankin erään tulkinnan mukana nähdä yhtenä ja samana henkilönä, persoonan eri puolina – leikkisänä lapsena ja aikuistuneena, todelliselle maailmalle silmänsä avanneena miehenä. Danny siis haluaisi lähteä hotellille (kuu-projektiin) sillä se houkuttaa häntä.

Itse kiinnitin tässä kohtauksessa huomiota pariin yksityikohtaan: Dannyn paita muistuttaa Amerikan lippua ja sen keskellä on Väiski Vemmelsääri. Wendyn mukissa on Tom ja Jerry. Edustaako Jackin koti lapsenomaista amerikkalaista mielikuvitus-todellisuutta? Nuo kyseiset sarjakuvat on varmasti vaikuttaneet suuresti myös Stanley Kubrickiin ja hänen työhönsä. Tässä pari esimerkkiä:

Väiski Vemmelsääri (Haredevil Hare 1948):

Tom ja Jerry (The Rocket Ship to the Moon 1958):

Toinen yksityiskohta tässä kohtauksessa on se, että hörppiessään Tom&Jerry -juomaansa Wendy lukee kirjaa “Sieppari ruispellossa”. Se on myös mielenkiintoinen teos kummien juttujen näkökulmasta, sillä jotkut väittävät sitä käytetyn työkaluna mielenhallinta-operaatioissa. Se voi olla ihan huuhaata, mutta jokainen pääteltköön itse. Tässä yksi kirja aiheesta: The Catcher in the Rye Enigma: J.D. Salinger’s Mind Control Triggering Device or a Coincidental Literary Obsession of Criminals?

THE CATCHER IN THE RYE ENIGMA unearths the mysteries surrounding the 1951 novel The Catcher in the Rye, by J.D. Salinger – arguably the most controversial book of all time. Nicknamed the ‘Bible of teenage angst’, the classic novel, which is frequently labeled immoral by different groups, has been banned in various parts of America over the decades. However, the main controversy, and indeed the most common reason for it being banned, was that it either inspired or was associated with some of the most infamous crimes of the 20th Century. These crimes include the murder of John Lennon and the attempted assassination of President Reagan.

The allegation directed at Salinger is that he (and/or his publisher) craftily implanted into the book neurolinguistic passages, or coded messages, that act as post-hypnotic suggestions or mind control “triggers”. In turn, these triggers enabled CIA handlers to activate Manchurian Candidates for assassinations. Some conspiracy theorists also believe the novel was part of the CIA’s now mostly-declassified mind control program MK-Ultra, and that while assassins were being brainwashed they were forced to read the book over and over until it was embedded in their minds.

But given that Salinger’s critically acclaimed masterpiece was one of the biggest selling books of the 20th Century, are the crimes it was associated with merely happenstance? Today, if a handful of different murderers had a copy of The Da Vinci Code or a Harry Potter book, or were all fixated on a similarly popular book, would it even make the news headlines?

Novelists, filmmakers and independent researchers James Morcan & Lance Morcan investigate these theories and counter arguments in THE CATCHER IN THE RYE ENIGMA – the fourth book of The Underground Knowledge Series. This balanced exposé ultimately leaves it up to you, the reader, to decide whether J.D. Salinger’s novel is a “Mind Control Triggering Device” or simply a “Coincidental Literary Obsession of Criminals” just as this book’s subtitle suggests.

Besides the criminals who targeted Lennon and Reagan, THE CATCHER IN THE RYE ENIGMA also details other deranged individuals who were obsessed with Salinger’s book including stalkers and murderers of leading political figures, film stars and other celebrities.

The idea that assassination codes are buried deep in Salinger’s book is one of the oldest conspiracy theories around and has been explored repeatedly over the decades with no smoking gun ever found. In fact, many familiar with Catcher conspiracies may think all the theories have already been proven to be false and there’s no need to drag them up yet again.

However, given what the authors have uncovered in their research for THE CATCHER IN THE RYE ENIGMA – especially the unique revelations on the history of mind control, the effectiveness of subliminal messages, the latest scientific studies on the brain, Salinger’s underreported dealings with the Americanized Nazis of Project Paperclip and the recently declassified documents on real-life Manchurian Candidates – they believe some of the theories swirling about the classic novel deserve another look.

Note that this title is an extended version of several chapters in The Orphan Conspiracies: 29 Conspiracy Theories from The Orphan Trilogy (Sterling Gate Books, 2014) also by James & Lance Morcan. The Catcher in the Rye Enigma therefore contains a combination of new material as well as some recycled material from The Orphan Conspiracies.

Mielestäni on joka tapauksessa mielenkiintoista, että juuri tuo Sieppari ruispellossa -kirja on valittu tähän kohtaukseen. Kuuraketit tosiaan kehitettiin Operation Paperclipin avulla (natsi-tiedemiesten tuonti jenkkeihin) ja natsien tiedetään tehneen mitä kummallisempia ihmiskokeita. Stanley Kubrick on tehnyt myös elokuvan Clockwork Orange, joka kertoo mielenhallinnasta. Hohto elokuvassa tulee muuten myös myöhemmin viittaus MK Ultraan / Monarchiin (siitä lisää myöhemmin).

Sekin on jännä sattuma, että juuri tässä kohtauksessa esitellään Dannyn mielikuvitus-ystävä Tony, joka puhuu Dannyn sormen kautta. Mielenhallinta, MK Ultra ja Monarch yhdistetään monissa teorioissa psykologisiin persoonallisuushäiriöihin. Kiinnostuneille suosittelen seuraavien englanninkielisten lyhenteiden googlaamista: DID, MID, MPD. On myös esitetty väitteitä, että Illuminatin kaltaiset salaseurat käyttäisivät MK Ultran / Monarchin / traumapohjaisen mielenhallinnan kaltaisia menetelmiä astronautteihin yms. merkittävillä tai julkisilla paikoilla oleviin henkilöihin, jotta he eivät koskaan paljastaisi salaisuuksiaan. Erilaisilla salaliitto-sivuilla tuodaan usein myös esiin yhteys näiden tekniikoiden ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön välillä – ja oudosti, myös tämä hyväksikäyttö-teema löytyy Hohto-elokuvasta….

Tässä joku arvalla valittu YouTube-video tuosta mielenhallinta-aiheesta: MK Ultra & Monarch Mind Control-How It Is Done Part 1 (Itselläni ei ole näistä mitään mielipidettä, mutta seuraan kaikkia kummia juttuja mielenkiinnolla).

Mutta palataanpas nyt siihen itse elokuvaan… Seuraavassa kohdassa nähdään kuinka hotellin johtaja (tai Nasan edustaja jos niin haluaa nähdä) rekrytoi Jackia. Amerikanlippu pöydällä ja lasketuva kotka ikkunalla on hyvä muistaa samoin kuin Kennedyn näköinen “valtion edustaja”. Pitkässä keskustelussa Jack saa yksityiskohtaisen ja vakavan varoituksen siitä miten yksin tähän hommaan lähtevä jää – eristyksiin muista. Kertooko Kubrick tässä vertauskuvan kautta siitä miten hän otti vastaan tehtävän Apollo -kuulentojen ohjaamisesta ja millaisen sopimuksen hän joutui tekemään?

Samaan aikaan Danny käy peilin edessä keskustelua mielikuvitusyhstävänsä Tonyn kanssa siitä pitäiskö hotellille lähteä. Kuvaako Tony Dannyn (eli sitä kautta ehkä myös Jackin) omaatuntoa? Jack tietää, että tätä ei pitäisi tehdä, mutta se houkuttaa häntä. Deal with the devil, kenties?

Tässä vaiheessa Danny näkee ensimmäisen näyn kaksostytöistä ja verestä. Hmm.. Miten kaksoset ja veri voisi oikeasti liittyä kuuhun? (Hyppään tässä menkka-aiheen yli sujuvasti, koska jokainen varmasti tajusi?)

Tätä kohtausta voisi tulkita monella tavalla kuu-aiheen näkökulmasta. Kaksoset on astrologinen merkki, joka on englanninkielellä “Gemini”. Gemini oli myös NASAn ohjelman nimi, joka edelsi Apollo-ohjelmaa. Myös sen tunnuksessa nähdään kaksosmerkki “II”.

On hyvä myös muistaa mitä tapahtui sen jälkeen kun Geministä siirryttiin Apollo-ohjelman ensimmäiseen vaiheeseen. Silloinhan Apollo 1 -miehistö kuoli hiukan epäselvissä olosuhteissa avaruussukkulan sisään (lue: paloivat poroksi). Aiheesta on esitetty lukuisia salaliittoteorioita ja niihin liittyy mm. epäilyt siitä, että Gus Grissom (mukana myös Gemini-projektissa) haluttiin pois päiviltä. Hänhän oli laukonut lausuntoja ja epäilyksiä siitä, ettei Nasa mihinkään kuuhun pääse. Väitetysti myös Grissomin perhe uskoi, että hänet murhattiin. Siihen liittyi muistaakseni joku tahallisesti väärin asennettu metallilevy, joka sytytti tulipalon. En tiedä/muista aiheesta tämän enempää, mutta kiinnostuneet löytää varmasti lisäinfoa.

Joka tapauksessa kaksoset ja veri -symboliikan käyttäminen tässä yhteydessä Hohto-elokuvassa herättää kysymyksiä. Varsinkin kohdassa, jossa Jack tekee päätöksen lähteä hotellille eli ottaa työn vastaan.

Ja toki se veri-välähdys sisältää samaa kaksos / II -symboliikkaa. Kaksi hissin ovea, kaksi pylvästä niiden välissä,  kaksi tuolia, kaksi taulua jne.

Matka hotellille

Sitten hypätään vaiheeseen, jossa Jack on jo perheineen matkalla takaisin hotellille (tällä kertaa pysyvästi). He istuvat autossa ja villin arvaukseni mukaan tässäkin kohtauksessa on käytetty projisiotekniikkaa (auton ulkopuolella näkyvät maisemat) aivan kuten Apollo-kuukävelyiden ja Space Odyssdey 2001 -kuvauksissa.

Mielenkiintoisin yksityiskohta tässä auto-kohtauksessa on kuitenkin se, että he puhuvat Donner Partysta eli eräistä Amerikan uudisraivaajista, jotka kokivat yllättäviä vastoinkäymisiä matkallaan kohti länttä (allegoria NASAn pyrkimyksistä päästä kuuhun, ehkä?) Donner Partyn tyypit päätyivät lopulta syömään jopa toisiaan.

Keskustelun lopuksi Danny sanoo tietävänsä asiasta, koska on nähnyt sen telkkarista. Tähän Jack puoli-ivallisesti sanoo, että “näetkös, hän on nähnyt sen telkkarista!”. Onko kyseessä Stanley Kubrickin silmänisku sille, että ihmiset tietävät ja uskovat kaiken mitä tv:stä näkevät? Apollo 11 -kuukävely on edelleen tv-historian kovin juttu (ehkä JFK ja 9/11 ihan siinä samalla viivalla)…

Kun perhe saapuu hotellille, tulee taas päivän selvä viittaus A-kirjaimeen. Ensin näytetään hotellia, jonka takana pilvet ovat kietoutuneet A:n muotoisen vuoren ympärille. Se sijaitsee vielä suoraan hotellin pyramidimaisen keskikohdan takana.

Sen jälkeen kuva leikkaantuu seuraavaan kohtaukseen ja mitä nähdään seuraavassa kuvassa vuoren kohdalla? Jep… Ei tätä varmaan oikein selvemmin voi enää kuvallisesti kertoa…

Jatkuu seuraavassa osassa ››

Kuulennot, Stanley Kubrick ja The Shining / Hohto, osa 1

Kolme viimeisintä tämän blogin juttua oli tarkoitettu lähinnä sellaisille, jotka ovat vasta ”heräämisvaiheensa” alussa. Tämä juttusarja puolestaan on tarkoitettu vähän syvemmälle kaninkoloon tipahtaneille ja etenkin sellaisille, jotka pitävät Stanley Kubrickin monitulkintaisista elokuvista ja ymmärtävät myös sen, että elokuviin kätketään usein muitakin tarinoita ja viestejä kuin vain se päällimmäinen eksoteerinen juoni.

Tämän juttusarjan tavoitteena ei kuitenkaan ole saada ketään uskomaan mihinkään. Kirjoitan tämän vain siksi, että olen itse pitkäaikainen Stanley Kubrick -fani ja näen tässä esitetyn teorian melko uskottavana.

Taustoja:

NASAn Apollo-kuulennot 60-luvun lopussa ja 70-luvun alkuvuosina ovat olleet jo pitkään kiivaan kiistelyn kohde. Jos asiaan yhtään perehtyy, alkaa huomaamaan, että tämänkin historiallisen tapahtuman taustalla on todennäköisesti melkoinen määrä valheita.

60-luvun lopussa elettiin asevarustelun ja kylmän sodan kiihkeintä aikaa. USA ja Neuvostoliitto kävivät myös kovaa kilpajuoksua avaruuden valloitukseen liittyen. Olisiko Yhdysvallat uskaltanut ottaa sellaisen riskin, että se olisi näyttänyt ensimmäisen kuulennon (Apollo 11) tapahtumat suorana lähteyksenä televisiosta? Mitäs jos joku olisikin mennyt pieleen? Silloinhan lännen epäonnistuminen olisi puskettu jokaiseen kotiin television välityksellä ja häpeä olisi ollut täysin sietämätön. Olisiko tällaiseen riskinottoon ollut varaa? Olisiko ollut kuitenkin turvallisempaa näyttää kansalle studiossa kuvattu onnistunut operaatio riippumatta siitä mitä oikesti tapahtui?

Itse näen Apollo-missiot nykyään lähinnä psykologisena operaationa (psy op), joka oli mahdollista toteuttaa juuri yleistyneen tv-tekniikan ja tarkoituksella luodun kylmän sodan ilmapiirin ansiosta.

En kuitenkaan ota tässä jutussa kantaa siihen onko ihminen oikeasti käynyt kuussa ja jos on niin mitä teknologiaa käyttäen. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että julkisesti Apollo-lennoista saatavilla oleva video- ja kuva-aineisto vaikuttaa suurelta osin erittäin epäilyttävältä ellei jopa huvittavilta (tässä yksi esimerkki). Kannattaa muistaa, että pukujen pitäisi kuussa olla paineistettuja / ilmastoituja / lämmitettyjä. Mistä virta kaikkeen 60-luvun tekniikalla? Ja mitä tuollaiselle puvulle tyhjiössä oikeasti tapahtuisi ja millaista sen kanssa liikkuminen olisi? Mistä muusta täysin luonnottomat leijumiset ja ponnahdukset voisi johtua kuin kannattimista ja vaijereista?

Toisaalta Apollo -videot ovat kuitenkin toteutusajankohtaan nähden ihan laadukkaita ja uskoisin, että Stanley Kubrick oli tuohon aikaan yksi harvoista, joka olisi pystynyt tuottamaan riittävän uskottavaa materiaalia. Olihan hän juuri saanut valmiiksi mestariteoksensa – Avaruusseikkailu 2001 / Space Odyssey 2001 (vuodelta 1968), jonka puitteissa hän oli jo luonut myös hyvät suhteet NASAan. Ensimmäinen kuulento puolestaan (Apollo 11) nähtiin suoraan televisioista seuraavana vuonna eli 1969.

Jokainen voi omalla ajallaan tutkia mitkä kaikki asiat Apollo-lennoissa ja varsinkin noissa kuva-aineistoissa haiskahtaa lavastukselta. Itsekin voin tehdä niistä myöhemmin erillisen jutun. Tämän jutun aiheena se ei kuitenkaan ole.

Sen sijaan tässä juttusarjassa tuon esiin sen miksi jotkut uskovat, että Kubrickin The Shining (Hohto) -elokuvaan on kätkettynä salainen viesti kuulentoihin liittyen.

Jutun runko pohjautuu YouTubesta löytämääni videoon (Shining Code 2.0), mutta lisään mukaan todella paljon omia huomioitani. Olkaa hyvät ja ilmoittakaa, jos huomaatte jonkun asiavirheen tai muun mokan, sillä tämä on itsellenikin opintomatka aiheeseen. Koko juttusarjan tekemiseen voi mennä useampi päivä, sillä kerrottavaa on paljon. Mutta aloitetaan…

Alkumusiikki

Elokuvan alkumusiikkina soi Hector Berliozin säveltämä Fantastinen sinfonia. Wikipedian mukaan sen alaotsikko kuuluu: ”Episodi erään taiteilijan elämästä.” Jos Kubrick todella ohjasi tv:ssä näytetyt kuukävelyt, se todellakin oli melkoinen episodi kyseisen taiteiljan elämässä. Samaisen lähteen mukaan sinfonia omistettu Venäjän keisarille Nikolai I:lle ja kuulennot olivat nimenomaan Neuvostoliiton ja USA:n välinen kaksinkamppailu, jota Neuvostoliitto johti Apollo-ohjelmaan asti.

Elokuvan alkukohtauksessa kuullaan sinfonian viimeinen viides osa ”Uni noitasapatista” (Songe d’une nuit du Sabbat). Se kuvaa taiteilijaa noitien, aaveiden ja hirviöiden ympäröimänä Kyöpelinvuorella. Sapatti on juutalaisuudessa viikoittainen lepopäivä, jota vietetään juutalaisen viikon viimeisenä päivänä, lauantaina. Sapatti perustuu Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomukseen, jossa Jumala lepäsi luomisen seitsemäntenä päivänä.

En ole mikään klassisen musiikin asiantuntija, mutta näin maallikkona ajattelen, että jos Kubrick halusi alkumusiikin avulla luoda pohjaa kätketylle tunnustukselle työstään, jonka hän on tehnyt “pimeille voimille” ja jonka hän oli viimein saanut pois käsistään, on vaikea keksiä parempaa valintaa kuin tämä dramaattinen sinfonia.

Alkukuvat

Elokuva alkaa siitä, kun kamera lentää veden päällä kohti yksinäistä, veden keskellä sijaitsevaa saarta. Tämä tuo itselleni vahvasti mieleen lennon kohti kuuta. Lisäksi vedestä heijastuu kaikki yläpuolella oleva: vuoret, taivas ja pilvet. Oliko TV:ssä nähdyt Apollo-videot oikeasti “heijastuksia taivaalta” vai Hollywood-studiolta?

Saari on myös mielenkiintoisesti A-kirjaimen tai pyramidin muotoinen.

Saaren jälkeen kamera jatkaa matkaa kaukaisuudessa näkyvää pydamidimaista / A-kirjaimen muotoista vuorta kohti. Lennon aikana kamera myös kallistuu korostaen “lento-fiilistä”. A-kirjaimen yhteydestä Apollo-ohjelmaan tai pyramidin yhteydestä vapaamuurareihin (joita suurin osa astronauteistakin taisi olla) en tässä nyt enempää puhu. Tajuatte ehkä pointin..

Kun kamera on lentänyt saaren ohi, siirrytään ilmakuvaan, jossa seurataan keltaista kuplavolkkaria ajamassa pitkin jatkuvaa S-muodossa kaartelevaa tietä. Tie, jossa tämä kohtaus on kuvattu, on oikeasti nimeltään “Going-to-the-Sun Road” eli vapaasti suomennettuna “Aurinkoon johtava tie”.

Jos tässä vaiheessa katsotaan Apollo-kuulentojen virallista tunnusta, huomataan pari asiaa…

Ensinnäkin nähdään S-kirjaimen muotoinen reitti (tie) maasta kuuhun ja lisäksi keltaoranssin kuun pinnalla nähdään kreikkalaisen jumalan, Apollon, kuva. Eli Apollo-ohjelma, A-kirjain, Apollon kuva. Ja Apollohan oli siis auringon jumala. Ja elokuvassa ajetaan siis S-muodossa kiemurtelevaa tietä, jonka nimi on Going-to-the-Sun_Road, jonka keskellä on kaksi viivaa aivan kuten Apollo-ohjelman tunnuksessa matkalla maasta kohti aurinkojumala Apollon kuvaa.

Kannattaa myös huomioida, että Kubrick vaihtoi elokuvaan tarkoituksella auton värin. Stephen Kingin kirjassa se oli punainen, mutta Kubrick halusi vaihtaa sen keltaiseksi. Monta muutakin asiaa Kubrick muutti ja se ei lukemani mukaan miellyttänyt kirjailijaa. Itse asiassa eräässä kohtaa elokuvaa nähdään romuttunut punainen kupla, jolla Kubrick ehkä halusi korostaa sitä, että kyseessä on nyt hänen oma allegorinen tarinansa ja Stephen Kingin tarina on nyt romukopassa.

Sekin on huomioimisen arvoista, että kyseessä ei ole mikä tahansa auto vaan juuri Volkswagenin kupla. Sehän on natsisaksasta lähtöisin oleva tuote – yksi Adolf Hitlerin ideoista. Apollo-ohjelmissa käytettiin Saturn V -raketteja, joiden kehityksestä vastasi saksalaisen Wernher von Braunin johtama raketti-insinööriryhmä. Von Braun oli kansallissosialistisen puolueen jäsen vuodesta 1933 alkaen ja SS-majuri. Siirryttyään Yhdysvaltojen palvelukseen hänet vapautettiin kaikista syytteistä.

Koko alkutekstien ajan kestävä ilmakuva tuntuu piinaavan pitkältä. Miksi pelkkää ilmakuvaa? Ehkä siksi, että halutaan kertoa vertauskuvallisesta “lennosta” jonnekin? Miksi jatkuvaa kuvaa S:n muotoisesta tiestä, jonka päälle linssiheijastukset vielä tekee tähdenkaltaisia täpliä?

Katsokaa elokuvan alkua ja Apollo-ohjelman tunnusta tarkasti ja miettikää hetki. Katsokaa yksityiskohtia, värimaailmoja ja teemoja rinnakkain, kuunnelkaa musiikkia ja avatkaa mieli sille mahdollisuudelle, jota ajan tässä takaa…

Kun alkuteksti on ohi, kuulennoista muistuttava lentävä kamera saapuu sille kaukaiselle vuorelle (kylmä & harmaa), joka ensimmäisessä kuvassa nähtiin horisontissa. Se on pyramidimainen aivan kuten on monet kohdat myös siellä sijaitsevasta hotellistakin:

Haastattelu

Alkutekstien jälkeen siirrytään elokuvan ensimmäiseen oikeaan kohtaukseen, jossa Jack käy haastattelussa. Hän kävelee lukuisten vuori / pyramidi / A-kuvien ohi…

…saapuen lopulta toimistoon, jossa hotellin johtaja ottaa hänet vastaan. Tähän kuvaan täytyy pysähtyä nyt vähän pidemmäksi aikaa. Yritän selittää pari asiaa…

Hotellinjohtaja muistuttaa vahvasti John F. Kennedyä, jonka mukaan myös Apollo-ohjelman laukaisupaikka oli nimetty (Kennedyn avaruuskeskus).

“I believe that this nation should commit itself to achieving the goal, before this decade is out, of landing a man on the moon and returning him safely to the earth. No single space project in this period will be more impressive to mankind, or more important for the long-range exploration of space.” -President Kennedy, May 25, 1961

 

Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota toimiston takaseinällä olevaan ikkunaan, jonka edessä näkyy kotka, jolla on siivet levitettynä – kotka on ikäänkuin laskeutumassa. Monet varmasti muistavat historialliset sanat, kun Apollo 11 oli väitetysti laskeutunut kuuhun.. “The eagle has landed”. Niin.. Apollo-tunnuksen lisäksi jokaisella lennolla oli oma tunnuksensa ja ensimmäisellä kuulennolla (Apollo 11) se oli laskeutuva kotka, jolla oli kynsissään oliivinoksa. Itse kapselia, jolla kuun pinnalle laskeuduttiin kutsuttiin nimellä “eagle”.

“The American eagle, symbolic of the United States, was about to land on the Moon. In its talons, an olive branch indicated the crew “came in peace for all mankind.” The Earth, the place from which the crew came and would return safely in order to fulfill President John F. Kennedy’s challenge to the nation, rested on a field of black, representing the vast unknown of space.” -NASA

Jack kertoo tässä kohtauksessa hotellin johtalle matkansa kestäneen kolme ja puoli tuntia (three and a half hours). Hour tulee sanasta Horus, joka on muinainen egyptiläinen aurinkojumala (ihan kuten kreikkalaisten Apollokin). Jos katsotaan vielä sitä Apollo-tunnusta, huomataan, että A-kirjaimen puolivälissä on kolme tähteä, jotka kuvaa virallisesti Orionin tähdistön kolmea kirjasta tähteä. Itse voisin nähdä ne myös kolmena mukana olevana astronauttina puolessa välissä matkaansa ja tuota A-kirjainta. Three in a half…

“The Project Apollo insignia was a disk circumscribed by a band displaying the words “Apollo” and “NASA.” The center disk bore a large letter “A” with the constellation Orion positioned so that its three central stars formed the bar of the letter. To the right was the Earth, with the Moon in the upper left of the center disc. The Moon’s face represented the mythical god Apollo. A double trajectory passed behind both spheres and through the central stars.” -NASA

Sekin kannattaa muistaa, että Jack on saapunut sitä mutkaista tietä pitkin lumiselle / harmaalle vuorelle, joka on A-kirjaimen / pyramidin muotoinen. Apollo 11 lennolla kesti kolme tuntia saapua kuun kiertoradalle irtauduttuaan Saturn V -raketeista. Apollo 11 miehistön määrä oli 3 (Neil Armstrong, Michael Collins ja Edwin “Buzz” Aldrin). Numero kolme ei siis välttämättä ole dialogissa mitenkään sattumalta…

Katsokaa myös jälleen kohtauksen värimaailmaa. Luminen vuori, ruskea kotka ikkunalaudalla ja pöydällä vielä Yhdysvaltojen lippu. Myös viherkasvit puolipallon muotoisissa ruukuissa yhdistyy mielessä A11 -tunnuksessa näkyvään puolikkaaseen maapalloon. Lisäksi huoneessa näkyy vanhanaikainen radio, joka korostaa yhteyttä kaikkien tuntemaan “Eagle has landed” saapumis-teemaan…

Huoneen perällä näkyvän ikkunan voi nähdä myös symbolisena valkokankaana, jota reunustaa verhot. Kubrick oli ennenkaikkea elokuvantekijä ja Apollo -kuukävelyiden taustat / maisemat tehtiin todennäköisesti samalla tekniikalla kuin Avaruusseikkailu 2001 -elokuvan vastaavat eli 3M:n projisiopintojen avulla (tätäkin yksityiskohtaa suosittelen jokaisen tutkimaan lisää).

Entäs sitten huoneessa näkyvä kolmas henkilö, joka nähdään radion vieressä seisomassa?

Hotellin johtaja kutsuu häntä (sihteeriään) tuttavallisesti nimellä “Susie”. Jos uskoo siihen, että kohtaus on tarkasti mietitty, luulisi tälläkin henkilöllä olevan joku symbolinen merkitys.. Hmm. Olikohan NASAssa joku Susie tai Susan -niminen henkilö töissä Apollo-ohjelman aikaan… ehkä jopa joku joka olisi ollut tekemisissä radioiden kanssa? Mmm.. Arvatkaa! Olisiko vaikka pitkäaikaisin naistyöntekijä NASAN historiassa?

“In 1969, the world watched as Neil Armstrong marked his historic achievement with the words, “That’s one small step for man, one giant leap for mankind.” His now-famous transmission was heard around the globe thanks to NASA’s Deep Space Network, which made communication from outer space possible.

That network was built by a woman named Susan Finley.”

Meet The Women Who Brought Us Apollo 11

Jatkuu seuraavassa osassa ››

 

John F. Kennedyn murha

Aiemmassa jutussa pohdin sitä miten paljon nykynuoret mahtavat tietää totuusliikkeen historiasta ja muusta aiheeseen liittyvästä. Jos 9/11 alkaa olemaan monille jo kaukaista historiaa niin JFK:n murha on sitä vielä useammille. Sehän tapahtui jo kauan ennen omaakin syntymääni.

Suosittelen aloittaaan aiheeseen tutustumisen vaikka alla näkyvästä videosta. Siinä on myös jotain tuoreita huomioita niiden papereiden pohjalta, jotka julkaistiin aiemmin tänä vuonna (2018). Monet aiheeseen liittyvät paperit on edelleen salaisia, ainakin vuoteen 2021 asti…

Murhapaikan tutkiminen lintuperspektiivistä voi auttaa hahmottamaan outouksia. Tällä sivulla on jotain havainnollistavia kuvia:

http://www.jfkmurdersolved.com/dpmap63.htm

P.S. Edesmennyt Bill Hicks osasi heittää osuvaa läppää tästäkin aiheesta:

P.P.S. Jos joku tykkää ns. synkromystisestä pohdiskelusta, voi alkaa vaikka miettimään yhtä todella outoa “sattumaa”: JFK:n murja ja 9/11 ovat varmasti historian suurimmat salaliitto-epäilyjen aiheet. JFK:n murhan virallinen selitys eli Warrenin komission päätelmä siitä, että Oswald oli ainoa syypää murhaan, sai lempinimen “Lone Gunman -theory”. Siitä sai myöhemmin nimensä myös TV-sarja nimeltä The Lone Gunmen. Se oli X-files sarjan spin-off ja se käsitteli mm. salaliittoteorioita. Kyseisen tv-sarjan ensimmäinen pilotti-osa nähtiin Yhdysvalloissa vain 6 kk ennen 11.9. iskuja. Ja mistä tämä ensimmäinen osa kertoi? Hmm.. Ehkä parempi jos katsotte itse tästä koosteesta:

“In the premiere episode, which aired March 4, 2001, members of the U.S. government conspire to hijack an airliner, almost hitting the World Trade Center, and blame the act on terrorists to gain support for a new profit-making war. The episode aired six months prior to the September 11 attacks.”

Aikamoinen sattuma? Vai sittenkin joku sitäkin mystisempi Kumma Juttu?

Bill Cooper

Edelliseen postaukseen liittyen: Tietävätkö nykynuoret mistä totuusliikkeet ja muut on saaneet alkunsa? Vai tuntevatko he aiheen vain jonkun Alex Jones -hahmon kautta?

Ehkä olisi hyvä käsitellä tässä blogissa myös vanhoja aiheita ja helpottaa siten myös uusien ihmisten mukaan saamista näihin aiheisiin tuoreiden kirjoitusten avulla. Jatketaan edellisen postauksen linjoilla ja otetaan käsittelyyn henkilö nimeltä Bill Cooper.

Bill Cooper oli merkittävä truther-aktivisti jo ennen 2001-tapahtumia ja ennen Internetin yleistymistä. Hän käytti kanavanaan lyhytaalto-radiota, joka kuulostaa nykypäivänä uskomattoman alkeelliselta. Kuunelkaa tarkasti mitä hän sanoo tässä lähetyksessä, jonka hän teki vain vähän ennen syyskuun 2001 iskuja. Bill Cooper itse kuoli saman vuoden marraskuussa.

Tässä video, jossa käydään läpi miehen taustoja:

Ja mitä tulee siihen Alex Jonesiin niin hänhän ei ollut missään parhaissa väleissä Bill Cooperin kanssa…

Lisäys: Jos edellinen postaus ja tämä oli sinulle hyödyllisiä, suosittelen lukemaan myös seuraavan postauksen.

Nuoremmat sukupolvet: 9/11, Nikola Tesla jne

Tänään aloin miettimään sitä miten iso muutos on tapahtunut yhdeksässä vuodessa, jonka ajan olen tätä blogia pitänyt. Millä tavalla nuorempien sukupolvien edustajat heräävät kyseenalaistamaan heille ns. totuutena kerrottuja tarinoita? Onko esimerkiksi 9/11 tapahtumat nuoremmalle sukupolvelle yhtään niin merkittäviä psykologisia herättäjiä kuin meille, jotka olimme tapahtumien aikaan jo aikuisia?

Näetkö kuvassa painovoiman aiheuttaman tornin romahtamisen vai jotain muuta?

Jos mietin omaa “heräämistäni”, muistan kuinka prosessi kulki mitä kummallisempien reittien kautta. Tärkein oli ehdottomasti 9/11, jonka virallinen selitys ei tuntunut mitenkään maalaisjärjellä ymmärrettävältä. Se pakotti perehtymään mitä kummallisempiin aiheisiin aina muinaisista kulttuureista pyramidien rakentamiseen ja peltokuvioihin. Yhtenä isona yksittäisenä herättäjänä toimi Nikola Tesla. Sanooko nimi nykynuorille mitään vai yhdistävätkö he Tesla-sanan pelkästään johonkin moderniin miljonääri-rakettimieheen ja sähköautoihin?

Alla yksi Teslaan liittyvä video niille, jotka eivät ihan kaikkiin mahdollisiin suuntiin ole vielä ehtineet katsomaan. En ota kantaa Judy Woodin, Mark Passion tai kenenkään muunkaan yksittäisen henkilön mielipiteisiin. Mahdollisimman monenlaisia mielipiteitä kannattaa kuitenkin kuunnella, sillä monesti se auttaa kaatamaan oman ajattelukyvyn näkymättömiä muureja. Ainiin ja tuossa videossa mainittu Tunguskan räjähdys on myös yksi niistä aiheista, joihin tällaisia juttuja penkoessa törmää. Paljon kiinnostavaa tutkittavaa! Tervetuloa kummien juttujen pariin – te nuoremman sukupolven edustajatkin!

Lisäys: Jos tämä juttu tuntui resonoivan sinun kohdallasi, suosittelen lukemaan myös seuraavan postauksen.

Jones revisited (Kirjoituksia kellarista)

Edellinen postaus toi mieleeni erään toisen tämän blogin postauksen, joka on ollut palvelimen vaihdon seurauksena pois näkyvistä jo pitkään. Julkaisen sen nyt uudelleen. Kyseessä on vuonna 1995 tylsistyneenä (ennen Internetiä oli olemassa sellainen olotila) kirjoittamani tarina henkilöstä nimeltä Jones. 😀

Jones

Herra Jones asetti ajokorttinsa virkailijan pöydälle. Hänen voimakasryhtiset kasvonsa värähtivät tuona hetkenä, kun muovinen kortti kosketti puista pöytää. Varovainen katse muuttui tuskaiseksi. Hän ei voinut mistään tietää oliko noiden kahden esineen tai niitä ympäröivien pintojen välissä pienen pieni mikroskooppinen rako, vai olivatko ne todella yhteydessä toisiinsa, kuten Jones itse tunsi olevansa ruumiinsa kanssa.

Olisiko mahdollista, että kaikista luonnonlaeista ja painonvoiman ehdottomuudesta huolimatta tuo juuri hänen pöydälle asettamansa kortti leijuisikin ilmassa?

Jones nosti katseensa kortista ja huomasi siron virkailijan. Hän oli noin 22-25 vuotias, selvästikin neiti-ihminen, joka oli täysin uppoutunut työhönsä. Tilanne aiheutti jälleen kireyttä Jonesin yhteydessä, eikä hän voinut olla ajattelematta kaikkia niitä vasta-ajatuksia, joita tuo kaunissilmäinen virkailija juuri hallitsi omassa ruumiillis-sielullisessa yhteydessään. Saattoiko hän todella toimia noinkin yksinkertaisessa tehtävässä samalla tarkkuudella ja itseluottamuksella kuin esimerkiksi huippu-urheilijat suorittaessaan merkittäviä koitoksiaan?

Nämä olivat kuitenkin Jonesin arvomaailmassa toissijaisia kysymyksiä sen rinnalla, mistä tuo kaikki sai merkityksensä, motiivinsa, voimansa ja kaikenkaikkiaan muodon elämäänsä.

Tämän tästä Jones oli saavuttamassa jonkun uuden ohikiitävän arvoituksen muodostaakseen siitä kysymyksen. Sehän loppujen lopuksi oli vaikeampaa ja oleellisempaa kuin itse vastaus. Juuri oikeanlaisen kysymyksen muodostaminen sillä hetkellä vallitsevasta tilanteesta antoi pohjan koko hänen loogiselle ajattelulleen sekä olemassaolon hänen yksityiselle persoonalleen.

Jonesin kiinnostus virkailijaneitiin kuitenkin keskeytyi, kun ovi hänen oikealla puolellaan avautui. Sisään astui kaksi virkapukuista herras-ihmistä. Vasemmanpuoleinen lyhyempi mies oli varustautunut huomiota herättävän kiiltäviin nahkajalkineisiin, kun taas hänen kollegansa oli selvästikin laiminlyönyt jo armeija-aikoina oppimaansa velvollisuutta virka-asun arvokkuuden ylläpitämisestä. Hänen mattapintaiset, huonokuntoiset kenkänsä näyttivät aidosti jopa sarjakuvamaisilta.

Jones hymähti ajatellessaan mitä tapahtuisi, jos tuo huonokenkäinen vartija nyt nostaisi jalkansa irti lattiasta. Irtoaisiko pohja kengän etuosasta, kuten eräässä piirretyssä tv-ohjelmassa, jota Jones oli aamulla jonkin aikaa seurannut? Siinä irtirepeytynyt pohja oli muodostanut kengän kärkeen suun, joka oli purrut omistajaansa varpaaseen.

Mutta jälleen Jones, tarkkaavainen kun oli, havaitsi tässäkin mietteessään sen oleellisemman huomion kohteen. Eli miksi hän ajatteli näin? Olisiko jokainen aamulla saman ohjelman nähnyt ajatellut samoin hänen tilanteessaan? Olisiko niin, että ympäristö, tässä tapauksessa TV, olisi muodostanut Jonesin yksilöpersoonan, eikä hän olisikaan se salaperäinen keskeishahmo, joka hän oli nuorempana kuvitellut olevansa?

Ajatuksia Jonesista

Itse olen aina katsellut hieman kummastuneena Alex Jonesin roolihahmoa ja showta, jota hän (väitetysti itse) pyörittää. Muistaakseni liityin johonkin Prisonplanetin vai oliko se ollut Infowarsin postituslistalle aika pian 9/11-tapahtumien jälkeen, koska aloin noihin aikoihin alitajuisesti tajuamaan, että maailma ei sittenkään ole ihan sellainen kun meille kerrotaan. Puhutaan nyt siis jostain 2000-luvun alkupuolesta. Ihmettelin kyllä, kun mitään ei liittymisen jälkeen kuulunut, mutta en siihen sen enempää kiinnittänyt huomiota. Email-osoitteetkin vaihtui tuohon aikaan aika usein. Myöhemmin tuli tietysti YouTubet ja muut ja homma on edennyt aika huimiin mittasuhteisiin. Itse heräsin lopullisesti näihin aiheisiin vasta 2009, jolloin aloin pitämään tätä blogia.

Mutta palataan aiheeseen eli Alex Jonesiin ja hänen massabannaukseen. Se, että kaveri heitetään pihalle samana päivänä kaikista mahdollisista kanavista vuosien vouhotuksen jälkeen, kertoo vain siitä minkä kaikki täysijärkiset jo tiesivätkin. Eli Internet ei ainakaan enää ole avoin yksityisten ja yksityisten yritysten pyörittämä vapaa alusta vaan silläkin on omat “hidden handinsa”, jotka voivat tehdä yhteisiä isoja muutoksia siihen mitkä asiat sieltä löytyy ja mitkä eivät. Ei mitään uutta siis. Enemmän olen miettinyt sitä miksi tämä haluttiin tällaisella show-tyylillä tuoda esiin. Minkä shakkinappulan liikuttaminen tämä oli ja mikä on seuraava siirto? Hajota ja hallitse? Problem, reaction, solution? Mikä on lopullinen tavoite?

Valtamedia on vetänyt otsikoita mm. siitä, että Alex Jones on se henkilö, joka on loukannut Sandy Hook -kouluammuskelun uhrien perheitä epäilemällä tapahtuman virallista tarinaa. Huoh. Niin… Mitenköhän tähän suhtautuisi? Lukuisat ammuskelut, terroriteot ja ns. “onnettomuudet” alkavat ikävä kyllä vaikuttaa vaihtelevasti epäilyttäviltä, jos niitä pohtiessa rohkenee kiinnittää huomiota johonkin muuhunkin kuin valtamediassa kerrottuun narratiiviin. Osa on varmasti tarkoituksella harhaanjohtavaa tietoa, mutta silti monessa tapauksessa pöydälle jää asioita, joita ei oikein voi sivuttaa. Ja aika usein lopputuloksena on fiilis, että “joku tässä hommassa haisee”.

Näiden huomioiden vähättely ja koko keskustelun poissaolo valtamediasta aiheuttaa juuri sen, että nettiin syntyy eri tasoisia totuus-sivustoja kuin sieniä sateella. Jos asioista ei puhuta eikä media tee sitä työtään, joka niille täydellisessä maailmassa kuuluisi, asiat käsitellään sitten toisella tavalla. Eihän siinä mitään outoa ole. Paska ja varsinkin sen peittely nousee aina pinnalle. Ikävänä puolena tässä on se, että totuutta takaa ajavien sivustojen (tämä blogi mukaanlukien) laatu on hyvin vaihtelevaa. Ja kun soppaan yhdistetään vielä päivänselvät disinformaatioot ja misinformaatiot niin homma menee aika sotkuiseksi.

Itse en väitä tietäväni mitä oikeasti tapahtui Jenkkilässä 11.9.2001… tai Sandy Hookissa tai Lontoossa… tai Pariisissa tai Venäjällä tai missään muuallakaan. Mutta sen olen omin silmin havainnut, että tietyistä asioista ei julkisesti haluta puhua. Niistä aiheista voi korkeintaan pitää jotain blogia… ainakin vielä toistaiseksi. Nähtäväksi jää miten kauan.

Black Mirror, Lost, YouTube – kummien juttujen metsästystä

Kotona kipeänä maatessa on aikaa katsella YouTubea ja telkkaria. Eilen tutustuin mm. YouTube-kanavaan nimeltä Quantum of Conscience. Sen ylläpitäjällä on ihan mielenkiintoinen tapa pohdiskella asioita ääneen kameran edessä. Varmasti monet saavat jotain irti kaverin puheista. Hieman liiankin outoja juttuja sieltä löytyy ja melko rajuja oletuksia, mutta ainakin kaveri muistaa muistuttaa, että kyse on vain hänen mielipiteistään. Se onkin hyvä pitää mielessä katsoi sitten kenen tahansa videoita.

Hauska yhtäläisyys monilla totuus-tubettajilla tuntuu olevan Westworld -sarjan todellisuuden kyseenalaistamiseen. Ja itse peukutan kaikkea kyseenalaistamista. Jos emme pysty kyseenalaistamaan kaikkea, se on jo todiste siitä, että olemme pelkkiä ohjelmoituja robotteja.

Äsken aloitin pitkästä aikaa katsomaan Black Mirror -sarjaa ja vuorossa oli nyt toisen tuotantokauden jakso 5: Men Against Fire. Sekin oli erittäin ajatuksia herättävä ja liittyi teemaltaan myös noihin YouTuben truthereihin / totuus-aktivisteihin. Eli miten saada tiettyihin ajattelutapoihin ohjelmoitujen ihmisten silmät avautumaan hieman erilaiselle maailmalle? Kuinka alunperinkään ihmiset saadaan vihaamaan ja tappamaan toisiaan ja näkemään toisensa ties minkälaisina ääripäinä ja vihollisina? Miksi kukaan suostuisi tällaiseen ohjelmointiin? Elämmekö unessa?

Eilen katsoin myös pari videota MH370 -lennosta, MH17 -lennosta ja noihin liittyvistä kummallisuuksista. Ja voi jestas millainen suo sekin on, jos sitä lähtisi perkaamaan. Se puolestaan palautti mieleen Lost tv-sarjan, joten päätin katsella sen ensimmäisen jakson ihan nostalgia-mielessä. Ajattelin myös vilkaista olisiko siinä jotain mitä en aiemmin ollut huomannut. Tässä jotain huomioita:

– Sarja alkaa siitä, kun mies (Jack) herää viidakosta, katsoo taivaalle ja koira tulee hänen luokseen. Tämä herätti kysymyksen, olisiko sarjasta löydettävissä Tarotin iso arkana, jonka ensimmäisessä kortissa nähdään nuori mies ja koira (kortti nro 0: Narri / Fool).

Myöhemmin tämä Lostin ensimmäinen jakso keskittyy vaellukseen, jolle tämä Jack lähtee sauva kädessään.

Pitää tutkia aihetta myöhemmin lisää. Tarotin ison arkanan voi löytää kronologisessa numerojärjestyksessä yllättävän monesta tuotannosta kätkettynä. Ehkä myös Lostista? Lähteekö EES-blogi jeesimään tässä urakassa? 😉

– Toinen asia, johon kiinnitin huomiota oli se, että sarjan alkuteksti näytetään ns. lentokoneesta katsottuna. Kamera ikäänkuin laskeutuu / tipahtaa LOST -otsikon keskelle O ja S kirjainten väliin. Kyseessä on lento-onnettomuudesta kertova sarja, joten ”crash” ja ”OS” herättää kysymyksen siitä puhutaanko sarjassa ihmismielen (OS = käyttöjärjestelmä) kaatumisesta? Tai siis tietoisuuden, matrixin tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua…

Ensimmäinen jakso (heti OS-zoomauksen jälkeen) alkaa muuten tällaisella symbolisella kuvalla:

Aiheesta lisää EES-blogissa: Aton-kultti – osa 26: Silmän ja käärmeen alkuperä

– Kolmas asia johon kiinnitin huomiota oli se mihin lentokone oikeasti tipahti. Aloin kuuntelemaan dialogia ja päätin bongata mistä paikoista puhutaan. Aika huvittavasti ensimmäinen paikan nimi oli… FINLAND. Kyllä! Sarjan ekassa osassa Charlie kertoo sormuksensa olevan heidän bändinsa toiselta Suomen kiertueelta. Hassu sattuma! Seuraavaksi mainitaan se mihin kone oli yrittänyt laskeutua (Fizi) mutta samalla todettiin heidän olleen tuhansia kilometrejä pois oletetulta reitiltä. Eli ainakaan ekassa osassa ei paikkaan tullut selvyyttä.

Jännä sattuma kuitenkin tuo Suomi. Ihan kuten sekin, että Illuminati-pelikorteista löytyy Suomi-kortti:

Ainiin ja tuon Fizin mainitseminen Lost-sarjassa toi mieleen myös Truman Show -elokuvan, jossa on paljon mystistä ja esoteerista kätkettynä. Siinähän päähenkilö haaveilee Fizille lähtemisestä ja kertoo sen sijaitsevan tismalleen toisella puolella maapalloa. Sitä pidemmälle ei Trumanin mukaan pääse lähtemättä takaisin sinne mistä on tulossa. Tuo on monesti häirinnyt minua sillä Fizi ei tosiaankaan sijaitse toisella puolella palloa. Sen sijaan Fizi sijaitsee “2D-kartan” oikeassa laidassa eli jos maailmaa ajattelisi PacManin kaltaisena tietokone-ohjelmana niin sitten asiaa voisi ajatella niin, että oikeasta laidasta ohi mentyään, tulee esiin vasemmasta laidasta. Mutta emmehän me elä missään tietokoneohjelmassa…?

Ainiin ja vielä henkilökohtainen kumma yhtymäkohta MH17 ja MH370 lentoihin: Itse lensin MH17 lennolla helmikuussa 2014. Matkustin tuolloin Amsterdamin ja Kuala Lumpurin kautta Pohjois-Thaimaaseen ja olin siis siellä myös silloin, kun MH370 katosi (ihan siinä lähellä 8.3.2014). Katselin katoamisaikoihin (yöllä) jopa taivalle ja fiilistelin kummia elämänvaiheita. Olisi mielenkiintoista tietää millaisen lentoreitin se MH370 teki ja mihin se oikeasti katosi… Noh, joka tapauksessa – takaisin Suomeen lentäessä mietin, että ei kai nämä koneet lennä missään Ukrainan ilmatilassa. Ja sitten Suomessa ollessa tuli se MH17 tapaus. Kumma juttu.