Vatsa&rinta liikkeitä ja aivosolujen aktivointia

Viime viikolla sattui jännä synkronisiteetti. Ensin törmäsin Espoossa tällaiseen lappuun:

Tuolle aikani naureskeltuani ja säälin sekaista tunnetilaa mutusteltuani aloin miettimään asiaa vähän tarkemmin. Miksi tällainen ”yhteiskuntaan turhautuneiden porukka” käyttäisi Fight Club elokuvasta tuttua lausetta omassa kömpelössä mainoksessaan?

“It’s only after we’ve lost everything that we’re free to do anything.” – Fight Club

Fight Club -leffassa isä- ja äititraumoista kärsivät ja yhteiskunnan ja oman elämänsä merkityksettömyyteen turhautuneet miehet (tai 30 vuotiaat pojat, kuten elokuvassa todettiin) perustavat salaseuran ja alkavat hoitamaan traumojaan ylimaskuliinisin menetelmin.

Niin… Miksi joku haluaisi vielä vetää alleviivatun yhteyden tämän elokuvan ja näiden pohjoismaisten vatsa&rintaliikkeen porukoiden välille?

Erityisen kummaksi jutuksi asian teki se, että tätä miettiessä päähäni pälkähti ajatus, että pitäisiköhän pitkästä aikaa katsoa onko Stefan Molyneuxin Youtube-kanavalla mitään kiinnostavaa. Ja “lo and behold” mitä sieltä löytyikään heti ensisilmäyksellä! – Vain viikkoa ennen tehty video, jossa hän analysoi Fight Club -elokuvan psykologista ja yhteiskunnallista puolta! Hei me synkkaillaan!

Tähän väliin täytyy muuten sanoa, että katselen YouTubesta hyvin monenkirjavia juttuja ja usein olen esim. tämän Stefanin kanssa eri mieltä asioista. Eli tämän jutun tarkoituksena ei ole mitenkään komppailla hänen ajatuksenjuoksuaan vaan kertoa vain mielenkiintoisesta sattumasta. Tästä aiheesta lisää edellisessä postauksessa (Kuplien puhaltelua).

Mutta palataan asiaan… Tuota Stefanin videota katsoessani aloin pohtimaan yhteiskuntaa ja näitä feminiini / maskuliini -asioita. Onko yhteiskunnan ulkopuolelle tai tällaisille reuna-alueille ajautuvien henkilöiden ongelmat lähtöisin näiden voimien epätasapainosta? Ja miten paljon asiaan vaikuttaa tämän meidän kulutusyhteiskunnan kaikilla tavoilla polarisoitunut arvosekamelska? Ehkä se ei ole ihmekään, että jotkut ovat vähän “hukassa”..

Katsellessani videota pidemmälle jäin muuten taas kerran miettimään sitä oliko elokuvassa oikeasti kaksi päähenkilöä (kuten Stefan analysoi) vai sittenkin vain yksi. Olen aiemminkin esittänyt ajatuksen siitä, että sekä Marla Singer että Tyler Durden (molemmissa muuten 11 kirjainta) ovat tavallaan saman kertojan eri puolia. 

Kertojahan pyrkii kaikin keinoin tukahduttamaan/poistamaan Marlan (korruptoituneen feminiinin) todellisuudestaan. Kertoja pystyy kohtaamaan kyseisen puolen vain ylimaskuliinisen puolensa kautta (sport fucking jne). Tyleriä lukuunottamatta tuon puolen käsittely on kuin sairauden kohtaamista (syövän etsiminen Marlan rinnasta, tukiryhmät jne). Kertoja kuitenkin yrittää pelastaa Marlan ja lopussa tulee tosiaan vielä se kliimaksi, jossa tulee ne monitulkintaiset sanat “You met me at a very strange time in my life..” (tuonkin Stefan muuten muisti väärin). 

Loppukohtaus on sikälikin todella järisyttävä, että siinä nähdään romahtavat kaksoistornit, lentokone ja tikapuut. Ja asento, jonka nainen ja mies seisoessaan (käsi kädessä / yhdistyneenä) muodostavat, on myös mielenkiintoinen (M), joka on aakkosten keskimmäinen kirjain. Nainen ja mies ovat tuossa kohtauksessa kuin “kaksi pilaria” ihan kuten ne siellä takana kaatuvat tornit.

Tietysti Fight Clubissa on paljon muutakin diippiä (esim. tarot- ja vapaamuurari-symboliikkaa), mutta enempää en siihen aiheeseen nyt sukella. Totean vaan, että Fight Club on yksi järisyttävimmistä elokuvakokemuksista ikinä. Ja jos se saa vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin aivosolut hyrräämään niin ei voi muuta kuin ihmetellä.

Eli…. Tällä kertaa ne Pohjoismaiset vatsarinta -porukat saivat A4-lapullaan aikaan ihan mielenkiintoisen pohdiskelun ja synkkaukset. Toivottavasti kyseiset kaverit saavat oman fight clubinsa tai jonkun muun vertaisryhmän kautta apua omiin ongelmiinsa – ennenkuin kirjaimellisesti menettävät kaiken.

Leave a comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *