Trump ja Putin Helsingissä. Katso kuvat!

Suosittelen kuuntelemaan mitä alla olevalla Tedx-videolla sanotaan. Sen jälkeen vielä linkin takana toinen mielenkiintoinen juttu.

 

Ja tässä siis se postaus, jonka suosittelen kaikkien lukemaan ajatuksella: Funtsittavaa -blogi: Silta yli synkkien vesien

Luitko koko jutun? Huomasitko myös postaukseen jätetyt kommentit ja esim. Antero V:n jättämän pointin komiikkaan liittyen? Tässä pari videota lisää aiheeseen liittyen:

Tuo jälkimmäinen video muuten loppuu sanoihin “willfully ignorant”. Tämän jutun ensimmäisessä videossa puhuttiin termistä “willful blindness”.

Wikipedian selostukset noista termeistä:

Ja jos joku ei nyt vieläkään ole älynnyt, että tässä postauksessa ei oikeasti ole kyse Putinista tai Trumpista… eikä edes Clintoneista, Obamasta eikä Busheista… niin sille en valitettavasti voi mitään.

Lopetan jutun Mariskan biisiin, joka kaikkien näiden vuosienkin jälkeen kuulostaa edelleen inspiroivalta. Ihan kuten se tämän jutun eka video ja sen jälkeinen linkkikin…

Salaliittoteoria ja foliohattu

Usein kuulee väitettävän, että valtamedia yrittää mustamaalata kaikki salaliittoteoriat pelkäksi humpuukiksi, jotta niitä ei otettaisi tosissaan. Yhdistämällä sanat “salaliittoteoria” ja “foliohattu” saadaan helposti luotua mielikuvaa, ettei mihinkään virallisen tarinan kyseenalaistaviin kysymyksiin kannattaisi kiinnittää mitään huomiota. Surullista kyllä, kyseinen tekniikka taitaa toimia aika hyvin – jollekin osalle väestöä.

Äsken silmiini tarttui Iltasanomien artikkeli, jossa käsitellään Kurt Cobainin kuolemaa. Itse en tiedä siitä yhtään mitään, mutta sanavalinnat artikkelissa toi jälleen kerran mieleen miten ovelasti tätä aivopesua tehdään erilaisissa paikoissa. Tässä ruutukaappaus:



Tässä joku video, jossa vähän valotetaan edellä mainitun terminologian historiaa:

Lisäys: Aiheesta on juttua myös Funtsittavaa-blogissa: https://funtsittavaa.blogspot.com/2018/06/miten-mahtavin-harhautus-oli-mahdollinen.html

Westworld (HBO) – Narrin matka

Tämä juttu on julkaistu täällä Kummajuttu-blogissa alunperin 3.11.2016. Julkaisen sen nyt uudelleen, koska katson juuri Westworld -sarjan ensimmäistä tuotantokautta uudelleen. Tällä uudelleenkatselukerralla huomasin jotain uuttakin, mutta yllättävän hyvin olen onnistunut bongaamaan asiat jo tuolla ekalla katselukerralla eli en lähde tekstiä nyt enää muokkaamaan. Ja tosiaan ne kortit ennen numeroa 10 tuli aiemmissa jaksoissa kronologisesti.

—– Alkuperäinen teksti alkaa —–

Westworld tv-sarjan neljä ensimmäistä osaa sukelsi upealla tavalla Tarot-symboliikan maailmaan. Noista alkupään korteista kirjoitan ehkä myöhemmin lisää, jos jaksan / ehdin. Episodissa 5 (Contrapasso) vedettiin kuitenkin symboliikkanupit niin kaakkoon, etten voi olla avautumatta aiheesta. Oman tulkintani mukaan tähän yhteen jaksoon oli ympätty Tarotin ison arkanan kortit 10-21 kronologisessa numerojärjestyksessä. Tässä oma analyysini.  Read more Westworld (HBO) – Narrin matka

Santos Bonacci 6/2018

Katselin pitkästä aikaa yhden Santos Bonaccin haastattelun. Vieläkin se kaveri jaksaa porskuttaa! Varsin mielenkiintoista juttua, vaikka välillä joutuukin pohtimaan ovatko kaikki asiat ihan niinkuin hän väittää (mutta kenenkäs kohdalla sitä ei joutuisi).. Diippiä kelattavaa joka tapauksessa 🙂

Lopun Q&A osassa oli myös mielenkiintoista läppää numerosta 33 ja myös paavin kalanmuotoisesta hatusta. Itselleni tulee siitä mieleen Musiikkitalon edessä sijaitseva Laulupuut -teos. Aika erikoista, että Santos selittää paavin kalahattua vuoden 2012 siirtymällä pois kalojen ajasta. Tuo laulupuut pystytettiin nimenomaan vuonna 2012 :O

Onko todellisuus vain hallittu hallusinaatio?

Alla erittäin kiinnotava ja ajatuksia herättävä TED-video. Onko todellisuus vain hallittua ja “yhteisesti sovittua” hallusinaatiota? Onko ihmisen minä-kuva pelkkää harhaa?

Itselleni tuli tästä videosta todella monta asiaa mieleen. Jollain oudolla tavalla se tuntuu kiteyttävän hirvittävän monta tässäkin blogissa käsiteltyä asiaa. Yritän listata omia mietteitäni aiheesta tähän alle.

Kokemamme todellisuus ei ole “ulkoisen havainnointia” vaan “sisäisen tulkintaa” siitä

Videossa tuotiin hienosti esille se kuinka ulkoinen koettu “todellisuus” ei välttämättä ole sama asia kuin totuus. Koemme maailman aistiemme kautta, mutta tulkitsemme kaikkea vastaanottamaamme tietoa miljoonien ja taas miljoonien oletusten ja opittujen ajattelutottumusten lähtökohdista. Ja iso osa näistä uskomuksista on kollektiivisia.

Tästä päästäisiin helposti aasinsillalla meemiteoriaan ja siihen kuinka ideat, ajatukset ja arvot replikoituvat aivoista toisiin luoden kokonaisia kulttuureita. Olemmeko siis pelkkien replikaattoreiden tuotoksia vailla mahdollisuutta täydelliseen yksilölliseen vapauteen? En kuitenkaan halua tässä jutussa keskittyä meemiteoriaan vaan pohtia tietoisuuteen liittyviä asioita ihan käytännön kokemusten näkökulmasta.

Otetaan esimerkki: Kaikki varmaan muistavat kiistellyn sinimustan / valkokultaisen mekon? Tismalleen sama kuva mekosta nähtiin joko sinimustana tai valkokultaisena riippuen katsojasta. Itse näin aluksi sen vuoron perään molemmissa väreissä, mutta jossain vaiheessa aivoni lukkiutuivat sinimustaan enkä sen jälkeen enää koskaan onnistunut palauttamaan näköaistini kautta sitä valkokultaista tulkintaa.

Olen myös monesti miettinyt sitä miten jotkut ihmiset eivät näe 11.9.2001 päivän tapahtumissa mitään outoa kun taas toiset eivät siitä mitään muuta löydäkään (tämän blogin lukijoiden ei varmaan tarvitse arvata kumpaan joukkoon itse kuulun). 🙂

Mutta ehkäpä myös tällaisia ihmisten “fakkiintuneita” näkemyksiä alkaa ymmärtämään paremmin, kun miettii, että tismalleen saman tiedon voi tulkita ihan eri tavalla riippuen siitä mitkä henkilön aiemmat kokemukset ja tieto eri asioista ovat. Kuinka moni esimerkiksi sulkee kaikki salaliittopuheet ulos tajunnastaan pelkästään sen takia, ettei usko kenenkään pystyvän pitämään salassa mitään seksuaalista suuntautumistaan suurempaa. Ja toki asiaa voi miettiä toisin päinkin. Jotkut uskovat mitä oudoimpiin salaliittoteorioihin riippumatta siitä mitä todisteita vastapuolella olisi esitettävänä. Oman maailmankuvan muuttaminen on kinkkinen juttu.

Mutta miten voisimme analysoida ulkoista maailmaa objektiivisemmin, jos aivomme tekevät tulkinnan tietoisen mielemme puolesta jo etukäteen? Pitäisikö vanha totuus “Uskon vasta kun näen” kääntää päälaelleen muotoon “Näen, koska uskon”? Voisiko omista uskomusjärjestelmistään päästä jollain keinolla ylitse?

Ja nyt kun päästiin leffa-aiheeseen niin en malta olla lisäämättä yhtä toistakin klippiä… Monet varmaan muistavat tämän kohtauksen elokuvasta Matrix:

Niin.. Matrix on edelleen yksi diipeimpiä populaarikulttuurin teoksia tietoisuuteen liittyen.

Tuossa TED-videossa mainittu minä-harha on myös hyvin mielenkiintoinen aihe. Tämäkin blogi sai aikoinaan alkunsa siitä kun koin outoja “unihäiriöitä”, joiden jälkeen herätessäni olin hetken aikaa täysin ilman omaa itseäni (täysin irti egosta tai minä-kuvasta). Se “minä-harha” palasi kuitenkin sekunneissa heräämisvaiheen edetessä, mutta nuo lyhyetkin hetket ilman omaa egoa oli todella vaikuttavia ja ne pakotti miettimään oman itseni olemassaoloa – tai siis sen mahdollista olemattomuutta.

Hallusinaatiot

Entäs sitten ne hallusinaatiot, jotka myös videossa mainittiin? Niistä tulee varmaan monille ensimmäisenä mieleen kaksi asiaa: huumeet tai mielenterveyden häiriöt. TED-videossa esitettiin kuitenkin ajatus siitä, että todellisuus on tavallaan ihan yhtä suurta illuusiota / hallusionaatiota kuin unetkin sillä poikkeuksella, että meidän kaikkien kokema todellisuus perustuu yhteisiin olettamuksiin ja siitä syystä pystymme kokemaan todellisuuden ikäänkuin “kollektiivisena harhana”.

Itselläni on pari erilaista kokemusta ihan oikeista hallusinaatioista. Ja nämä ovat siis tapahtuneet ihan selvin päin ja terveenä 🙂 Ensimmäinen tapahtui yläasteikäisenä, jolloin pelasimme kaveriporukalla spiritismiä. Olimme pelin jälkeen aika spooky-fiiliksissä ja kun iltahämärässä joku sanoi näkevänsä talon alta kurkottavan käden, näimme sen hetken ajan ihan selvästi. Todellisuudessa kyseessä oli vain tuulessa huojuva pusikko, mutta spiritismin aiheuttama outo herkkyystila sai meidät näkemään yhteisen harhan. Kyseessä oli siis jonkunlainen joukkosuggestio tai hypnoosia muistuttava kokemus.

Kyseessä oli siis melko mitätön pikkujuttu, mutta tällainenkin kertoo siitä miten joukkokin voi nähdä asioita, joita ei edes ole olemassa, jos olosuhteet saadaan sopiviksi. Ammatti-hypnotisoijille tässä ei varmaan ole mitään uutisoimisen arvoista kerrottavaa. Hypnoosi olisikin muuten sellainen aihe, johon pitäisi jossain vaiheessa perehtyä enemmän. Eikä mielten hallintaan varmaan tarvita edes mitään ammatti-hypnotisoijaa. Eiköhän yhteiskunnan ja kansalaisten hallintaan riitä aika pitkälle ihan median tarjoamat työkalut..

Mutta palataan vielä noihin omakohtaisiin kokemuksiin hallusinaatioista. Toisen vähän vakavamman hallusinaation koin joitain vuosia sitten ihan aikuisiällä asuessani perheeni kanssa Espanjassa. Tämän tarinan kertominen voisi jonkun mielestä olla noloa, mutta mielestäni tällaisista kokemuksista pitää pyrkiä ensisijaisesti oppimaan. Siksi jaan tämän hieman kipeänkin muiston nyt kaikille kummista jutuista kiinnostuneille.

Eli.. Olin tuohon aikaan perehtynyt intensiivisesti salaseuroihin (esim vapaamuurareihin) ja niiden käyttämään symboliikkaan. Olin yrittänyt opetella näkemään asioita, jotka on piilotettu (hidden in plain sight). Olin myös lukenut EES-blogin alusta loppuun ja perehtynyt myös Tarotin saloihin (terkut ylläpitäjä-Anterolle ja kiitos vaan tietoisuuden osittain kipeästä laajentamisesta 😀 ). Yöuneni oli tuolloin jääneet melko vähälle ja olin myös seurannut netissä uutisointia Pariisin terrori-iskuihin liittyen – siis siihen, jossa auto pysähtyi Charlie Hebdo -toimituksen eteen ja sieltä astui aseistautuneet terroristit tappaen kaikkea eteen tulevaa. Olin noihin aikoihin myös kokenut mitä kummallisempia sattumia ja synkronisiteettejä. Olo oli siis todellakin “herkkä”.

Tuollaisessa mielentilassa ajan viettäminen ei tietenkään pidemmän päälle tee kovin hyvää. Sen sain kokea eräänä aamuna, kun olin viemässä roskia. Talomme eteen ajoi tuolloin puutarhuri-liikkeen auto. Sen kuljettaja nousi autosta, avasi pakettiauton takaoven ja alkoi nostamaan sieltä työkaluja rivakoin ottein. Silloin näin aivan selvästi kuinka autosta otettiin rynnäkkökivääri ja olin näkevinäni myös patruunoita tippuvan autosta (oletan nyt jälkikäteen, että kyseessä oli joku pitkä pensasleikkuri ja jotain pienempää krääsää, joka tippui autosta ovea avatessa). Pääni yhdisti kuitenkin tuossa vaiheessa monta eri asiaa täysin väärällä tavalla ja säikähdin niin, että lähdin juoksemaan. Olin ihan varma siitä, että joku (terroristi, vapaamuurari tms) oli nyt aloittamassa joukkomurhaa. Tuolloin sattui vielä niin älytön sattuma, että lähistöllä ajoi poliisi tai ambulanssi sireenit soiden, joka vahvisti tätä väärää mielikuvaa entisestään. Joku voisi sanoa, että mielikuvitus vain alkoi laukkaamaan, mutta kaikki tämä tapahtui oikeasti alitajuisesti ja itse olin tilanteessa ihan “matkustajan paikalla” luullen aidosti näkeväni jotain tällaista. Kuten tämän jutun ekalla videolla sanottiin – aivot tekivät parhaan mahdollisen arvauksen saatavilla olevan tiedon pohjalta. Ja reagoin siihen sitten täysin vaistonvaraisesti.

On todella vaikea selittää tätä tapahtumaa, sillä niin aidolta se tuntui. Jo noin puolen tunnin päästa tapahtumasta istuin oluella ihmetellen mitä ihmettä oli tapahtunut. Olinko seonnut puoleksi tunniksi vai mistä oli kyse? Jälkeenpäin osasin analysoida tapahtunutta ja tajusin yhteyden Pariisin iskuun ja vapaamuurari-symboliikan tutkimiseen. Olin nimittäin aiemmin nähnyt toisen puutarhaliikkeen auton, jossa oikeasti oli vapaamuurarien symboli (harppi ja suorakulma) tarralla takaovessa. Olin myös päiväkausia jo yrittänyt oppia näkemään kätkettyjä asioita, ja tuollainen moodi jää helposti ns. päälle. Vielä kun tällaiseen soppaan yhdistetään monta muutakin outoa kokemusta, yhteensattumaa ja univaje, alkaa harhojen näkeminen tuntua jotenkin ihan loogiselta seuraukselta 🙂

Harmittaa tietysti se, että törmäsin tuolloin kauhuissani muutamaan ihmiseen, joilla saattaa nyt olla hieman vääristynyt kuva minusta kyseisen episodin seurauksena 😀 Mutta oikeasti silläkään ei ole mitään väliä. Kokemuksen seurauksena olen oppinut pitämään väärät tulkinnat tiukemmin kurissa. Ja hei – Mitä jos kyseessä olisi oikeasti ollut aseellinen hyökkäys… Olisiko ylireagointini voinut jopa pelastaa henkiä?

Tuon tapahtumaketjun tajuaminen ja analysointi järkevästi ei kuitenkaan ole poistanut kaikkea mystiikkaa sen ympäriltä. Se oli nimittäin muutamalla muullakin tavalla todella outo juttu. Ei pelkästään siksi, että näin harhoja. Siihen liittyi myös todella kummallisia sattumia (jos ne nyt sellaisia oli). En ala niitä kaikkia tähän listaamaan, mutta pari voisin ottaa esille:

Ensinnäkin koin tämän harhan Espanjan Cambrilsissa, jossa terrorismi oli tuohon aikaan vielä kaukaiselta tuntuva ajatus. Cambrilsin historian pahin asia taisi tuossa vaiheessa olla joku muinainen pankkiryöstö. Eli terrorismiin törmääminen tuolla tuntui täysin mahdottomalta ja järjenvastaiselta. Kuitenkin noin kaksi vuotta tämän harhanäyn jälkeen terrorismi saapui oikeasti Cambrilsiin ja poliisi ampui hyökkääjät kadulle, vain vajaan kilometrin päässä siitä kohdasta, jossa tämän hallusinaation näin.

Toinen tuohon aikaan kokemistani lukuisista yhteensattumista oli se, että olin noihin aikoihin kokenut kummallisen tunteen, joka sai minut kiinnittämään huomioni erääseen suomalaiseen kaupunkiin (älkää kysykö mikä tämä tunne oli ja mistä se tuli). Aloin tutkimaan kaupungin historiaa netistä ja löysin sieltä myös erittäin henkilökohtaisia kummallisuuksia. Kyseisessä kaupungissa asui myös eräs tuttu, jonka kanssa en ollut puhunut n. 15 vuoteen. Tämän oudon kokemuksen takia tulin soittaneeksi hänelle (taisi olla vain päiviä ennen tuota hallusinaatiota). Henkilö, jolle tuolloin soitin kuoli ampumisen seurauksena myöhemmin. Ymmärrätte ehkä miltä kaikki tämä outous yhdistettynä jälkikäteen tuntuu(?)

Ja tosiaan… niitä outoja sattumia oli kymmeniä tuolloin lyhyen ajan sisällä. Jos ne kaikki kirjoittaisi tähän niin homma alkaisi jo kuulostaa epäuskottavalta.

Yhteenvetona totean siis vain, että tietoisuus on hyvin mielenkiintoinen aihe enkä todellakaan tiedä miten paljon todellisuudesta (ja aistien rajoista) on illuusiota ja miten pitkälle tietoisen ja alitajuisen mielen rajat todellisuudessa ulottuvat. Onko mahdollista kokea ja nähdä asioita paikkaan ja aikaan sitomatta? Mikäs se CIA:n remote viewing hanke olikaan, josta tehtiin elokuva “Vuohia tuijottavat miehet”? Siitähän puhuttiin myös yhdellä TEDx-videolla (Russell Targ).. En ota kantaa kyseisen miehen puheiden paikkaansa pitävyyteen, mutta ihan kiinnostavaa läppää kuitenkin.

Hyvää kesän jatkoa kaikille! Pitäkää kollektiiviset harhanne hanskassa ja vetoketjut kiinni veneissä juhannuksena!

Kummia kylpyjä

Käytin tänään pitkästä aikaa vähän pidemmän tovin kummien juttujen parissa. Katsoin mm. ison läjän Truthstream Media -Youtube kanavan videoita. Tuon kanavan videot on kyllä pääosin ihan hyviä, vaikka en kaikista asioista ihan samaa mieltä olekaan. Ja tärkeintähän näissä aiheissa onkin juuri se, että alkaa itse miettimään ja käyttämään omaa päätään ja katsomaan asioita erilaisesta kulmasta.

Noiden videoiden lisäksi valitsin YouTubesta arvalla yhden Pizzagate-videon (alla), koska halusin palauttaa mieleen senkin aiheen. Ja totta vie.. edelleenkin kyseinen aihe aiheuttaa kierrosten nousua. Melkein voisi sanoa, että vihaksi pistää. Onko kukaan vieläkään antanut mitään seliseli-selitystä sille mitä ne Wikileaksiin vuodetut sähköpostit tarkoitti?

Tuntematon #MeToo sotilas

Viime aikoina on kohistu ties kenestäkin julkisuuden henkilöstä, joka on kohdellut toisia jollain tavalla väärin. Väärien toimintatapojen ja niitä harjoittavien henkilöiden paljastaminen on eräänlaista jatkoa “metoo-kampanjalle”, joka oli / on seksuaaliseen häirintään puuttumiseen liittyvä some-kampanja.

Tehokkaan ja onnistuneen kampanjoinnin rinnalla on alettu kohisemaan siitä saisko tällaisista asioista ja yksittäisistä henkilöistä nostaa julkisuuden kohua vai onko kyseessä jo kiusaamiseen verrattava toiminta. Monet valitsevat puolensa asettuen tiettyjen henkilöiden puolelle tai heitä vastaan. Valitkaa puolenne, asettukaa asemiin, taistelkaa!

Tästä kaikesta on itselleni tullut mieleen suvakki-rasisti -vastakkainasettelu ja sen ns. huipennus, joka johti erään henkilön kuolemaan Helsingin rautatieasemalla tapahtuneen pahoinpitelyn jälkeen. Kirjoitin tuolloin jotain tämän suuntaista: “Kaksi idioottia kohtasi toisensa, mitä sitten?”.

Vähän samansuuntainen fiilis on nytkin, kun seuraan uutisia ja keskustelua somessa. Tällä kertaa kummallakaan puolella ei tosin ole mitään idiootteja vaan hyvää tarkoittavia ihmisiä, jotka asettuvat jälleen “shakkilaudalle” heille varattuihin asemiin. Toiset näkevät itsensä väärien toimintatapojen kitkijöinä ja naisten alistamisen lopettajina, toiset taas yksittäisten ihmisten lynkkauksen estäjinä ja suhteellisuudentajun säilyttäjinä. Ja jostain syystä nämä kaksi asiaa eivät taaskaan pysty juttelemaan keskenään. Miksiköhän?

Maailma näyttää jälleen muuttuneen monen mielessä mustavalkoiseksi. Välillä mietin, että onko tällaiset mielipiteitä jakavat kohut tai niistä syntyvät ristiriidat tarkoituksella lietsottuja, jotta toimisimme oikeassa kriisitilanteessa odotetulla tavalla. Jostain kumman syystä nämä kohut myös liittyvät monesti tärkeisiin henkilökohtaisiin arvoihin kuten isänmaallisuuteen. Onko todella niin, että kansa pitää pitää koko ajan tiettyihin leireihin jaettuna, jotta he eivät välittäisi siitä mitä valtapyramidin huipulla hääritään? Hajota ja hallitse?

Mutta mietitään vielä hetki ihan konkretian tasolla tätä uusinta kohua. Otetaan esimerkkinä tapaus “Sampo Terho”, joka kieltäytyi jakamasta Jussi-palkintoa Aku Louhimiehelle. Mitä luulette, olisiko kulttuuriministerin ollut mahdollista nostaa itsensä tällaisen mustavalkoisen ajattelun yläpuolelle? Olisiko Louhimiehen harjoittamat toimintatavat voinut tuomita jollain muulla tavalla? Miksi piti kärjistää mielipide-eroja näin näkyvällä tavalla, joka menee monilla tunteisiin ja tekee mahdollisesti jopa hallaa asialle, jota Terho (väitetysti) pyrki teollaan edistämään? Pitäisikö ministeri-tason poliitikoilta odottaa/vaatia jonkunlaista psykologista pelisilmää? En tiedä. Ehkä sellainen ajattelu on ihan liian haastavaa mille tahansa ammattipoliitikolle, jonka koko ura perustuu omien puoluerajojen ja omien agendojen suojelemiseen. Ihmisten erottaminen toisistaan on aina helpompaa kuin niiden yhdistäminen.

Mutta ihan vaan ajatusleikkinä jäin miettimään tällaista: Miten asiaan olisi suhtauduttu, jos Terho olisi suorittanut hänelle annetun tehtävän ja jakanut pystin. Mitä jos hän olisi siinä yhteydessä pitänyt lyhyen puheenvuoron (ehkä mahdollista?), jossa hän olisi kiittänyt Louhimiestä avoimuudesta, anteeksipyynnöistä ja siitä, että on luvannut muuttaa tapojaan ja vihjannut jopa hakevansa apua. Sen jälkeen Terho olisi voinut kertoa kuinka itse jopa harkitsi kieltäytymistä palkinnon jaosta, mutta tajusi kuitenkin miten yhteiskunnalliset ongelmat eivät ole vain yhden tai kahden ihmisen harteilla vaan kyseessä on rakenteelliset ongelmat, joita täytyisi nyt kaikkien (ministerit etunenässä) lähteä “talvisodan hengessä” purkamaan. Tämän aasinsillan kautta Terho olisi voinut lausua muutaman positiivisen sanan elokuvasta, joka on monia suomalaisia yhdistävä teos.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä nettikeskusteluja ja lööppejä tällaisen puheen jälkeen. Olisiko nähty kirjoituksia, joissa Terho olisi tuomittu liiasta “Louhimies-myönteisyydestä”? Olisiko nähty kirjoituksia siitä kuinka Terho turhaan jatkoi Louhimiehen myllyttämistä palkinnonjako-tilaisuudessa? Mistä muusta olisi vielä saatu revittyä negatiivisia lööppejä?

Mutta turha jossitella. Kaikki halukkaat voivat nyt palata nettiin lukemaan ties minkälaisia itkupotkuraivareita, joista Kalevauvakin saisi todella hyvää matskua, jos päättäisi laajentaa lyriikoiden bongaustaan Vauva-palstan ulkopuolelle. Nekin vitun possut!

P.S. Tiedostan kyllä, että tämäkin kirjoitus on yhdenlainen itkupotkuraivari eikä se ole yksittäisenä mielipiteenä yhtään sen arvokkaampi tai arvottomampi kuin kenenkään muunkaan ajatukset. Pääpointti tässä kuitenkin oli tuon mustavalkoisuuden ja jatkuvien julkisuuteen nousevien ristiriitojen ja negatiivisuuden havainnointi. Jään mielenkiinnolla odottamaan mikä kohu seuraavaksi jakaa ihmiset täysin eri leireihin. 

The Prisoner – Jakso 2, osa 4

Tässä neljäs ja viimeinen osa vapaata ajatuksenlentoa ja tulkintaa Prisoner-sarjan toisesta osasta: “The Chimes of Big Ben”.  Jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin.

16. Palkinnot

Prisoner tietenkin voittaa kilpailun pääpalkinnon. Yli 60-vuotiaiden sarjan voittaa numero 38. Numero 6 käyttää voittamansa 2000 työ-krediittiä ostaakseen numero 38:n teoksen, joka kuvaa numero kakkosta. En jaksa tulkita onko numeropommituksessa piilotettuja symbolisia merkityksiä. Luultavasti on. Teos on ripustettu kahden pylvään väliin.

17. Pakomatka

Sitten numero 8 ja 6 rakentavat veneen valmiiksi ja purjehtivat yön turvin pakoon kylästä.

Tarotin Paholais-kortti tulee tässä jaksossa niin monella tavalla vastaan! Nyt esim kaksikko on “kahlittuna” veneeseen ja sen keskellä näkyy numero kakkosen kuva (symboloi tässä jaksossa paholaista). Miten muuten numero kakkonen olisi saatu tähän kohtaukseen mukaan ellei Prisoner olisi ostanut tätä taideteosta näyttelystä ja tehnyt siitä purjetta? Kaikella on merkitys! Katsokaa korttia:

Sivuhuomiona sekin, että lepakolla on harmaat siivet, jotka kantavat tuulessa. Katsokaa purjetta. Kortissa näkyy myös paholaisen pitelemä soihtu ja miehen liekeissä oleva häntä. Muistakaa mitä aiemmin puhuttiin tulen keksimisestä.

Purjehtimismatkan päätteeksi he näkevät luolan, jonne olivat matkalla. He näkevät Roverin ja uivat loppumatkan rantaan. Purjeesta ja takana näkyvistä rakennuksista tulee mieleen kortin “kivipaasi”.

Sitten karkulaiset suljetaan puiseen laatikkoon (taas vankina) ja lähetetään kohti Lontoota. Nainen kysyy kaksi kertaa kuinka kauan johonkin on aikaa. Ensimmäisellä kerralla Prisoner vastaa “12 tuntia” ja toisella kerralla “3 tuntia”. Yhteensä 15 tuntia, joka on Paholais-kortin numero. Ja koko ajan nainen ja mies ovat “kahleissa”.

Mistäköhän muuten tulee sanonta “purjehtii avioliiton auvoiseen satamaan”? Se tulee mieleen parikin kertaa pakomatkan aikana, koska he myös keskustelevat siitä onko numero 6 kihloissa tai naimisissa. Paholais-korttia voi miettiä monelta kannalta..

Lisäys: Ja miksi Prisoner sai kellon juuri ennen laatikkoon sulkemista? Miksi hän vilkuilee sitä koko matkan ajan? Johtuisiko kenties siitä, että paholaiskortin astrologinen vastine on Kauris, jonka hallitseva planeetta on Saturnus. Tiedättehän… Kronos.. ajan jumala. Veneessä oli purje, laatikossa on kello. Kaikki viittaa Paholais-korttiin.

Matkaa tehdään kahlittuna merellä, maalla ja ilmassa. Todellinen kiirastuli. Perus-elementtejä…

18. Chimes of Big Ben

Lopulta kaksikko saapuu Lontooseen. Seuraa keskustalua siitä ovatko “omat” oikeasti vapautta edustava taho vai sittenkin vain “toinen kylä”.

Koko jakso huipentuu siihen, kun Prisoner on juuri kertomassa miksi hän erosi. Mutta juuri sillä hetkellä hän tajuaa, että Big Ben soitti kelloa kahdeksan kertaa.

Koko jakso pyöri naisen ympärillä, jonka numero oli kahdeksan ja Tarotin kortti 8 kuvaa voimaa ja rohkeutta.

Tässä vaiheessa Prisoner tajuaa, että häntä on huijattu. (Mielenkiintoista muuten, että sen paljasti kello = Kronos = Saturnus). Tämän jälkeen Prisoner nähdään kävelemässä kahden pylvään välistä takaisin kylään. Kävellessään hän tervehtii vastaantulijoita tutulla 666-käsimerkillä ja vaikuttaa palaavan nopeasti “kylän tapoihin”.

Tästä päästään taas Paholais-kortin teemaan, jossa nainen ja mies ovat jo muuttuneet hieman paholaisen näköisiksi (sarvet ja hännät) vietettyään kahleissa tarpeeksi pitkään.

Jakson viimen kuva on myös mielenkiintoinen. Numero 8 osoittautuukin Numero kakkosta “korkeampiarvoiseksi” sillä hän kävelee portaat ylös ja sanoo kakkosen idean olleen hyvä ja, ettei hänen tarvitsisi huolehtia.

Tästä tulee mieleen Michael Tsarionin female illuminati -jutut ja EES-blogin pohjustus siihen: http://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.fi/2016/06/michael-tsarion-female-illuminati.html

Seuraavaksi aion katsoa tämän sarjan 3. osan, mutta en ihan heti. Pieni tauko on nyt paikallaan. Sen verran tuhtia kamaa nämä Prisonerit on.

The Prisoner – Jakso 2, osa 3

Jatketaan vielä kolmannen kerran siitä mihin viimeksi jäätiin. Eli käsittelyssä edelleen Prisoner-sarjan toinen osa: “The Chimes of Big Ben”.

11. Global Village

Kohtaus, jossa Prisoner ja nro 2 kohtaavat rannalla on huikea. Numero 2 tuntuu lausuvan suoraan tosielämän NWO (uusi maailmanjärjestys) ideologian. Hän jopa käyttää termiä “blueprint for world order”. Tähän Prisoner vastaa humoristisesti haluavansa itse olla ensimmäinen ihminen kuussa. Tässä dialogi sanasta sanaan:

Number Six: Has it ever occurred to you that you are just as much a prisoner as I am?

Number Two: Oh my dear chap, of course–I know too much. We’re both lifers.

Number Two: I am definitely an optimist. That’s why it doesn’t matter “who” Number One is. It doesn’t matter which “side” runs the Village.

Number Six: It’s run by one side or the other.

Number Two: Oh certainly, but both sides are becoming identical. What in fact has been created is an international community–perfect blueprint for world order. When the sides facing each other suddenly realize that they’re looking into a mirror, they will see that “this” is the pattern for the future.

Number Six: The whole Earth as the Village?

Number Two: That is my hope. What’s yours?

Number Six: I’d like to be the first man on the moon.

Tämä dialogi löi itseni jotenkin ällikällä. 60-luvun lopun katsojat tietysti ymmärsivät omalla tavallaan mitä tarkoitettiin, kun puhutaan siitä “kumpi puoli johtaa kylää”. Tuolloin elettiin kylmän sodan aikaa ja itä ja länsi olivat täysin kaksi eri maailmaa, ikäänkuin vastakohdat. Numero 2 puhuu tässä siis vastakohtien yhdistymisestä – jonka voi ymmärtää joko poliittisesti tai paljon syvemmin.

12. Uintiretki

Seuraavaksi nähdään numero 8:n pakoyritys saarelta. Hän lähtee uimaan, mutta rover ottaa hänet kiinni. Nainen painuu veden alle ja näyttää hukkuvan. Kun nainen raahataan rantaan, hän myös näyttää kuolleelta. Hän ei kuitenkaan kuole vaan nähdään hetken päästä hengissä. Viitataanko tällä vapaamuurarien symboliseen kuolemaan, josta EES kirjoitti? Erikoisesti tuo juttu liittyy vielä veneenveistoon ja sekin teema tulee vahvasti tässä Prisoner-jaksossa vastaan myöhemmin…

Numero 2 tutkii naisen tietoja ja huomaa, että hän on ollut olympia-mitalisti uinnissa jo 17 vuotiaana.

Taas mielenkiintoinen numero-yksityiskohta, sillä tarotin kortissa 17 (tähti) nähdään nainen veden äärellä. Ja 1+7=8 eli päästään taas siihen rohkeus/voima -teemaan. Uinti, paluu rannalle, jne.. Tähti-kortissa nähdään nainen kaatamassa vettä veteen ja maalle.

Lainaan tähän väliin taas EES-blogia:

Tähti kuvaa alitajuisen ja tietoisen mielen yhteyttä. Kortissa naisella on kaksi astiaa. Toisesta astiasta kaadetaan vettä maalle – toisesta veteen. Maalle kaadettava vesi edustaa tietoisen mielen tasoa, maallista maailmaa. Veteen kaadettava vesi edustaa alitajuntaa, symbolien ja arkkityyppien maailmaa.

Kun ihmismielen molemmat puolet “virtaavat”, hän kykynee ymmärtämään maailmaa ja sen totuuksia. Tähti, tai pentagrammi, edustaa magiaa, maageja tai Muinaisia viisaita (kortti Taikuri). Kyse ei ole mistään hokkuspokkushöpöhöpöstä, vaan maailmankaikkeuden salaisuuksien ymmärtämisestä. Tämä ymmärrys voi syntyä vain ihmismielen molempien puolien yhteistyöstä.

13. Puusepäksi

Prisoner lupaa tehdä diilin numero kakkosen kanssa sillä ehdolla, että nainen vapautetaan. Numero 6 lupaa osallistua kilpailuun ja näyttelyyn veistämällä jotain puusta. Numero kaksi on ensin huolissaan siitä, että ei kai nro 6:lla ole kirveitä, miekkoja tai talttoja, koska ne on vääriin käsiin juotuessaan vaarallisia (kaikki ovat muuten myös vapaamuurari-symboleita btw). Tässä vaiheessa kannattaa lukea myös tämä EES-juttu: Astro-teologia – osa 18: Puuseppä

Prisoner sanoo, ettei syytä huoleen, hän on itse tehnyt omat työkalunsa. Numero 2 naureskelee Prisonerin luolamies-asenteelle. Tähän prisoner sanoo, että saattaa vielä keksiä tulenkin.

Tässä vaiheessa kannattaa lukaista myös tämä EES-blogin juttu: Astro-teologia – osa 12: Tuli-kultti

Seuraavassa vaiheessa nro 6 ja nro 8 alkavat esittää rakastavaisia, vaikka ovat oikeasti aikeissa paeta yhdessä (taas tulee mieleen kortit rakastavaiset ja paholainen).

Kun Prisoner lähtee kaatamaan puuta nro 8:n kanssa, heitä seuraa pyörivä pääpatsas, joka kuvaa Julius Caesaria (kääntyy akselinsa ympäri seuraamaan kaksikkoa).

Hmm.. puun kaato, pyöriminen ja Julius… Mistäs tämä yhdistelmä olikaan tuttu… Ainiin – EES blogista: Astro-teologia – osa 25: Joulukuusi. Samalla he keskustelevat siitä miten pääsisivät purjehtimaan pois saarelta. Prisoner kaataa puun ja veistää sitä koko loppupäivän. Ja minkä näköinen on lopputulos?

Vesica Piscis -muoto ja puuseppä keskellä… Tässä ei tietenkään ole mitään symboliikkaa, eihän?

Numero 2 kysyy Prisonerilta mitä siitä on tulossa, johon hän vastaa, että se selviää vasta kun kaikki kolme osaa ovat valmiita. Numero 2 muistuttaa, että työkalut ovat periaatteessa kiellettyjä, johon Prisoner vastaa:

14. Villagen sijainti

Numero 8 väittää tietävänsä kylän sijainnin (Liettuassa). Pari suunnittelee pakomatkan rautaesiripun läpi eli Neuvostoliiton puolelta Saksan läpi Tanskaan ja sieltä Englantiin. Tässä täytyy taas muistaa 60-luvun lopun ajan henki. Elettiin kylmää sotaa ja Berliinin muuri oli vielä pystyssä. Kun suunnitellaan reittiä idän ja lännen välillä, puhutaan symbolisesti vastakohtien yhdistymisestä tai reitistä niiden välillä. Mies (nro 6) on lisäksi lännestä (britti) ja nainen (nro 8) idästä (Eestistä… tai kuten Prisoner jakson alussa korosti – Neuvostoliitosta).

Itä vs länsi, vasen vs oikea aivolohko, feminiini vs maskuliini, tietoinen mieli vs alitajunta, Jin vs Jang… Tarot on täynnä tätä aihetta (mm. ne 14 ja 17 kortit).

15. Veistoksen esittely näyttelyssä

Sitten siirrytään käsityönäyttelyyn. Ensin nähdään aiemmasta kohtauksesta tuttu shakin pelaaja, joka on rakentanut oman shakkipelilaudan ja nappulat. Hän tykkää itse eniten kuninkaasta. Se onkin veistetty nro 2:n näköiseksi.

Mieleen tulee myös Tarotin kortti 4: Hallitsija.

Shakkimiehen takana näkyy vielä mielenkiintoinen kivipaasi, josta tuli mieleen hallitsijan tuoli..

Sitten tulee jakson huvittavin kohta, jossa numero 2 esittelee Prisonerin tekemän “veistoksen”. Hän aloittaa kutsumalla numero kuutosta “meidän omaksi Epsteiniksi”.

Tällä hän viittaa käsittääkseni kuvanveistäjä Jacob Epsteiniin. Huvittavinta on se, että kyseisen taiteiljan käsialaa on mm. teos nimeltä “St Michael’s Victory over the Devil”, joka puolestaan liittyy raamatullisiin tarinoihin ja arkkienkeli Mikaeliin.

Ja jos joku on lukenut juttusarjaa alusta asti niin muistaa, että numero 2 kuvaa tässä jaksossa (oman tulkintani mukaan) tarotin Paholaista. Aika ovelaa huumoria, jos tämä on tarkoituksellista eikä sattumaa 😀

Raati katselee teosta, joka muodostuu kolmesta osasta ja ihmettelee mitä se tarkoittaa. Prisoner sanoo, että “se tarkoittaa sitä mitä se on”.

Teoksen nimi on “Escape” eli “Pako”. Yksi raatin jäsenistä arvaa, että kyseessä on kirkon ovi. Prisoner sanoo “oikein arvattu ensimmäisellä”.

Montako EES-blogin osumaa voi yhteen jaksoon mahtua? No tässä taas yksi: Astro-teologia – osa 8: Kuu-kultti. 

Ja lainaus siitä:

Katolinen Kirkko käyttää termiä Holy Mother Church. Katsokaapa kirkon ovien muotoja. Ne ovat usein muodoltaan vaginaalisia. Seremoniassa isä edustaa maskuliinia, eli siitintä. Morsian, joka on puettu valkoiseen pukuun, jonka perässä on pitkä laahus, edustaa tietenkin siittiötä. Tultuaan sisään emätinaukkoa muistuttavasta ovesta he kulkevat pitkin käytävää kohti alttaria. Tämä on symbolisesti siittimen vieminen sisään emättimeen. Isä luovuttaa morsiamen, eli tapahtuu symbolinen siemensyöksy. Morsian ja sulhanen kohtaavat alttarilla, jonka pyöreä muoto edustaa munasolua. Liiton solmiminen alttarilla edustaa hedelmöitystä. Alttarilla syntyy uusi entieteetti, aviopari, eli sikiö. Aviopari poistuu kirkosta ja kiertää sivuovesta takaisin sisään, jotta voidaan viedä rituaali loppuun: Hääpari tulee ulos vaginaalisesta ovesta, eli uusi entiteetti, uusi ihminen syntyy. Hääseurue hurraa ja heittää heidän päälleen riisiä. Riisi on hedelmällisyyden ja syntymän symboli.

Mutta Prisoner jatkaa teoksen selittämistä. Hän sanoo, että sen toinen osa eli takana näkyvä reikäinen levy on “ovi”, joka kuvaa joko vapautta tai estettä sille riippuen näkökulmasta.

(Tässä välissä on hyvä muistaa kirkko-symboliikka, naisen ja miehen suhde ja se Paholais-kortti… Mutta jatketaan..)

Hän jatkaa kolmannen osan selittämiseen: “Free to escape to this… The symbol to human aspirations – knowledge, freedom, escape.”

Tässä vaiheessa yksi raatin jäsenistä ottaa hatun päästään kuin kirkossa ja kysyy: “Why the crosspiece?” eli “Miksi tuo ristikappale?”. Tähän Prisoner vastaa “Why not” eli “Miksei”. Raati riemuitsee ja sanoo tajuavansa, mutta ihmettelee missä kohtaa teosta on “numero 2” (kaikkien muiden kilpailijoiden teoksista se löytyy).

Jatkuu seuraavassa osassa…