Bill Cooper

Edelliseen postaukseen liittyen: Tietävätkö nykynuoret mistä totuusliikkeet ja muut on saaneet alkunsa? Vai tuntevatko he aiheen vain jonkun Alex Jones -hahmon kautta?

Ehkä olisi hyvä käsitellä tässä blogissa myös vanhoja aiheita ja helpottaa siten myös uusien ihmisten mukaan saamista näihin aiheisiin tuoreiden kirjoitusten avulla. Jatketaan edellisen postauksen linjoilla ja otetaan käsittelyyn henkilö nimeltä Bill Cooper.

Bill Cooper oli merkittävä truther-aktivisti jo ennen 2001-tapahtumia ja ennen Internetin yleistymistä. Hän käytti kanavanaan lyhytaalto-radiota, joka kuulostaa nykypäivänä uskomattoman alkeelliselta. Kuunelkaa tarkasti mitä hän sanoo tässä lähetyksessä, jonka hän teki vain vähän ennen syyskuun 2001 iskuja. Bill Cooper itse kuoli saman vuoden marraskuussa.

Tässä video, jossa käydään läpi miehen taustoja:

Ja mitä tulee siihen Alex Jonesiin niin hänhän ei ollut missään parhaissa väleissä Bill Cooperin kanssa…

Lisäys: Jos edellinen postaus ja tämä oli sinulle hyödyllisiä, suosittelen lukemaan myös seuraavan postauksen.

Nuoremmat sukupolvet: 9/11, Nikola Tesla jne

Tänään aloin miettimään sitä miten iso muutos on tapahtunut yhdeksässä vuodessa, jonka ajan olen tätä blogia pitänyt. Millä tavalla nuorempien sukupolvien edustajat heräävät kyseenalaistamaan heille ns. totuutena kerrottuja tarinoita? Onko esimerkiksi 9/11 tapahtumat nuoremmalle sukupolvelle yhtään niin merkittäviä psykologisia herättäjiä kuin meille, jotka olimme tapahtumien aikaan jo aikuisia?

Näetkö kuvassa painovoiman aiheuttaman tornin romahtamisen vai jotain muuta?

Jos mietin omaa “heräämistäni”, muistan kuinka prosessi kulki mitä kummallisempien reittien kautta. Tärkein oli ehdottomasti 9/11, jonka virallinen selitys ei tuntunut mitenkään maalaisjärjellä ymmärrettävältä. Se pakotti perehtymään mitä kummallisempiin aiheisiin aina muinaisista kulttuureista pyramidien rakentamiseen ja peltokuvioihin. Yhtenä isona yksittäisenä herättäjänä toimi Nikola Tesla. Sanooko nimi nykynuorille mitään vai yhdistävätkö he Tesla-sanan pelkästään johonkin moderniin miljonääri-rakettimieheen ja sähköautoihin?

Alla yksi Teslaan liittyvä video niille, jotka eivät ihan kaikkiin mahdollisiin suuntiin ole vielä ehtineet katsomaan. En ota kantaa Judy Woodin, Mark Passion tai kenenkään muunkaan yksittäisen henkilön mielipiteisiin. Mahdollisimman monenlaisia mielipiteitä kannattaa kuitenkin kuunnella, sillä monesti se auttaa kaatamaan oman ajattelukyvyn näkymättömiä muureja. Ainiin ja tuossa videossa mainittu Tunguskan räjähdys on myös yksi niistä aiheista, joihin tällaisia juttuja penkoessa törmää. Paljon kiinnostavaa tutkittavaa! Tervetuloa kummien juttujen pariin – te nuoremman sukupolven edustajatkin!

Lisäys: Jos tämä juttu tuntui resonoivan sinun kohdallasi, suosittelen lukemaan myös seuraavan postauksen.

Jones revisited (Kirjoituksia kellarista)

Edellinen postaus toi mieleeni erään toisen tämän blogin postauksen, joka on ollut palvelimen vaihdon seurauksena pois näkyvistä jo pitkään. Julkaisen sen nyt uudelleen. Kyseessä on vuonna 1995 tylsistyneenä (ennen Internetiä oli olemassa sellainen olotila) kirjoittamani tarina henkilöstä nimeltä Jones. 😀

Jones

Herra Jones asetti ajokorttinsa virkailijan pöydälle. Hänen voimakasryhtiset kasvonsa värähtivät tuona hetkenä, kun muovinen kortti kosketti puista pöytää. Varovainen katse muuttui tuskaiseksi. Hän ei voinut mistään tietää oliko noiden kahden esineen tai niitä ympäröivien pintojen välissä pienen pieni mikroskooppinen rako, vai olivatko ne todella yhteydessä toisiinsa, kuten Jones itse tunsi olevansa ruumiinsa kanssa.

Olisiko mahdollista, että kaikista luonnonlaeista ja painonvoiman ehdottomuudesta huolimatta tuo juuri hänen pöydälle asettamansa kortti leijuisikin ilmassa?

Jones nosti katseensa kortista ja huomasi siron virkailijan. Hän oli noin 22-25 vuotias, selvästikin neiti-ihminen, joka oli täysin uppoutunut työhönsä. Tilanne aiheutti jälleen kireyttä Jonesin yhteydessä, eikä hän voinut olla ajattelematta kaikkia niitä vasta-ajatuksia, joita tuo kaunissilmäinen virkailija juuri hallitsi omassa ruumiillis-sielullisessa yhteydessään. Saattoiko hän todella toimia noinkin yksinkertaisessa tehtävässä samalla tarkkuudella ja itseluottamuksella kuin esimerkiksi huippu-urheilijat suorittaessaan merkittäviä koitoksiaan?

Nämä olivat kuitenkin Jonesin arvomaailmassa toissijaisia kysymyksiä sen rinnalla, mistä tuo kaikki sai merkityksensä, motiivinsa, voimansa ja kaikenkaikkiaan muodon elämäänsä.

Tämän tästä Jones oli saavuttamassa jonkun uuden ohikiitävän arvoituksen muodostaakseen siitä kysymyksen. Sehän loppujen lopuksi oli vaikeampaa ja oleellisempaa kuin itse vastaus. Juuri oikeanlaisen kysymyksen muodostaminen sillä hetkellä vallitsevasta tilanteesta antoi pohjan koko hänen loogiselle ajattelulleen sekä olemassaolon hänen yksityiselle persoonalleen.

Jonesin kiinnostus virkailijaneitiin kuitenkin keskeytyi, kun ovi hänen oikealla puolellaan avautui. Sisään astui kaksi virkapukuista herras-ihmistä. Vasemmanpuoleinen lyhyempi mies oli varustautunut huomiota herättävän kiiltäviin nahkajalkineisiin, kun taas hänen kollegansa oli selvästikin laiminlyönyt jo armeija-aikoina oppimaansa velvollisuutta virka-asun arvokkuuden ylläpitämisestä. Hänen mattapintaiset, huonokuntoiset kenkänsä näyttivät aidosti jopa sarjakuvamaisilta.

Jones hymähti ajatellessaan mitä tapahtuisi, jos tuo huonokenkäinen vartija nyt nostaisi jalkansa irti lattiasta. Irtoaisiko pohja kengän etuosasta, kuten eräässä piirretyssä tv-ohjelmassa, jota Jones oli aamulla jonkin aikaa seurannut? Siinä irtirepeytynyt pohja oli muodostanut kengän kärkeen suun, joka oli purrut omistajaansa varpaaseen.

Mutta jälleen Jones, tarkkaavainen kun oli, havaitsi tässäkin mietteessään sen oleellisemman huomion kohteen. Eli miksi hän ajatteli näin? Olisiko jokainen aamulla saman ohjelman nähnyt ajatellut samoin hänen tilanteessaan? Olisiko niin, että ympäristö, tässä tapauksessa TV, olisi muodostanut Jonesin yksilöpersoonan, eikä hän olisikaan se salaperäinen keskeishahmo, joka hän oli nuorempana kuvitellut olevansa?

Ajatuksia Jonesista

Itse olen aina katsellut hieman kummastuneena Alex Jonesin roolihahmoa ja showta, jota hän (väitetysti itse) pyörittää. Muistaakseni liityin johonkin Prisonplanetin vai oliko se ollut Infowarsin postituslistalle aika pian 9/11-tapahtumien jälkeen, koska aloin noihin aikoihin alitajuisesti tajuamaan, että maailma ei sittenkään ole ihan sellainen kun meille kerrotaan. Puhutaan nyt siis jostain 2000-luvun alkupuolesta. Ihmettelin kyllä, kun mitään ei liittymisen jälkeen kuulunut, mutta en siihen sen enempää kiinnittänyt huomiota. Email-osoitteetkin vaihtui tuohon aikaan aika usein. Myöhemmin tuli tietysti YouTubet ja muut ja homma on edennyt aika huimiin mittasuhteisiin. Itse heräsin lopullisesti näihin aiheisiin vasta 2009, jolloin aloin pitämään tätä blogia.

Mutta palataan aiheeseen eli Alex Jonesiin ja hänen massabannaukseen. Se, että kaveri heitetään pihalle samana päivänä kaikista mahdollisista kanavista vuosien vouhotuksen jälkeen, kertoo vain siitä minkä kaikki täysijärkiset jo tiesivätkin. Eli Internet ei ainakaan enää ole avoin yksityisten ja yksityisten yritysten pyörittämä vapaa alusta vaan silläkin on omat “hidden handinsa”, jotka voivat tehdä yhteisiä isoja muutoksia siihen mitkä asiat sieltä löytyy ja mitkä eivät. Ei mitään uutta siis. Enemmän olen miettinyt sitä miksi tämä haluttiin tällaisella show-tyylillä tuoda esiin. Minkä shakkinappulan liikuttaminen tämä oli ja mikä on seuraava siirto? Hajota ja hallitse? Problem, reaction, solution? Mikä on lopullinen tavoite?

Valtamedia on vetänyt otsikoita mm. siitä, että Alex Jones on se henkilö, joka on loukannut Sandy Hook -kouluammuskelun uhrien perheitä epäilemällä tapahtuman virallista tarinaa. Huoh. Niin… Mitenköhän tähän suhtautuisi? Lukuisat ammuskelut, terroriteot ja ns. “onnettomuudet” alkavat ikävä kyllä vaikuttaa vaihtelevasti epäilyttäviltä, jos niitä pohtiessa rohkenee kiinnittää huomiota johonkin muuhunkin kuin valtamediassa kerrottuun narratiiviin. Osa on varmasti tarkoituksella harhaanjohtavaa tietoa, mutta silti monessa tapauksessa pöydälle jää asioita, joita ei oikein voi sivuttaa. Ja aika usein lopputuloksena on fiilis, että “joku tässä hommassa haisee”.

Näiden huomioiden vähättely ja koko keskustelun poissaolo valtamediasta aiheuttaa juuri sen, että nettiin syntyy eri tasoisia totuus-sivustoja kuin sieniä sateella. Jos asioista ei puhuta eikä media tee sitä työtään, joka niille täydellisessä maailmassa kuuluisi, asiat käsitellään sitten toisella tavalla. Eihän siinä mitään outoa ole. Paska ja varsinkin sen peittely nousee aina pinnalle. Ikävänä puolena tässä on se, että totuutta takaa ajavien sivustojen (tämä blogi mukaanlukien) laatu on hyvin vaihtelevaa. Ja kun soppaan yhdistetään vielä päivänselvät disinformaatioot ja misinformaatiot niin homma menee aika sotkuiseksi.

Itse en väitä tietäväni mitä oikeasti tapahtui Jenkkilässä 11.9.2001… tai Sandy Hookissa tai Lontoossa… tai Pariisissa tai Venäjällä tai missään muuallakaan. Mutta sen olen omin silmin havainnut, että tietyistä asioista ei julkisesti haluta puhua. Niistä aiheista voi korkeintaan pitää jotain blogia… ainakin vielä toistaiseksi. Nähtäväksi jää miten kauan.

Black Mirror, Lost, YouTube – kummien juttujen metsästystä

Kotona kipeänä maatessa on aikaa katsella YouTubea ja telkkaria. Eilen tutustuin mm. YouTube-kanavaan nimeltä Quantum of Conscience. Sen ylläpitäjällä on ihan mielenkiintoinen tapa pohdiskella asioita ääneen kameran edessä. Varmasti monet saavat jotain irti kaverin puheista. Hieman liiankin outoja juttuja sieltä löytyy ja melko rajuja oletuksia, mutta ainakin kaveri muistaa muistuttaa, että kyse on vain hänen mielipiteistään. Se onkin hyvä pitää mielessä katsoi sitten kenen tahansa videoita.

Hauska yhtäläisyys monilla totuus-tubettajilla tuntuu olevan Westworld -sarjan todellisuuden kyseenalaistamiseen. Ja itse peukutan kaikkea kyseenalaistamista. Jos emme pysty kyseenalaistamaan kaikkea, se on jo todiste siitä, että olemme pelkkiä ohjelmoituja robotteja.

Äsken aloitin pitkästä aikaa katsomaan Black Mirror -sarjaa ja vuorossa oli nyt toisen tuotantokauden jakso 5: Men Against Fire. Sekin oli erittäin ajatuksia herättävä ja liittyi teemaltaan myös noihin YouTuben truthereihin / totuus-aktivisteihin. Eli miten saada tiettyihin ajattelutapoihin ohjelmoitujen ihmisten silmät avautumaan hieman erilaiselle maailmalle? Kuinka alunperinkään ihmiset saadaan vihaamaan ja tappamaan toisiaan ja näkemään toisensa ties minkälaisina ääripäinä ja vihollisina? Miksi kukaan suostuisi tällaiseen ohjelmointiin? Elämmekö unessa?

Eilen katsoin myös pari videota MH370 -lennosta, MH17 -lennosta ja noihin liittyvistä kummallisuuksista. Ja voi jestas millainen suo sekin on, jos sitä lähtisi perkaamaan. Se puolestaan palautti mieleen Lost tv-sarjan, joten päätin katsella sen ensimmäisen jakson ihan nostalgia-mielessä. Ajattelin myös vilkaista olisiko siinä jotain mitä en aiemmin ollut huomannut. Tässä jotain huomioita:

– Sarja alkaa siitä, kun mies (Jack) herää viidakosta, katsoo taivaalle ja koira tulee hänen luokseen. Tämä herätti kysymyksen, olisiko sarjasta löydettävissä Tarotin iso arkana, jonka ensimmäisessä kortissa nähdään nuori mies ja koira (kortti nro 0: Narri / Fool).

Myöhemmin tämä Lostin ensimmäinen jakso keskittyy vaellukseen, jolle tämä Jack lähtee sauva kädessään.

Pitää tutkia aihetta myöhemmin lisää. Tarotin ison arkanan voi löytää kronologisessa numerojärjestyksessä yllättävän monesta tuotannosta kätkettynä. Ehkä myös Lostista? Lähteekö EES-blogi jeesimään tässä urakassa? 😉

– Toinen asia, johon kiinnitin huomiota oli se, että sarjan alkuteksti näytetään ns. lentokoneesta katsottuna. Kamera ikäänkuin laskeutuu / tipahtaa LOST -otsikon keskelle O ja S kirjainten väliin. Kyseessä on lento-onnettomuudesta kertova sarja, joten ”crash” ja ”OS” herättää kysymyksen siitä puhutaanko sarjassa ihmismielen (OS = käyttöjärjestelmä) kaatumisesta? Tai siis tietoisuuden, matrixin tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua…

Ensimmäinen jakso (heti OS-zoomauksen jälkeen) alkaa muuten tällaisella symbolisella kuvalla:

Aiheesta lisää EES-blogissa: Aton-kultti – osa 26: Silmän ja käärmeen alkuperä

– Kolmas asia johon kiinnitin huomiota oli se mihin lentokone oikeasti tipahti. Aloin kuuntelemaan dialogia ja päätin bongata mistä paikoista puhutaan. Aika huvittavasti ensimmäinen paikan nimi oli… FINLAND. Kyllä! Sarjan ekassa osassa Charlie kertoo sormuksensa olevan heidän bändinsa toiselta Suomen kiertueelta. Hassu sattuma! Seuraavaksi mainitaan se mihin kone oli yrittänyt laskeutua (Fizi) mutta samalla todettiin heidän olleen tuhansia kilometrejä pois oletetulta reitiltä. Eli ainakaan ekassa osassa ei paikkaan tullut selvyyttä.

Jännä sattuma kuitenkin tuo Suomi. Ihan kuten sekin, että Illuminati-pelikorteista löytyy Suomi-kortti:

Ainiin ja tuon Fizin mainitseminen Lost-sarjassa toi mieleen myös Truman Show -elokuvan, jossa on paljon mystistä ja esoteerista kätkettynä. Siinähän päähenkilö haaveilee Fizille lähtemisestä ja kertoo sen sijaitsevan tismalleen toisella puolella maapalloa. Sitä pidemmälle ei Trumanin mukaan pääse lähtemättä takaisin sinne mistä on tulossa. Tuo on monesti häirinnyt minua sillä Fizi ei tosiaankaan sijaitse toisella puolella palloa. Sen sijaan Fizi sijaitsee “2D-kartan” oikeassa laidassa eli jos maailmaa ajattelisi PacManin kaltaisena tietokone-ohjelmana niin sitten asiaa voisi ajatella niin, että oikeasta laidasta ohi mentyään, tulee esiin vasemmasta laidasta. Mutta emmehän me elä missään tietokoneohjelmassa…?

Ainiin ja vielä henkilökohtainen kumma yhtymäkohta MH17 ja MH370 lentoihin: Itse lensin MH17 lennolla helmikuussa 2014. Matkustin tuolloin Amsterdamin ja Kuala Lumpurin kautta Pohjois-Thaimaaseen ja olin siis siellä myös silloin, kun MH370 katosi (ihan siinä lähellä 8.3.2014). Katselin katoamisaikoihin (yöllä) jopa taivalle ja fiilistelin kummia elämänvaiheita. Olisi mielenkiintoista tietää millaisen lentoreitin se MH370 teki ja mihin se oikeasti katosi… Noh, joka tapauksessa – takaisin Suomeen lentäessä mietin, että ei kai nämä koneet lennä missään Ukrainan ilmatilassa. Ja sitten Suomessa ollessa tuli se MH17 tapaus. Kumma juttu.

 

Westworld – Salainen projekti

Unohdin edellisessä postauksessa mainita, että Westworldin ”salainen projekti” pani myös miettimään vakavasti yhtäläisyyksiä todellisuuteen. Sarjassahan päärahoittaja kiinnostuu hankkeesta vasta kun hän tajuaa mikä koko paikan tarkoitus ja kultakaivos on: kerätä tietoa sen asiakkaista!

“Information, we want information!” – The Prisoner (1967)

Jos Westworldin haluaisi vaikka rinnastaa sosiaaliseen mediaan ja Internetiin niin pääsisi aika jännien teemojen äärelle. Monet meistä elävät jo nyt kaksoiselämää – fyysinen, jossa suurin osa teeskentelee heille annettuja roolejaan ja se toinen, jossa uskalletaan olla vähän enemmän omia itsejään… Mitä luulette – kummasta kerätty tieto mahtaisi olla arvokkaampaa niille, jotka haluaisivat päästä jyvälle ihmismielen salaisuuksista…?

Paljonkos muuten facebookilla olikaan käyttäjiä? Olikos se pari miljardia? Ja sivuhuomiona vielä asiasta toiseen: Onko kloonaus-tekniikassa päästy mihinkään sen Dolly-lampaan jälkeen? Ainiin – ei varmaan. Se oli varmaan niitä Apollo-ohjelman kaltaisia juttuja… Jotkut tieteen haarat ei vain edisty niin kuin voisi olettaa.

Westworld 1-2 ajatuksia

Katsoin Westworldin tuotantokaudet 1-2 putkeen läpi. Melkoinen sarja, joka pakottaa miettimään yhteyksiä kyseisen fiktion ja meidän oman todellisuuden välillä.

Mikä on tämä tähtikuvioiden ympäröimä ”marmoripallo”, jossa elämme? Elämmekö unessa, simulaation kaltaisessa virtuaalitodellisuudessa vai sittenkin ihan vaan tylsässä materialistisessa evoluution kehittämässä maailmankaikkeudessa, joka syntyi kun ”jokin / ei mikään” räjähti?

Westworldissa käsiteltiin myös monia psykologisia aiheita. Mikä määrittelee luonteemme, ajatustapamme ja lopulta kaikki valintamme? Olemmeko vapaita? Onko meillä mahdollisuus valita vai onko polkumme ennalta määrätty jonkun muun taholta? Kuinka moni oikeasti pystyisi koskaan kyseenalaistamaan todellisuuttaan?

Läpi sarjan toistunut teema kaltaistensa tappamisesta ja toisen näkemisestä vihollisena pani myös miettimään. Ei tarvitse kuin katsoa uutisia ja oikeaa maailman menoa.. Kuinka monta asiaa löydätte, jossa ei pitäisi valita – puolesta vai vastaan? Mitkä ovat ne vaikuttimet, joiden perusteella toimimme ja kuka niitä ohjaa?

Jostain syystä tästä sarjasta tuli mieleen myös Lost-sarja ja sitä kautta MH370 -lento. Kummallinen sivuhuomio-juttu vain 😉

Hidden Figures: varjoon jääneet

Nykyaikana on ehkä vaikea ymmärtää miten iso psykologinen vaikutus kuulennoilla eli Apollo avaruusohjelmalla oli 60-70-lukujen vaihteessa. Itse olen monesti miettinyt oliko kyseessä tieteen ja avaruusmatkailun suuri läpimurto vai sittenkin ns. psykologisen mielenhallinnan läpimurto. Mitä väliä oikeasti on sillä käytiinkö siellä kuussa vai ei, jos vaikutukset ihmisiin oli niin valtavat?

Eilen tulin katsoneeksi elokuvan “Hidden Figures: varjoon jääneet” ja voi jestas kuinka se taas palautti aiheen mieleen. Tarinan näkökulmaksi oli otettu nykyaikaan sopiva feminismi ja rotujen/värien tasa-arvo. Yksinkertaistettuna elokuva kertoi siitä kuinka päättäväiset mustat tasa-arvon puolesta taistelevat naiset mahdollistivat sen pohjatyön, jonka päälle Apollo-ohjelma rakennettiin. Ilman heitä ei toimistohuoneen kokoiset IBM-tietokoneetkaan olisi toimineet.

Elokuvan kohderyhmään kuuluvat henkilöt eivät välttämättä tajua sitä, että noiden laitteiden avulla NASA väitetysti lensi useita kertoja kuuhun ja takaisin 60-70 lukujen taitteessa. Siis omaa syntymääni edeltäneellä vuosikymmenellä! Nykyisin lähes jokaisella elokuvan katsojalla (joka kännykän omistaa) on taskussaan rutkasti enemmän laskentatehoa kuin elokuvan IBM-tietokoneella, joka syrjäytti laskijanerot. Siis ihan oikeasti. Välillä meinaa pää räjähtää kaikkeen typeryyteen.

Oliko elokuvan psykologinen tavoite vahvistaa kansallista ylpeyden tunnetta ja virallisen Apollo-tarinan uskottavuutta tasa-arvon avulla? Kuinka moni haluaa tai kykenee elokuvan jälkeen kyseenalaistamaan Apollo-ohjelman virallisen tarinan? Vetäisikö tällainen kyseenalaistaminen myös näiden rohkeiden mustien naisten saavutukset maton alle? Ymmärrättekö? Mikä tämän elokuvan todellinen tarkoitus oli?

Niin… Onhan se harmi, ettei sitä 60-luvun teknologiaa ei enää ole. Hitsi, kun se mentiin tuhoamaan…

“we dont have the technology to do that anymore, we used to, but we destroyed it”

R.I.P. Perttu Häkkinen

Perttu Häkkisen radiolähetykset, joita itse kuuntelin useimmiten podcast-muodossa, oli mukavaa ajanvietettä autoa ajaessa. En kuitenkaan ollut mikään “Perttu fan-boy” ja esimerkiksi Salaliittojen ilta -lähetyksen jälkeen olin äärimmäisen pettynyt ohjelman toimitukselliseen tasoon. Komppasin tuolloin EES-blogin kritiikkiä siitä miksei ohjelmassa puhuttu lainkaan 9/11-tapahtumista tai muista yhteiskunnallisesti merkittävistä salaliittoteorioista, jotka vaikuttaa osin erittäin uskottavilta.

Suurin osa Pertun lähetyksistä oli kuitenkin erittäin mielenkiintoisia ja hyvin toteutettuja. Radiossa on muutenkin niin vähän mitään kiinnostavaa kuuneltavaa puheohjelmaa. Koen murheellisena miehen poismenon “kummien juttujen käsittelijän” näkökulmasta.

Pertun viimeiseksi julkaisuksi jäi kolumni otsikolla “Älä tuomitse kummia kokenutta“. Sen voi lukea Savon Sanomien nettisivuilta:
https://www.savonsanomat.fi/mielipide/kolumnit/Älä-tuomitse-kummia-kokenutta/1239349

KummaJuttu-blogi esittää syvät osanotot Pertun perheelle ja läheisille.