On järkkyä tekstii.

Kohtaus oli yleensä aina yhteydessä siihen, että poika heräsi pissahätään, ja vessassakäynti kuului koko “rituaaliin” olennaisena osana. Itkien ja välillä melkeinpä ahdistuksesta huutaen poika vähitellen suostui maanittelujen ja kädestä ohjaten vessaan, jolloin itku säännöllisesti loppui ja pojan mieli “normalisoitui”. Tosin hän unenpöpperössä usein jumiutui suorittamaan käsien huuhtelun ja kuivaamisen kerran toisensa jälkeen, ennenkuin taas suostui palaamaan vuoteeseen.

Kerran otimme jostakin mielijohteesta erään kohtauksen videolle, ja näytimme otoksemme pojalle seuraavana päivänä. Hän katseli sitä huvittuneen ja ehkä vähän nolon oloisena. Hän ei ollut selvästikään hahmottanut omien yöllisten kokemustensa rajuutta, vaikka olimme tästä hänen kanssaan varmasti aiemmin jo puhuneetkin. Erikoista kyllä, videon nähtyään hänellä ei ollut enää ainuttakaan kauhukohtausta.

Itse arvelin näkemäni perusteella, että poika oli selvästi unessa, mutta kuitenkin sen verran tajuissaan, että kykeni jossakin määrin vastaanottamaan puhetta ja ainakin fyysisiä aistimuksia (seurasi, kun otimme häntä kädestä).

Itselläni on ainakin aikuisiällä ollut vähän vastaavia kokemuksia: herättyäni lyhyen unen jälkeen olen saattanut nähdä hahmoja, liikettä tai valoilmiöitä (usein vähän ahdistavan mielialan vallitessa). Menee jonkun aikaa, ennenkuin tajunta kirkastuu sen verran, että ilmiö hälvenee, ja järki taas ottaa ylivallan. Hetken aikaa ennen sitä nämä ilmiöt tuntuvat hyvinkin todellisilta, mikä juuri tekee niistä pelottavia.

Erinäisiä vuosia sitten esim. näin äkkiä herättyäni selvästi lentävän lautasen ikkunani ulkopuolella: siinä oli kelmeän valkeata valoa loistavia pyöreitä ikkunoita laidan ympäri, ja se leijui siinä paikallaan kuin minua tarkkaillen. Huusin hätääntyneenä silloiselle avovaimollenikin (ei, me emme eronneet näiden juttujen takia ) että “tuolla on lentävä lautanen!”, ennenkuin sitten tajunta palasi todellisuuteen ja silmäni katsoivat Orionin komeasti loistavaa tähtikuviota ikkunan ulkopuolella.

Vastaavasti olen tavannut hiljattain kuolleita esi-isiänikin tällaisessa unitilassa, saanut Venuksesta silmäni läpi tajuntaani pureutuvan “säteen” ja muuta kahjoa, joka heti tajunnan herättyä on osoittautunut levottoman unimaailman törmäykseksi skeptiseen rationaalisuuteen takertuvan todellisuudentajun kanssa.

Kun sitten selailin paikallisen “halpisliikkeen” levyhyllyjä sunnuntaina, melkein ohitin tumman nuhruisen näköisen levynkannen, mutta juuri huomioni siirtyessä jo seuraavaan kanteen jostakin syystä pysäytin “selaustoimintoni” ja vilkaisin tuota tummaa kantta tarkemmin. 23:han se oli!

Minulla on iso pino leffoja jo entuudestan vielä katsomatta kotona odottamassa, mutta jostakin syystä tunsin palavaa halua katsoa juuri tämän 23:sen, joten myöhään eilen illalla pistin sen dvd-soittimeeni. Vasta myöhemmin tajusin kellon olleen jo (pettymys: ei ollut 23.23…) yli puolenyön, ja päivämäärä oli vaihtunut 23 päväksi.

Halusin nyt kommentoida tätä 11.11 -juttua, miten sen tulkitsen. Elokuvassa eräs tärkeä parametri on liike eli muutos. Kun “varpusmies” kääntyy sängyssä kieriessään kelloa kohti, katsoja näkee heti numeronetsimishuumassaan, että kello on “väärin”. Se ei ole 02.30 tai jotakin sinnepäin. Se on “4″ tai “2+2″. Carreyn katseen osuessa kelloon se kuitenkin räpsähtää uudelle minuuttiluvulle: 2+3. Tämä on draamallisesti tehokkaampaa, kuin jos kello valmiiksi kuvassa olisi ollut “23″.

Tämä ei tietenkään poissulje sitä mahdollisuutta, että elokuvan tekijät haluaisivat alleviivata 11.11-numerosarjan tärkeyttä, mutta ainakin oma ensikatselu antoi ymmärtää, että elokuva keskittyy pääasiassa tähän 23-yhteyteen?

P.S. tätä lähettäessäni tietokoneeni kello näyttää 12.45, 23.11.2011

“Every Full Moon we are going to make a spiritual journey to every one of the sacred sites on the list, starting our first ceremony on November 13, 2008, and continuing that way until carrying out the last ceremony on December 28, 2012, which is the actual date when our Sister and Mother Moon is going to perform the big change on the mankind’s mentality. — 51.VAASA, FINLAND, NOVEMBER 28, 2012″