Hannu Yli-Karjanmaa ja Docventures 2015

Asuin vuonna 2015 ulkomailla ja varmaan sen takia olen kokonaan missannut tämän Docventures-keskustelun: https://areena.yle.fi/1-2881765. Noh, vähänpä on maailma noista ajoista muuttunut eli asia on edelleen ajankohtainen.

Tuo video muuttuu todella mielenkiintoiseksi kohdassa 34 minuuttia, kun edesmennyt Hannu Yli-Karjanmaa liittyy seuraan. Sen jälkeen keskustellaan myös 9/11 tapahtumista ja siitä miten salaliittoteoreetikko -sanaa käytetään mustamaalaaman totuuden perään huutelevia ihmisiä.

Hannu Yli-Karjanmaa oli siis mies, joka ylläpiti Syyskuun 11. ja ”terrorismin vastainen sota” -sivustoa. Hannu kuoli pari vuotta tämän ohjelman jälkeen. Hannun käsialaa on myös teos, joka kantaa nimeä “Valtiot ja terrorismi: Katsaus propagandan luomien kulissien taakse” (Multikustannus 2008). Kirja on vapaasti luettavissa 2013 päivitettynä PDF-versiona: http://www.11syyskuu.net/valtiot%20ja%20terrorismi%202013.pdf

Kiitos taas EES-blogille ja eräälle sen kommentoijalle, jonka ansiosta tämä video sattui silmiin viimein tänään. Tässä Docventuresin jaksossa esiintyneelle Hanna Nikkaselle haluaisin lähettää terveiset, että 9/11-kohdalla kuten monessa muussakin tapauksessa ei välttämättä tarvita sitä “satojen ihmisten joukkoa”, joka tietäisi kaiken ja kertoisi vääjäämättä tarinansa medialle. Eikä tuo kyllästymiseen asti kuultu argumentti kestä muutenkaan mitään tarkastelua. Vastavalkeassa käsiteltiin joku aika sitten aihetta otsikolla “Joku olisi puhunut…

Wake up!

Simulaatiohypoteesi

Alla Myytinkertojien video, joka sivuaa aihetta, jota olen itsekin pohtinut. Myös tuo “ajasta ja paikasta riippumaton tietoisuus” on aihe, joka saattaa liittyä omiin kirjoituksiini ja videoihin. Olen myös joskus kirjoitellut aivopuoliskojen tasapainottamisesta ja siitä miten intuitio voisi toimia. Nämä ovat olleet enimmäkseen omiin kokemuksiin perustuvia höpinöitä, mutta Myytinkertojat näyttää ottaneen aiheen käsittelyyn tieteellisemmältä kantilta.

Erittäin mielenkiintoista. Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavia videoita.

Vastaus EES-blogin esittämään kysymykseen

EES-blogia ylläpitävä “Antero V” esitti kysymyksen, jonka voit lukea täältä: Minun herääminen – sinun herääminen? Oma vastaukseni oli niin pitkä, ettei Blogger-alusta hyväksynyt sitä. Siitä syystä se on tässä alla. Tämä oli siis alunperin tarkoitettu vain kommentiksi tuonne EES-blogiin.


Hei täältä KummaJuttu-blogin puolelta! 

Olipa kiva kuulla, että tuolla patsas-kuvallani oli avustavaa voimaa tämän EES-blogin synnylle. Kuvanottohetkellä oma blogini taisi olla vielä alkutekijöissään ja tutustuin erilaisiin kummallisiin aiheisiin lähinnä intuition ohjaamana. Tai noh… tuota samaa intuitiota yritän edelleen tänäkin päivänä kuunnella. Kun tällaista tietoa ei yksinkertaisesti pysty käsittämään eikä ottamaan haltuun pelkästään sillä tietoisella mielen osalla. Iso osa tästä työstä on varmasti sellaista ”varjo-hommaa”, joka pitää käydä oman mielen syövereissä. 

Olen erittäin kiitollinen (ja varmaan monet muutkin lukijasi ovat), että aloitit tämän blogin kirjoittamisen ja olet myös jaksanut jatkaa sitä. EES-blogi on mielen räjäyttävä teos, jos sen jaksaa kahlata kokonaan läpi. Itselläni ei ikipäivänä olisi ollut kärsivällisyyttä suodattaa tällaista tietomäärää ymmärrettäväksi tekstiksi. Muistan mm. kuinka opettelin ymmärtämään kirjoituksiasi Tarotista tekemällä muistiinpanoja ja kaavioita Photoshopilla (planeetat, niiden yhteydet kortteihin jne)… Vieläkin hengästyttää, kun ajattelee sitä mentaalisen duunin määrää mikä piti tehdä, että edes hyväksyi sen tosiasian, että tällainenkin ilmiö on olemassa. 

Mutta joo.. Yritän nyt vielä vastata omalta osaltani tuohon kysymykseesi ”mikä sai sinut heräämään”. Ärsyttää tuon termin uskonnollis-sävytteinen muoto, mutta kun parempaakaan ei ole tarjolla niin pakko kai mennä sillä…

Tämä ns. herääminen siihen, että maailma on paljon kummallisempi paikka mitä meille kerrotaan, on ollut hyvin pitkä prosessi ja varmasti vieläkin pahasti kesken. Muistan kuitenkin jo nuorempana pohtineeni, että maailmassa täytyy olla paljon jotain sellaista mistä emme tiedä mitään. Ja tiesin myös, että niitä asioita ei koulunpenkillä opittaisi. Välillä tuo tunne tuli pintaan vahvempana ja sai aikaan jotain vakavia pohdintoja, mutta välillä ne taas jäivät taka-alalle. Se oli sellaista aaltoliikettä.

Muistan myös kuinka päädyin katsomaan Matrix-elokuvaa sen ensi-iltanäytökseen vuonna 1999 uskomattoman sattuman seurauksena, vaikken tiennyt koko leffasta mitään. Noita ”sattumia” on sittemmin tapahtunut niin paljon, että sana ”synkronisiteetti” on tullut vähän turhankin tutuksi 🙂 

Matrixissa tämä repliikki tuntui muuten kiteyttävän aika monta tuntemusta:

“What you know you can’t explain, but you feel it. You’ve felt it your entire life, that there’s something wrong with the world. You don’t know what it is, but it’s there, like a splinter in your mind, driving you mad.”

Ihan kuten Yrjö Kallinen joskus viisaasti totesi niin kyllähän me elämme sellaisessa ajatustottumusten unessa, johon on helppo tuudittautua. Välillä sitä kuitenkin havahtuu jostain syystä ja on ikäänkuin ”enemmän hereillä” hetken aikaa. Itse yritän kuitenkin ajatella, että kyseessä on luonnollinen ilmiö. Psyyke ei vain jaksa kaikkea kerralla. Kyllähän me tarvitsemme sitä oikeaakin unta joka yö. Muuten ei vain jaksa. Vaikka ärsyttääkin oma rajallisuus.

Blogin pitäminen tällaisista aiheista on ikäänkuin ”mielen kuntosalitreeniä”. Itselleni lopullisen potkun perseelle ja sysäyksen oman blogin perustamiselle antoi oudot unikokemukset. Olen näistä joskus omaan blogiinkin kirjoittanut, mutta kyseessä on siis ollut kaksi rinnakkaista ilmiötä: yölliset kauhukohtaukset (varsinkin nuorempana) ja myöhemmin oudot heräämisvaiheeseen liittyvät ”tietoisuuden häiriöt”, jossa ikäänkuin irtautuu omasta minästään / egostaan. Molemmat näistä ovat olleet todella hurjia kokemuksia ja ne on pakottaneet kysymään isoja kysymyksiä.

Blogin aloittamisen aikoihin näin myös ensimmäisen Zeitgeist -dokumentin. Sen uskonto- ja raha-osiot eivät herättäneet itsessäni aluksi juuri mitään tuntemuksia, mutta 9/11-asioita se sai tutkimaan ja sitä koluttuani koin vähän samanlaisen kokemuksen, josta itsekin kerroit. Eli sellainen ”facepalm-hetki”… Kuinka tyhmä sitä olikaan voinut olla!

Tiesin kyllä jo silloin heti 9/11 jälkeen, että jotain todella isoa oli tapahtunut, joka tulisi muuttamaan maailmaa peruuttamattomasti. Olin myös suunnattoman surullinen ja vihainen kaikesta hullunmyllystä, jonka se sai aikaan. Kesti kuitenkin 2009 tienoille asti ennenkuin oikeasti pysähdyin ja aloin prosessoimaan kaikkea näkemääni ja kokemaani. Blogin kirjoittaminen auttoi siinä kummasti.

Eli ehkäpä se tosiaan oli eniten tuo 9/11, joka vähitellen pakotti avaamaan mielen ja katsomaan kaikkea kummallista avoimin mielin eikä sulkemaan mitään mahdollisuuksia pois. Tuntuu todella oudolta ajatella kuinka unessa sitä joskus oli. Mutta samaan aikaan epäilyttää, että on ehkä nähnyt vasta jäävuoren huipun. Ja samalla on silti todettava, että oma maailmani ei kaatuisi, vaikka joku pystyisikin todistamaan, että kaikki olikin juuri niinkuin kymppiuutisissa kerrottiin. Noh… Sitä päivää odotellessa 😀

Olen muuten myös huomannut saman ilmiön, että tällaisista asioista on hieman turhaa avautua kavereille. Nämä on niitä asioita, jotka pitää omatoimisesti käydä läpi – Seija Simolaa lainaten – ”KUN AIKA ON”.

P.S. Kun 9/11 tapahtui vuonna 2001, olin oikeasti sikeillä päiväunilla kaverini kämpillä ja suoraan yläpuolellani roikkui valtava taulu, jossa komeili New Yorkin WTC-tornit. Heräsin siihen, kun joku soitti ja sanoi, että laitapa telkkari päälle. Että sellainen herääminen… 😀

Problem, Greta, Solution

Tänään Facebookissa tuli vastaan tällainen video (alla). Sama löytyy tekstinä täältä: https://www.anonews.co/anonymous-message-to-greta-thunberg/

Itse en tiedä ilmastonmuutoksesta kovinkaan paljoa, joten en edes halua ottaa kantaa siihen miten iso merkitys ihmisillä siihen voisi olla. Sen olen kuitenkin elämänkokemuksen myötä huomannut, että aina jos julkisuudesssa esitetään joku asia todella isona ongelmana, on syytä varautua siihen, että myöhemmin tarjottava ratkaisu tulee aiheuttamaan vielä paljon valtavampia murheita.

Monet muistavat varmasti 9/11 tapahtumat ja sen minkälainen hysteria niiden varjolla saatiin lietsottua. Tuosta päivästä lähtien kyseisen “ongelman” ratkaisut ovat olleet paljon karmeampia kuin se alkuperäinen ongelma. Ja suurin hyötyjä koko hässäkästä on ollut sotateollinen kompleksi ja siihen kuuluvat suuryritykset.

Vähän samantyyppinen hysteria lietsottiin kymmenisen vuotta sitten sikainfluenssasta. Kirjoitin tuohon aikaan monia postauksia aiheesta ja yritin omalta osaltani muistuttaa, että paniikissa tulee yleensä tehtyä huonoja ratkaisuja. Monet tuon ajan kirjoituksista on tällä hetkellä pois linjoilta, mutta tässä yksi esimerkki: Sikarokotteet herättää yhä enemmän epäilyjä

Tuon linkin takaa avautuva juttu palauttaa mieleen myös sen kuinka sosiaalinen paine ja ryhmäajattelu ajoi ihmisiä tekemään typeriä ja hätiköityjä päätöksiä. Ja tässäkin tapauksessa on hyvä muistaa kuka paniikista hyötyi. Suomi (eli me veronmaksajat) maksoimme narkolepsiaa aiheuttaneista rokotteista 37 miljoonaa euroa GlaxoSmithKlinelle.

Rahan tai vallan saaminen ei ole vaikeaa. Pitää vain osata taikoa.

David Icke puhuu tällaisesta taikatempusta termillä “Problem, Reaction, Solution“. Kyseessä on kolmivaiheinen tekniikka:

Ensin pitää olla joku iso kriisi tai muu ongelma. Se voi olla todellinen tai kuvitteellinen. Tärkeintä on kuitenkin se, että ihmiset saadaan reagoimaan ongelmaan tunteella. Jotain täytyy tehdä – ja mieluiten kiireesti. Tässä vaiheessa tapahtuu se taikatemppu: Ratkaisuksi tarjotaan toimenpiteitä, jotka ilman vallitsevaa hysteriaa eivät millään tavalla voisi mennä läpi. Tällaisessa tilanteessa suurin osa ihmisistä kuitenkin hyväksyy toimenpiteet, koska he luulevat sen olevan ainoa ratkaisu vallitsevaan ongelmaan. Jotain pitää tehdä. Nyt on pakko!

Taikatempun lopputulos voi olla eri tapauksissa täysin erilainen. Yleensä tapahtuu kuitenkin jompi kumpi näistä:

a) Joku pieni ryhmä tienaa helvetisti rahaa isomman joukon kustannuksella

b) Valta keskittyy yhteiskunnallisella tai muulla tasolla pienemmälle ryhmälle

Ikävä sanoa, mutta ilmastonmuutos-keskustelu ja myös “Greta-ilmiö” vaikuttaa juuri tällaiselta Problem-Reaction-Solution -taikatempulta. Ongelma on esitetty ja paniikkia lietsotaan. Seuraava (nykyinen) vaihe on ihmisten reagointi ja muutoksen vaatiminen. Sen jälkeen on vuorossa ne kirotut “ratkaisut”.

Toivon vilpittömästi, että olen tällä kertaa aavistuksissani väärässä. Olisi hienoa katsoa joskus taaksepäin ja todeta olleensa se, joka turhaan maalaili piruja seinille. Toivon myös koko sydämestäni, että ihmiset tällä kertaa hyväksyvät esitettyihin ongelmiin vain sellaisia ratkaisuja, jotka eivät putoa noihin edellämainittuihin A- ja B -kategorioihin.

En kuitenkaan tällä elämänkokemuksella pysty enää olemaan kovinkaan optimistinen. Tahot, jotka hallitsevat mediaa, hallitsevat myös psykologian enkä näe mitään merkkejä siitä, että näiden tahojen prioriteettilistalla ylimpänä olisi altruistinen halu pelastaa maailmaa.

Mielipiteisiin vaikuttamista

Eilinen juttuni nettimeemeistä käsitteli mielipiteisiin vaikuttamista. Ylessä oltiin kovin huolestuneita siitä vaikutetaanko ihmisiin huumorin kautta vaivihkaa, ikäänkuin suoraan kertomatta. Valtamediahan ei tällaiseen koskaan alentuisi..?

Suorin ja helpoin esimerkki mielipiteisiin epäsuorasti vaikuttamisesta on se millä tavalla salaliittoteorioita käsitellään mediassa. Tässä taas yksi tuore esimerkki: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006250617.html

Ottamatta tässä nyt kantaa Estonia-tapaukseen niin jutusta voi poimia vaikka tämän lauseen:

“Jos World Trade Centerin -iskut 2001 olivat joidenkin intoilijoiden mielestä salaliitto, niin sitä oli Estoniakin.”

Hmm.. Onko toimittaja nyt ihan varma, että sana intoilija on sellainen, jolla ei rivien välistä luettuna ole mielipiteisiin vaikuttavaa sävyä? Ja jos lauseen todenmukaisuutta aletaan muutenkin perkaamaan niin siinäkin mennään metsään. Katsotaanpa ihan ensin mitä sana “salaliitto” tarkoittaa:

Salaliitto eli salahanke on kahden tai useamman henkilön salainen sopimus jonkin rikollisen tavoitteen saavuttamiseksi.”
-Wikipedia

Eli väittääkö Iltasanomat ihan vakavissaan, että WTC-iskut ei ollut salaliitto? Jos näin on, olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan perustelut. Ainoa, josta oman käsitykseni mukaan on epäselvyyttä on se kuka salaliiton takana oli ja kuka tapahtumista tiesi etukäteen. Myös toteutustapaan liittyy lukuisia kysymyksiä.

Virallinen selitys tästä salalittosta nettimeemin muotoon puettuna löytyy täältä:

Jos Iltasanomat olisi aito tiedonvälitykseen keskittynyt puolueeton taho, se tekisi tutkivaa journalismia 9/11-tapahtumiin liittyen, mutta voisin lyödä vetoa, että sitä ei tule tapahtumaan. Sen sijaan se tulee jatkossakin keskittymään ihmisten mielipiteisiin vaikuttamiseen – epäsuorasti ja vaivihkaa.

Nettimeemit – sananvapauden viimeinen saarreke?

Kasvoin aikuiseksi aikakaudella, jolloin “nettimeemejä” ei oltu vielä keksitty. Lähin sitä muistuttava asia oli Kari Suomalaisen yhden tai muutaman kuvan pilapiirrokset Hesarissa.

Nuorelle sukupolvelle tiedoksi, että tämä ns. Hesari oli sellainen koko keittiön pöydän täyttävä paperihelvetti, joka jaettiin melkein jokaiseen kotiin ainakin pääkaupunkiseudulla. Ja tähän kyseiseen paperikasaan perustui ihmisten käsitys ympäröivästä todellisuudesta. Tuolloin elettiin (ja jotkut kuulemma edelleen elävät) aikaa ennen Internetiä.

Kari Suomalainen oli pilapiirtäjä, joka osasi katsoa maailmaa vähän erilaisesta vinkkelistä ja ikuisti näkemänsä piirroksin.

Karin piirroksissa yhdistyi politiikalle ja poliitikoille nauraminen. Tällainen sopi tietysti hyvin valtakunnan ykkösmediaan, joka edusti tuohon aikaan myös sananvapautta. Median sanottiin olevan “vallan vahtikoira” ja julkisuuden henkilöiden pitikin kestää tavallista kansaa paremmin arvostelua ja myös heistä tehtyä huumoria.

Pilapiirroksia tehdään tietysti edelleen, mutta “nettimeemit” vetävät niille usein vertoja oivaltavuudessaan. Ne myös täyttävät ihmisten tarpeen naureskella vaikeillekin asioille.

Nykyajan nettimeemit eivät kuitenkaan ole valtakunnan ykköslehden ja pienen piirin julkaisemia ja valitsemia vaan ne voivat ponnahtaa esiin mistä tahansa. Mitä nokkelampi ja hauskempi, sitä suositumpi kyseisestä nettimeemistä tulee. Hyvin usein ne ovat johonkin suuntaan vahvasti asenteellisia, mutta pelin henki on kaikille selvä. Huumoria revitään, jos sitä vain jostain löydetään. Samaan sarjaan kuuluu esim. Perikato-elokuvasta tehdyt Hitler-meemit.

Tämän pitkähkön pohjustuksen jälkeen kerron mikä sai minut kirjoittamaan tätä juttua. Se oli tämä Ylen kirjoitus: Viihdettä vai aivopesua? Meemit vaikuttavat ajatuksiisi, etkä välttämättä edes huomaa sitä -YLE 20.9.2019

Tuossa kirjoituksessa on monta kohtaa, jotka saavat KummaJuttu-bloggaajan karvat nousemaan pystyyn.

Onko yhteiskuntamme todella taantunut sellaiselle tasolle, etteivät nuoremman sukupolven edustajat enää erota huumoria ja todellisuutta? Ja jos niin kinkkisesti on päässyt käymään niin kenen syytä se mahtaisi olla? Vai voisiko olla niin, että sinne Kari Suomalaisen aikakaudelle jämähtäneet ihmiset ovat kauhuissaan, kun kaikkea tietoa ei enää jaetakaan vain yhdestä pienen piirin hallitsemasta kanavasta?

Jutussa todetaan mm. seuraavaa: “Meemeillä vaikuttaminen on tehokasta, koska se ei aktivoi aivojamme varoittamaan, että meihin yritetään vaikuttaa. Huumorilla kierretään mielen suojausmekanismit.”

Niinpä! Juuri tästä syystä monet standup-koomikot saavat aikaan reheviä nauruja. Usein asiat näyttävät todella huvittavalta, jos niitä osaa katsoa jostain uudesta näkökulmasta. Ja huumori on monesti ainoa keino tehdä se. Kuinka moni vielä muistaa Ismo Leikolan vitsin valtioiden velasta? Se oli mielestäni erinomainen esimerkki tällaisesta todellisuuden pyörittelystä ja asian katsomisesta uudesta kulmasta. Keisarilla ei aina todellakaan ole niitä vaatteita.

Ylen jutussa mainittiin myös termit “informaatiosota” ja “vaikutustietoisuus”. Hmm. Onhan se toki mahdollista, että jotkut Venäjän trollit, foliohatut tai pienet vihreät miehet yrittävät vaikuttaa kansakuntamme nuoriin nettimeemeillä, mutta itse jäin pohtimaan tätä: Onko jälleen uuden uhkakuvan levittäminen ja pelon lietsominen (tällä kertaa huumoria kohtaan) ihan tarkoituksenmukaista? Elämme kuitenkin aikaa, jolloin paluuta Kari Suomalaiseen ei enää ole ja kaikkien on yksinkertaisesti opittava käyttämään sosiaalista mediaa ja olemaan kriittisiä kaikkea informaatiota kohtaan.

Ylen jutussa sanotaan myös, että “Monen päättäjän someosaaminen rajoittuu Facebook-kuvaan kalastusreissulta tai joulupöydästä“. Noh.. tässä taas tullaan ihan perustavanlaatuiseen pätevyys-teemaan. Haluammeko valita päättäjiksi epäpäteviä henkilöitä, jotka elävät eri aikakautta kuin äänestäjät?

Ymmärrän kuitenkin tuon ajatuksen mielipiteisiin vaikuttamisesta, jota Ylen jutussa käsitellään. Myös ihmisten polarisoituminen kaikissa mielipiteissään on totta ja siitä kirjoitinkin edellisessä jutussa. Itse näen kuitenkin huumorin (muodossa kuin muodossa) suurimmaksi osin positiivisena. Esimerkiksi asiat, jotka valtamediassa leimataan pelkäksi “salaliittoteoriaksi” saattaakin näyttää hieman erilaiselta, jos omaa aivopesuaan onnistuu hieman purkamaan ja pohtimaan voisiko asiat sittenkin olla jotain muuta mitä meille sieltä “valtaapitävien” suunnalta kerrotaan.

Gorbett Reportin video vuodelta 2015 käsitteli tätä asiaa ja se kantoi nimeä “Solutions: Laughing At Tyrants“:

Ylen jutun lopussa pohdiskellaan sitä miten kotona tulisi suhtautua nettimeemeihin. Toimittaja kirjoittaa: “Kuvissa naureskellaan maahanmuuttajille ja asetetaan seksuaalivähemmistöjä naurunalaiseksi. Feministeillekin hihitellään.

Hmm hmm ja hmm… Miksiköhän nämä teemat otettiin nyt esille tässä jutussa? Jokainen voi mielessään vaihtaa nuo valitut teemat johonkin muuhun (vaikka vastakohtaansa) ja pohtia miltä tämä kirjoitus olisi sen jälkeen näyttänyt. Niin.. Mielipiteisiin vaikuttamiselta.

Tähän loppuun vielä omakohtaisia kokemuksia nettimeemeistä. Laitoin nimittäin joskus lusikkani tuohon soppaan ja perustin kuumeflunssan aiheuttamassa oudossa olotilassa nettisivuston, joka kantoi nimeä “nethupi”. Myöhemmin suljin sivuston, mutta tässä alla pari esimerkkiä noista tekemistäni nettimeemeistä. Käsi ylös, kuka pitää näitä vaarallisina?

Aiheeseen liittyviä linkkejä (päivitän näitä myöhemmin):

Ylen juttu Hitler-meemeistä: https://yle.fi/uutiset/3-7935931