Apinoiden planeetta -trilogia

Katson parhaillaan uudelleen Apinoiden planeetta-trilogiaa. Saattaa itse asiassa hyvin olla, että toinen osa (Dawn) on jopa itseltäni jäänyt aiemmin kokonaan näkemättä. Tällä katselulla yllätyin kuinka mielenkiintoisiin keloihin pääsee näitäkin leffoja syvällisemmin pohtien.

Olen tähän mennessä katsonut Blu-raylta trilogian kaksi ensimmäistä osaa ja molemmissa oli kiinnostavia viittauksia eri aiheisiin, joita täälläkin blogissa on vuosien varrella käsitelty.

Ensimmäisessä osassa (Rise of the Planet of the Apes) pohdiskellaan allegorisesti ihmisen evoluutiota. Mikä oli “katalyytti”, joka sai ihmiskunnan tietoisuuden nousemaan muuta eläinkuntaa korkeammalle tasolle? Miten altruismi syntyi ja mikä oli sen vaikutus evoluutiolle? Elokuvassahan apinoiden päähenkilö (nimeltään Caesar btw) keksii lahjoa ja auttaa muita apinoita tappelemisen sijaan yhtenäistääkseen lauman ja tehdäkseen siitä vahvemman. Tämä palautti mieleen Susan Blackmooren kirjan Meemit – kulttuurigeenit, jossa tätä teemaa pohdittiin memetiikan ja evoluution näkökulmasta.

Elokuvasarjan toisessa osassa (Dawn of the Planet of the Apes) hypättiin vertauskuvissa paljon pidemmälle – aikaan jolloin yhteiskunta on jo kehittynyt ja myös sen johtamiseen ja ohjaamiseen tarkoitetut rakenteet ovat olemassa (yhteiskuntajärjestys, arvohierarkia, turvallisuus ja jopa ns. demokratia, jossa kaikkia mielipiteitä kuunnellaan). Koko elokuvan käännekohta on kuitenkin se kun yksi apinoista keksii orkestroida “salaliiton” eli toteuttaa “false flag iskun” apinoiden yhteiskuntaa vastaan. Tämä synnyttää sodan, jossa henkensä menettää lukematon määrä ihmisiä ja apinoita. Ei tarvitse olla kovinkaan rikas mielikuvitus, että osaa yhdistää mihin tällä elokuvan kohtauksella viitataan.

Onkin mielenkiintoista katsella vielä tähän päälle trilogian viimeinen osa ja pohtia mikä koko elokuvasarjan mahdollinen sanoma olikaan.

Leave a comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *