Kenen joukoissa seisot?

Olen ollut havaitsevinani sellaisen ilmiön, että ihmiset jakautuvat nykyään paljon herkemmin eri leireihin mielipiteissään. Ja ne “oman leirin” mielipiteet ovat ainoita, joita suostutaan kuuntelemaan.

Maailman menoa seuratessa olen melkein alkanut uskomaan jonkunlaiseen salaliittoon, jonka tavoitteena on saada ihmiset tappelemaan keskenään “hajota ja hallitse” periaatteen mukaisesti. Jos yksi debatin aihe sattuu jostain syystä hiljenemään niin eiköhän pinnalle nouse heti joku uusi agenda, josta on pakottava tarve olla jotain mieltä ja avautua aiheesta sosiaaliseen mediaan.

Esimerkiksi Greta Thunbergin medianäkyvyys ja hänestä syntyvät mielipide-erot ovat jo sitä luokkaa, että oma mediasisältöjä ja niiden vaikutuksia tarkkaileva “palomuurini” alkaa hälyttämään äänekkäästi.

Toivottavasti en ole ainoa, joka on sitä mieltä, että aina jos joku uutinen aiheuttaa tunteen, että “tähän on pakko ottaa kantaa” tai että “tämän puolelle tai tätä vastaan” haluan asettua, olisi syytä pysähtyä ja miettiä yritetäänkö minuun parhaillaan tarkoituksella vaikuttaa jollain tavalla. Olenko reagoimassa uutiseen jollain sellaisella tavalla, joka liittää minut osaksi jotain samoin ajattelevaa ryhmää?

Myönnän toki, että itsellenikin tulee välillä tarve asettua jollekin puolelle ties missä aiheissa …kunnes (yleensä) hetken hengähdettyäni tajuan, että ei ole edes olemassa mitään “puolta” vaan kyseessä on memeettisesti syntyvä harha.

Meemi-teoriahan selittää tietoisuuden niin, että kaikki ihmisten ajatukset ja niiden osaset ovat geenien tavoin “replikaattoreita” eli ne monistuvat ja tarttuvat aivoista toisiin jos ne vain pystyvät. Eli memetiikan näkökulmasta esim. kristinusko, natsiaate, ilmastoaktivisimi, demokratia, ja tasa-arvo (samoin kuin niiden kanssa vastakkaisetkin aatteet) ovat täysin identtisiä monistujia. Meemeillä ei ole moraalia eikä siten myöskään mitään käsitystä “oikeasta tai väärästä” eikä “hyvästä tai pahasta”. Ihminen voi sitten toki perustella saamaansa “tartuntaa” vaikka millä ja antaa sille moraalisia arvoja, mutta lopulta meemit ovat kuitenkin niitä kuljettajia ja ihminen vain ajoneuvo.

Meemit siis leviävät jos ne vain pystyvät. Niin tekee myös niiden synnyttämät aatteet ja uskomuksetkin. Tällaisesta tietoisuuden syy-seuraus-suhteiden kelailuista päästään tietysti vähän samanlaisiin pohdintoihin kuin “kohtalon ja vapaan tahdon” dilemmassa. Teenkö oikeasti vapaan ja tietoisen valinnan liittyessäni vaikka johonkin puolueeseen? Entä miten se vapaa tietoisuus on syntynyt? Mistä osista syntyy se tilanne, jossa koen olevani vapaa ja tietoinen?

Mutta palataanpa tämän jutun alkuperäiseeen aiheeseen… Jos ihmisten tietoisuus ja kaikki mielipiteet ovat selkeän memeettisen prosessin lopputulosta niin millaisen vallan saavat ne harvat ihmiset, jotka päättävät päivän puheenaiheista? Sekä perinteisellä medialla että sosiaalisella medialla on meemien hallitsemassa maailmassa jäkyttävän suuri valta. Voidaanko ja halutaanko ihmisiin vaikuttaa memeettisesti niin, että lopputuloksena saadaan aikaan hajaannusta ja erimielisyyttä? Mitkä asiat unohdetaan ja mistä taas revitään isoimmat lööpit? Muuttuuko maailma tai onko se muuttumatta ja miksi? Kuka hyötyy?

Ymmärrän toki, että kaikki haluavat tulla hyväksytyksi ja oman mielipiteen näyttämisessä etenkin omille sidosryhmilleen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ei sinänsä ole mitään pahaa. Samoin ymmärrän niitä, jotka haluavat käyttää sananvapauttaan ja kyseenalaistaa asioita. Kuitenkin nämä erimielisyydet korostuu nykyään jotenkin överisti ja saa koko touhun näyttämään lapselliselta.

Jos yhtään jaksaa nähdä vaivaa, voi tällaisina “nyt tuli tärkee juttu” -hetkinä omasta ajattelustaan ja päättelystään löytää yllättäviä aukkoja. Kun oman mielen rauhoittaa ja karsii kaikki ennakkoasenteet ja tunteet niin yleensä ainoa mitä jää jäljelle on tosiasia siitä, että ei vielä tiedä aiheesta tarpeeksi ollakseen satavarma mistään. Siltä pohjalta voi sitten uudelleen miettiä minkä asian taakse tai mitä vastaan haluaa niin kovin vahvasti ja näkyvästi asettua.

Ja vielä lopuksi: Uskon, että moni lukija tässä vaiheessa ajattelee, ettei tämä kirjoitus koske heitä, koska he perustavat oman ajattelunsa tieteellisesti todistettuihin faktoihin. Tämä olisikin ihan oman pohdinnan ja kirjoituksen aihe. Lyhyesti kuitenkin totean, että riippumatta siitä mikä on keskustelun aihe ja miltä kuvitteelliselta puolelta kukin mitäkin debattia katselee niin aina löytyy ne “tieteelliset faktat”, jotka tukee oman leirin aatetta. Taustalla lienee sama mekanismi kuin ostopäätöksissäkin:

Päätökset tehdään tunteella ja ne selitetään järjellä.

Edit: Pari kirjoitusvirhettä korjattu ja kuva lisätty jutun loppuun

Leave a comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *