Nettimeemit – sananvapauden viimeinen saarreke?

Kasvoin aikuiseksi aikakaudella, jolloin “nettimeemejä” ei oltu vielä keksitty. Lähin sitä muistuttava asia oli Kari Suomalaisen yhden tai muutaman kuvan pilapiirrokset Hesarissa.

Nuorelle sukupolvelle tiedoksi, että tämä ns. Hesari oli sellainen koko keittiön pöydän täyttävä paperihelvetti, joka jaettiin melkein jokaiseen kotiin ainakin pääkaupunkiseudulla. Ja tähän kyseiseen paperikasaan perustui ihmisten käsitys ympäröivästä todellisuudesta. Tuolloin elettiin (ja jotkut kuulemma edelleen elävät) aikaa ennen Internetiä.

Kari Suomalainen oli pilapiirtäjä, joka osasi katsoa maailmaa vähän erilaisesta vinkkelistä ja ikuisti näkemänsä piirroksin.

Karin piirroksissa yhdistyi politiikalle ja poliitikoille nauraminen. Tällainen sopi tietysti hyvin valtakunnan ykkösmediaan, joka edusti tuohon aikaan myös sananvapautta. Median sanottiin olevan “vallan vahtikoira” ja julkisuuden henkilöiden pitikin kestää tavallista kansaa paremmin arvostelua ja myös heistä tehtyä huumoria.

Pilapiirroksia tehdään tietysti edelleen, mutta “nettimeemit” vetävät niille usein vertoja oivaltavuudessaan. Ne myös täyttävät ihmisten tarpeen naureskella vaikeillekin asioille.

Nykyajan nettimeemit eivät kuitenkaan ole valtakunnan ykköslehden ja pienen piirin julkaisemia ja valitsemia vaan ne voivat ponnahtaa esiin mistä tahansa. Mitä nokkelampi ja hauskempi, sitä suositumpi kyseisestä nettimeemistä tulee. Hyvin usein ne ovat johonkin suuntaan vahvasti asenteellisia, mutta pelin henki on kaikille selvä. Huumoria revitään, jos sitä vain jostain löydetään. Samaan sarjaan kuuluu esim. Perikato-elokuvasta tehdyt Hitler-meemit.

Tämän pitkähkön pohjustuksen jälkeen kerron mikä sai minut kirjoittamaan tätä juttua. Se oli tämä Ylen kirjoitus: Viihdettä vai aivopesua? Meemit vaikuttavat ajatuksiisi, etkä välttämättä edes huomaa sitä -YLE 20.9.2019

Tuossa kirjoituksessa on monta kohtaa, jotka saavat KummaJuttu-bloggaajan karvat nousemaan pystyyn.

Onko yhteiskuntamme todella taantunut sellaiselle tasolle, etteivät nuoremman sukupolven edustajat enää erota huumoria ja todellisuutta? Ja jos niin kinkkisesti on päässyt käymään niin kenen syytä se mahtaisi olla? Vai voisiko olla niin, että sinne Kari Suomalaisen aikakaudelle jämähtäneet ihmiset ovat kauhuissaan, kun kaikkea tietoa ei enää jaetakaan vain yhdestä pienen piirin hallitsemasta kanavasta?

Jutussa todetaan mm. seuraavaa: “Meemeillä vaikuttaminen on tehokasta, koska se ei aktivoi aivojamme varoittamaan, että meihin yritetään vaikuttaa. Huumorilla kierretään mielen suojausmekanismit.”

Niinpä! Juuri tästä syystä monet standup-koomikot saavat aikaan reheviä nauruja. Usein asiat näyttävät todella huvittavalta, jos niitä osaa katsoa jostain uudesta näkökulmasta. Ja huumori on monesti ainoa keino tehdä se. Kuinka moni vielä muistaa Ismo Leikolan vitsin valtioiden velasta? Se oli mielestäni erinomainen esimerkki tällaisesta todellisuuden pyörittelystä ja asian katsomisesta uudesta kulmasta. Keisarilla ei aina todellakaan ole niitä vaatteita.

Ylen jutussa mainittiin myös termit “informaatiosota” ja “vaikutustietoisuus”. Hmm. Onhan se toki mahdollista, että jotkut Venäjän trollit, foliohatut tai pienet vihreät miehet yrittävät vaikuttaa kansakuntamme nuoriin nettimeemeillä, mutta itse jäin pohtimaan tätä: Onko jälleen uuden uhkakuvan levittäminen ja pelon lietsominen (tällä kertaa huumoria kohtaan) ihan tarkoituksenmukaista? Elämme kuitenkin aikaa, jolloin paluuta Kari Suomalaiseen ei enää ole ja kaikkien on yksinkertaisesti opittava käyttämään sosiaalista mediaa ja olemaan kriittisiä kaikkea informaatiota kohtaan.

Ylen jutussa sanotaan myös, että “Monen päättäjän someosaaminen rajoittuu Facebook-kuvaan kalastusreissulta tai joulupöydästä“. Noh.. tässä taas tullaan ihan perustavanlaatuiseen pätevyys-teemaan. Haluammeko valita päättäjiksi epäpäteviä henkilöitä, jotka elävät eri aikakautta kuin äänestäjät?

Ymmärrän kuitenkin tuon ajatuksen mielipiteisiin vaikuttamisesta, jota Ylen jutussa käsitellään. Myös ihmisten polarisoituminen kaikissa mielipiteissään on totta ja siitä kirjoitinkin edellisessä jutussa. Itse näen kuitenkin huumorin (muodossa kuin muodossa) suurimmaksi osin positiivisena. Esimerkiksi asiat, jotka valtamediassa leimataan pelkäksi “salaliittoteoriaksi” saattaakin näyttää hieman erilaiselta, jos omaa aivopesuaan onnistuu hieman purkamaan ja pohtimaan voisiko asiat sittenkin olla jotain muuta mitä meille sieltä “valtaapitävien” suunnalta kerrotaan.

Gorbett Reportin video vuodelta 2015 käsitteli tätä asiaa ja se kantoi nimeä “Solutions: Laughing At Tyrants“:

Ylen jutun lopussa pohdiskellaan sitä miten kotona tulisi suhtautua nettimeemeihin. Toimittaja kirjoittaa: “Kuvissa naureskellaan maahanmuuttajille ja asetetaan seksuaalivähemmistöjä naurunalaiseksi. Feministeillekin hihitellään.

Hmm hmm ja hmm… Miksiköhän nämä teemat otettiin nyt esille tässä jutussa? Jokainen voi mielessään vaihtaa nuo valitut teemat johonkin muuhun (vaikka vastakohtaansa) ja pohtia miltä tämä kirjoitus olisi sen jälkeen näyttänyt. Niin.. Mielipiteisiin vaikuttamiselta.

Tähän loppuun vielä omakohtaisia kokemuksia nettimeemeistä. Laitoin nimittäin joskus lusikkani tuohon soppaan ja perustin kuumeflunssan aiheuttamassa oudossa olotilassa nettisivuston, joka kantoi nimeä “nethupi”. Myöhemmin suljin sivuston, mutta tässä alla pari esimerkkiä noista tekemistäni nettimeemeistä. Käsi ylös, kuka pitää näitä vaarallisina?

Aiheeseen liittyviä linkkejä (päivitän näitä myöhemmin):

Ylen juttu Hitler-meemeistä: https://yle.fi/uutiset/3-7935931

2 thoughts on “Nettimeemit – sananvapauden viimeinen saarreke?

  1. Valtamedia on huolissaan: internetin ansiosta tiedonvälityksen monopoli on murentumassa, ja sitä kautta myös mediatalojen kontrolli julkisesta mielipiteestä heikkenee. Winston Churchill sanoi aikanaan: ‘There is no such thing as public opinion. There is only published opinion.’ Nyt tähän on viimein tulossa muutos.

    Ainakin omaan silmääni viime vuosien aikana räjähdysmäisesti kasvanut valtamedian sekä poliitikkojen huoli “valeuutisista”, “informaatiovaikuttamisesta” sekä “trolleista” on lähinnä perinteisten mediatalojen kuolinkamppailun seurausta, eräänlainen viimeinen epätoivoinen yritys viivyttää väistämätöntä. Kun yhä useampi kansalainen osaa hankkia tietoa maailman tapahtumista myös jostain muualta kuin Hesarin sivuilta tai Ylen uutisista, muuttuu kansalaisten hallitseminen entistä vaikeammaksi. Ja sekös sekä päättäjiä että mediataloja harmittaa.

    Reply

  2. Vähän erikoinen tilanne tosin, kun samaan aikaan maailman tiedonvälityksen hallitsijaksi on noussut Facebookin kaltaiset pelurit, jotka pystyy halutessaan rajoittamaan tiedonkulkua aika rankasti – ja tekevätkin sitä. “Vapaa Internet” on kuitenkin vain aika pieni sokerikuorrutus ja lyhytaikainen kokeilu tällä hetkellä… aika näyttää mihin tämä kaikki johtaa.

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *