Mitä ihmettä??? – osa 1

Jaan aina välillä näitä Kummajuttu -blogin postauksia Facebook-seinälleni ihan omalla nimelläni. Vähemmän yllättäen ne saavat hyvin harvoin mitään peukutuksia tai kommentteja. Olenkin monesti huvittuneena miettinyt kuinka moni tuttavapiiriini kuuluva henkilö pitää minua osin tai kokonaan seonneena 😀

Tämänpäiväinen Jokeri-postaukseni kuitenkin kirvoitti komentti-osioon yhden kysymyksen (hurraa!), jossa pyydettiin selvitystä siihen mitä oikein höpötän:

Tämän kommentin luettuani aloin vakavissani miettimään mitä voisin vastata tuohon kysymykseen.

Tämä juttusarja pyrkii nyt olemaan tuo vastaus. Tämä juttusarja ei ole suunnattu pelkästään kyseisen kommentin kirjoittajalle vaan aivan kaikille, jotka ajattelevat asiasta samalla tavalla (ja heitä on taatusti paljon). Toki tästä voi löytyä jotain apua muillekin. Näin ainakin toivon.

Eli aloitetaan…

Matka, jonka jokainen näistä asioista yhtään jyvälle päässyt on joutunut käymään läpi, on mutkikas ja jokaiselle yksilöllinen – siis ainakin jos ei ole käynyt reittiä vapaamuurarien kaltaisiin salaseuroihin liittymällä, joissa asiat käydään tarkasti määritellyssä järjestyksessä.

Prosessiin liittyy myös kivuliaita hetkiä, jolloin on pakko myöntää uskoneensa asioihin, jotka ovat olleet täyttä tarua. Ihan sama kuin olisi aikuiseksi asti uskonut joulupukkiin ja vasta nyt tajunnut totuuden.

Tuollaisessa tilantessa ihmisen mieltä suojaa psykologinen ilmiö, jota kutsutaan termillä “kognitiivinen dissonanssi”. Jos joku tieto uhkaa egoa (henkilön minä-kuvaa) niin pahasti, että se voisi romahtaa, tämä psykologinen suojamekanismi iskee päälle. Tällöin henkilö yksinkertaisesti kääntää hänelle esitetyt faktat valheeksi tajuamatta edes itse, että näin tapahtui. EES-blogissa asia kiteytettiin hienosti:

Kun uskomusjärjestelmämme ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa, koemme kivuliaan olotilan, jota kutsutaan kognitiiviseksi dissonanssiksi. Tällöin mielemme valitsee mielummin valheellisen uskomuksen kuin kivuliaan totuuden. Keksimme mitä mielikuvituksellisimpia keinoja selittää valhe totuudeksi, kunhan vain emme joudu kohtaamaan sitä totuuden aiheuttamaa viiltävää kipua.

Ja haluan tähän heti perään korostaa, että en väitä kenenkään olevan tässä psykologisessa “tilassa” tällä hetkellä – enhän ole edes vielä ehtinyt miettimään miten asiani esittäisin. Halusin vain tuoda tämän termin ja ilmiön esille tässä vaiheessa, sillä luulen, että ihan jokainen “Kansasin taakseen jättänyt” on joutunut tekemisiin tuon ilmiön kanssa.

Dorothy (Wizard of Oz elokuvan narri) ja hänen “sielun opas” Toto.

Vaikka tuntuu naivilta lainata Hollywood-elokuvia ja fiktiivisiä tarinoita näinkin vakavissa asioissa, haluan silti nostaa esiin pari kohtaa The Matrix -elokuvasta. Monesti isot totuudet on puettuna tarinoiden ja fiktion muotoon eikä nämä alla näkyvät lainauksetkaan ole mitään leffan tekijöiden keksimiä. Nekin on suurelta osin soveltaen lainattuja filosofisia totuuksia. Itselleni The Matrix -elokuva kuitenkin sattui olemaan yksi suurimmista perseelle potkijoista omalla “totuuden etsinnän polullani”. Päädyin nimittäin vuonna 1999 Matrix -elokuvan ensi-iltanäytökseen todella kummallisen sattuman (suomeksi: synkronisiteetin) saattelemana.

Nämä nettimeemien muotoon puetut kohtaukset Matrix-elokuvasta kertovat isoja asioita. Itselleni tämä kohta elokuvan dialogissa on ollut erityisen merkityksellinen:

“What you know you can’t explain, but you feel it. You’ve felt it your entire life, that there’s something wrong with the world. You don’t know what it is, but it’s there, like a splinter in your mind, driving you mad.”

Maailmassa todellakin on jotain vialla. Se “vika”, josta alitajuntamme meitä yrittää muistuttaa on se, että maailma on kyllästetty symboliikalla, opeilla ja totuuksilla, joista meille ei ole koulussa tai kotona kerrottu mitään.

Emme voi ymmärtää puhetta, jos se lausutaan kielellä, jota emme ymmärrä. Asioita, joita emme näe, ei ole meille olemassa. …Paitsi alitajunnan tasolla. Alitajuntamme pystyy rekisteröimään ja käsittelemään huomattavasti isomman määrän tietoa kuin tietoinen mielemme. Ja aina välillä tuo mystinen tietoisuuden ja alitajunnan meri yrittää muistuttaa tietoista mieltämme siitä mitä jo oikeasti tiedämme – jos vain osaisimme oikeasti kuunnella sisäistä ääntämme.

Haluan tässä vaiheessa huomauttaa, että en yritä olla millään tavalla ylempänä muita enkä väitä tietäväni absoluuttista totuutta mistään. Olen tehnyt monia hölmöjä virheitä käsitellesäni erilaisia kummallisia asioita tässäkin blogissa vuosien varrella. Kehittyminen ja näiden asioiden ymmärtäminen on pitkä prosessi, jonka aikana jokainen tulee kompastumaan monen monta kertaa. Eli suosittelen riisumaan kaiken ylpeyden ja ego-keskeisyyden näihin teemoihin sukellettaessa. Itse asiassa ego saattaa olla juuri se pahin syyllinen siihen, että emme näe silmiemme edessä olevia totuuksia.

Jos tämä kirjoitus herätti yhtään kiinnostusta, suosittelen lukemaan seuraavaksi alle listaamani EES-blogin jutut. Lukemisen aikana kannattaa rauhoittaa oma mieli ja puhdistaa se ennakkokäsityksistä. Paras ohje, jonka voin antaa, on varmaan se, että kuunnelkaa omaa sydäntänne. Tuntuuko mikään näistä asioista oikealta tai siltä, että takana voisi olla jotain todellista?

Alkupuhe – osa 1: Revennyt salaisuuksien verho

Alkupuhe – osa 2: Esoteerinen ja Eksoteerinen

Alkupuhe – osa 3: Symboliikan tutkimisen haasteet

Alkupuhe – osa 4: Esoteeriset opit symboliikan taustalla

Olen muuten täysin samaa mieltä Mark Passion kanssa siitä, että ateismi ja uskovaisuus ovat kaksi vastakkaista ääripäätä ja totuus ei todellakaan löydy mistään ääripäästä. Täytyy käyttää sekä vasenta että oikeaa aivolohkoa ja löytää tasapaino monen muunkin vastakohdan suhteen, jotta asiat alkavat avautua.

Yritän tämän juttusarjan seuraavissa osissa selittää vielä paremmin omin sanoin mihin kannattaisi katsoa, jos tämä aihe yhtään tuntuu puhuttelevalta.

Lue seuraava osa ››

3 thoughts on “Mitä ihmettä??? – osa 1

  1. Melkoisen haasteen otit kyllä vastaan. Itse en oikein jaksa uskoa että aivan kaikki olisivat edes valmiita heräämään, ainakaan tässä elämässä. Itsellänikin meni useampia vuosia ennen kuin lopullisesti hyväksyin ajatuksen, että tarot-symboliikkaa todellakin käytetään aktiivisesti. Tämä siitä huolimatta, että kiinnostus kaikkeen jännään ja salaliittoteorioihin on ollut olennainen osa itseäni jo yläaste-ajoista lähtien.

    Itse olen todennut kaikkein toimivimmaksi tekniikaksi hivuuttaa overtonin ikkunaa kavereiden kanssa keskustellessa yhä syvemmälle kaninkoloon. Kun pitää huumorin mielessä ja osaa nauraa omille jutuilleen, tuolla tekniikalla saa yllättävän hyviä tuloksia, mikäli keskustelukumppani vain on valmis kyseenalaistamaan omat uskomuksensa. Mutta nopeaa se ei ole, vain aikaa siihen menee helposti useampia vuosia. Ja siitäkin huolimatta moni on valmis pitämään kynsin ja hampain kiinni omista uskomuksistaan, vaikka kenties tietäisikin sisimmässään olevansa väärässä.

    Reply

  2. Tässä on taustalla aito altruistinen halu auttaa ihmisiä. Jos miettii mitä itselle on 10 vuoden aikana tapahtunut niin “metamorfoosi” on lievä termi 🙂 Ja kyllä – olisin ollut tuon matkan aikana kiitollinen tällaisesta tiedosta, jota nyt itse jaan. Muistan ihmetelleeni vuosikymmen sitten jossain nettifoorumilla kuinka jengi puhui jostain numeroista ja kuinka ne tarkoittaa jotain ja pidin niitä jonain ufo-hihhuleina – paitsi, että asia jäi vaivaamaan koska siinä tuntui olevan jotain todellista taustalla…

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *