A.I. Artificial Intelligence, osa 5

A.I. -leffa ei jätä rauhaan vaan jostain syystä se houkuttelee lisätutkimuksiin. Leffassa tuntuu olevan jonkunlainen allegorinen tarina ihmisen tietoisuuteen liittyen ja yritän kaivaa sen esiin. Auttaakin saa 🙂

Tänään muistin leffasta yhden asian, joka jäi aiemmin huomiotta. Elokuvan loppupuolella, kun David-poika on pudonnut mereen ja nostettu pinnalle, Gigolo-Joe vedetään taivaalle poliisi-kopteriin, jolloin hän sanoo pojalle: “I am. I was.”

Aiheesta on jotain Wikipediassa: https://en.wikipedia.org/wiki/I_Am_that_I_Am. Mietin myös sitä puhutaanko elokuvassa symboliikan keinoin astrologisista aikakausista. Aurinkohan on yhdessä tähtimerkissä aina n. 2160 vuotta. Vesi-teema oli myös isosti mukana tässä elokuvan loppukohtauksessa. Hmm..

Eli leffan metafyysinen puoli ja sanoma pitää vielä yrittää kaivaa esiin. Tärkeänä osana tässä purku-operaatiossa lienee Pinokkion tarina, johon elokuvan tapahtumat tiiviisti liittyvät. Spielberg ja Kubrick olivat ilmeisen ehdottomia siitä, että Pinokkio-yhteys säilytetään elokuvassa näkyvästi. Spielberg myös mainitsi asiasta jossain haastattelussa, jonka näin YouTubessa.

Ajattelin aloittaa asian tutkiskelun katsomalla ensin Disneyn version tästä sadusta. Palaan sen jälkeen tähän aiheeseen.

P.S. Huomasin muuten, että myös Vigilant Citizen on käsitellyt aihetta nettisivuillaan: https://vigilantcitizen.com/moviesandtv/the-esoteric-interpretation-of-pinocchio/

There are two ways to read “The Adventures of Pinocchio”. The first is what I would call “profane” where the reader, most probably a child, learns about the mishaps of the wooden puppet. The second is a reading from a Masonic point of view, where heavy symbolism will complete, without replacing, the simple and lineary narration of events”.


– Giovanni Malevolti, Pinocchio, mio Fratello (free translation)

2 thoughts on “A.I. Artificial Intelligence, osa 5

  1. Voi olla että olen ihan hakoteillä, mutta alitajuntani yhdistää jostain syystä kyseisen elokuvan sekä The Prisoner-tv-sarjan. Jotenkin tuntuu että kummassakin käsitellään allegorisella tasolla samaa asiaa, en vain osaa selittää miksi.

    Mutta tämä on siis ihan 100% pelkkää outoa alitajuista mutua, jota en oikein osaa itsellenikään selittää. Yllättävän usein vastaava tunne on tosin jälkikäteen osoittautunut paikkansapitäviksi…

    Reply

    1. The Prisoner -sarjaa on kiittäminen omastakin kiinnostuksesta moneen kummalliseen asiaan. Sarja tuntui avaavan jotain puroja alitajunnassa heti ensi katselulla. Se “kylän kartta” mitä kaupassa tarjottiin heti ensimmäisessä jaksossa oli loistava allegoria siitä miten laput silmillä täällä kuljetaan. Where am I? In the Village. 😀

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *