Mandela, Ripple ja Butterfly

Tämä juttu on vapaata ajatuksenvirtaa. En esitä tässä mitään väitteitä, mutta en myöskään sensuroi ajatuksiani. Lukekoon ketkä haluaa ja ottakoon kukin esittämäni asiat niinkuin haluaa.

Quantum of Conscience -kanavaa ylläpitävä Matt julkaisi eilen videon, joka herätti huomioni. Se on tässä alla. Matt esittää videolla teorian, että 9/11 -tapahtuma oli niin iso, että vaikka emme tajunneet sitä ennen tuota päivää, se vaikutti meihin jo etukäteen. Olen itse valmis pitämään mielen avoimena tämän suhteen. Olen myös miettinyt jotain tällaista itsekin.

9/11-tapahtumien “metafyysiset vaikutukset” oli mielestäni aistittavissa aika pian itse tapahtuman jälkeen, mutta kyseiselle tunteelle ei ollut sanoja. Näkisin asian niin, että tapahtuman vaikutukset ylitti käsityskykymme, joka rajoittuu 3D-maailmaan, lineaariseen aikakäsitykseen ja aistittavissa olevan sähkömagneettisen kentän rajallisuuteen (näkyvä valo).

Muistan myös yrittäneeni selittää joillekin kavereilleni tapahtuman merkitystä tuohon aikaan, mutta en löytänyt siihen mitään sanoja. …Enkä kyllä oikein löydä vieläkään, mutta ainahan sitä voi yrittää 🙂

Jos tämä Mattin esittämä teoria joskus osoittautuisi oikeaksi niin voin sanoa, että itse koin nuo “ripplet” vuonna 2000 katsossani Fight Club elokuvan loppukohtausta. Se oli jotenkin niin järisyttävä, että muistan kävelleeni sen jälkeen ympyrää ja miettineeni “Mitä oikein näin, mitä oikein näin?”.

Oma käsitykseni on, että tahot, jotka tuon päivän tapahtumat orkestroivat, olivat (ja ovat) huomattavasti paremmin perillä todellisuuden luonteesta kuin me “tavalliset ihmiset”. Ja ne, jotka tuon päivän tapahtumat toteuttivat, käyttivät kyseistä tietoa massiivisen rituaalin toteuttamiseen.

Tähän samaan aihepiiriin liittyy myös sellainen psyykkinen ilmiö, jota kutsutaan “yölliseksi kauhukohtaukseksi” (englanniksi night terror). Palaan tähän aiheeseen aina välillä tässä blogissa, koska olen itse henkilökohtaisesti päässyt kokemaan tämän olotilan useita kertoja (vielä nuorena aikuisenakin).

Itselleni on ihan sama miten tiedemaailma ilmiön selittää, koska tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että kyseisessä kohtauksessa on kyse jonkunlaisesta “todellisuuden tasojen väliin tipahtamisesta”. Oikeastaan sillä ei ole niin isoa merkitystä mikä sen aiheuttaa. Ehkä se on aivokemiallinen DMT-trippi tai jotain muuta, mutta voin kertoa, että kokemus on järisyttävä.

Henkilöt, jotka tuon tilan kokevat, eivät kykene jälkeenpäin muistamaan mitä on nähnyt tai kokenut tuon kohtauksen aikana. Uskon, että se johtuu siitä, että meillä on aivoissa jonkunlainen suojausjärjestelmä, joka estää meitä näkemästä ja muistamasta jotain sellaista, joka voisi tehdä meidät hulluksi. Yritin joskus nuorempana keskittymällä palauttaa mieleeni nuo hetket ja joka kerta kun olin pääsemässä lähelle muistamista, mieli ikäänkuin sulki paluun tuohon hetkeen ja tietoisuuden tilaan. Jollain tavalla se oli liian pelottavaa – jotain mitä ihmisen psyyke ei pysty käsittämään.

On myös outoa, että muistan pari muutakin unikohtausta lapsuudestani. Yksi oli sellainen, kun nukuin päiväunia kuumeen noustessa korkealle. Kun palasin unesta, tuntui kuin olisin kulkenut jonkun Liisa Ihmemaassa -tyyppisen portaalin läpi. Herättyäni kyselin mm. miksi tuolit on otettu pois ikkunanlaudalta. Olin hetken aikaa kahden ihan erilaisen todellisuuden välissä. Tuo tosin saattoi johtua siitä kuumeesta, mutta tunne oli kuitenkin niin vaikuttava, että muistan sen vielä nykyäänkin, melkein 40 vuotta tapahtuman jälkeen.

Tällaisten kokemusten takia myös elokuva Butterfly Effect oli itselleni todella vaikuttava kokemus. Siinä tuntui tiivistyvän jotain oleellista, mutta en osaa selittää sitäkään asiaa tämän tarkemmin.

Myös tieteellinen teoria perhosvaikutuksesta on kiinnostavaa pohdittavaa, mutta enemmän itse tunnen vetoa tällaisten aiheiden pohdiskeluun tietoisuuden näkökulmasta ja ympäröivää maailmaa aktiivisesti tarkastelemalla.

Myös Lost tv-sarjassa oli mielenkiintoisia viittauksia erilaisiin todellisuuden tasoihin. Tuosta sarjasta tekee entistä kiinnostavamman se tosiasia, että MH370 –lentokonetta ei ole vieläkään löydetty. Ja tietysti se, että heti perään tipahti se MH17… Eli jos joku haluaisi lavastaa MH370-koneen osien löytymisen vaikka meren pohjasta, materiaalia ainakin olisi olemassa tuon toisen tuhon jäljiltä.

Mandela Effect josta Matt tuolla jutun alussa olevalla videolla puhuu on myös kiehtova teoria, vaikka itse uskonkin (tylsän tieteellisesti), että kyseessä on vain virheelliset muistot. Monethan väittävät kiven kovaan muistavansa menneisyydestä jotain sellaisia yksityiskohtia, jotka eivät ainakaan tässä meidän tällä hetkellä vallitsevassa todellisuudessa voi pitää paikkaansa. Termi Mandela Effect on saanut nimensä siitä, että iso ryhmä ihmisiä muistaa Nelson Mandelan kuoleman eri tavalla miten se nykyään historian kirjoissa kerrotaan.

Toisaalta, kyllähän ne jotkut Mandela Effect -esimerkit on aika puhuttelevia. Itsekin esim. muistan Darth Vaderin ja Luken kohtaamisen eri tavalla. Mutta kuten sanoin, uskon vain muistavani väärin.

Noh oli miten oli niin jollain tavalla nämä kaikki asiat tuntuu liittyvän toisiinsa enkä itse pidä lainkaan uskottavana sitä, että eläisimme vain fyysisessä todellisuudessa. Ne, jotka uskovat maailman olevan materialistinen eikä mitään muuta, uskokoon niin. Itse uskon, että emme tiedä todellisuuden ja tietoisuuden luonteesta vielä juurikaan mitään.

One thought on “Mandela, Ripple ja Butterfly

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *