Posted on 3 Comments on Uusi Plandemic 2 -dokumentti

Uusi Plandemic 2 -dokumentti

Video löytyy toistaiseksi vielä täältä. Viralliset nettisivut (ei ainakaan itselläni ei enää avaudu): https://plandemicseries.com

Yleisellä tasolla vaikuttaa hyvältä ”kyseenalaistamis-kurssilta”. Voin vain kuvitella millaista sontaa tulisi niskaan jos tämän postaisi esim omalle henkilökohtaiselle some-tilille 😀

Voi ihmiset!

P.S. David Whitehead käsittelee tätä dokumenttia omalla videollaan: https://youtu.be/zKub2gW24m0

P.P.S. Ohjaajan haastattelu löytyy täältä: https://youtu.be/52ziPXsDing

Posted on 2 Comments on “Äiti”

“Äiti”

Sattuipa äskettäin junassa seuraavaa:

Junan käytävän toiselle puolelle istuivat äiti ja tytär. Alkoi hyvin erikoinen keskustelu näiden kahden välillä – tai ei sitä oikein keskusteluksi voi edes kutsua, koska vain äiti oli äänessä. Monologi sai minut tuntemaan sääliä tytärtä kohtaan ja toivomaan, että hänellä riittäisi ikä jo ymmärtämään, että äidin käytös ei ole mitenkään hänen syytään. Aloin myös pohtimaan millaiset traumat äidin käytös tyttärelle aiheuttaa.

Äidillä tuntui olevan neuroottinen pakkomielle hallita kaikkea tyttärensä tekemisiä ja ajatuksia. Lisäksi äiti teki jatkuvasti negatiivisia huomioita tytöstä, vaikka tyttö oli täysin hiljaa. Ensin äiti kyseli onko tyttö koulun alkamisen takia noin hermostunut (vaikka oikeasti ainoa hermostunut tilanteessa tuntui olevan se äiti). Sivuhuomautuksena äiti totesi myös, että tytön tuleva opettaja ei olisi niin hyvä kuin entinen. Jäin ihmettelemään mitä hyötyä tytölle tällaisesta etukäteen tapahtuvasta mustamaalauksesta voisi olla.

Käsidesin laittaminen tytölle oli myös melkoinen näytös. Sitä piti laittaa n. viisi kertaa ja siinäkin äiti päätti pitää luennon siitä kuinka tyttö ei osaa pitää käsiään oikeassa asennossa. Puhe vilisi sellaisia termejä kuin ”susta on tullut just tommonen” ja ”miksi sä oot nykyään sellanen ja sellanen”..

Hetken päästä äiti käski tyttöä rentoutumaan ja olemaan hiljaa. Huvittava juttu, koska tyttö oli ollut koko ajan hiljaa ja äiti meuhkannut hermostuneesti jo ainakin vartin ajan. Hetken kuluttua äiti päätti torua tyttöä siitä, että tämä ei suostunut keskustelamaan äidille tärkeästä aiheesta. Äiti sanoi tytön käyttäytyvän juuri tuolla tavalla aina silloin kun ”äidillä” olisi jotain ”äidille tärkeää” mielessä. Samaan aikaan tämä ”äiti” tuntui olevan täysin välinpitämätön siitä mitä tytöllä voisi olla mielessään.

Erikoista tässä äidissä oli myös se, että hän puhui itsestään koko ajan kolmannessa persoonassa ”äitinä”, samalla tavalla kuin vauvojen äidit ja isät monesti puhuvat, jotta vauva oppii tunnistamaan termit. Tämä tyttö oli jo kuitenkin sen verran iso, että äidin puhe kuulosti hölmöltä lässytykseltä, vaikka puheen sisältö olikin koko ajan negatiivista.

Yhdessä vaiheessa junamatkaa äiti päätti kirjoittaa tytön isälle kortin. Äiti kysyi haluaisiko tyttö siihen jotkut terveiset isälleen. Tyttö vastasi, että haluaisi siinä lukevan ”terveiset isälle”. Tämän idean äiti tyrmäsi heti sanoen, että ”Ei siihen niin voi kirjoittaa kun sinähän näet sen silloin kun kortti annetaan”. Tämän jälkeen äiti kysyi uudelleen, että ”haluaisikö tyttö laittaa korttiin jotain SYVÄLLISTÄ”. Tyttö vastasi hiljaa, ettei halua.

Paljon muutakin todella pöljää äiti päästeli suustaan tuon matkan aikana ja aloin todella miettimään mitä sivulliset voisivat tuollaisessa tilanteessa tehdä. Suora kehotus hoitoon menemisestä tuskin auttaisi mitään. Tai miten voisi välittää tsemppiterveiset tytölle, jotta hän tietäisi, ettei hänessä ole oikeasti mitään vikaa?