Kun 9/11-iskut tapahtuivat, sitä seurasi valtava propaganda-aalto. Ihmisiä pidettiin median avulla pelon vallassa monella tavalla. Ensin toistettiin päivätolkulla videoita romahtavista kaksoistorneista.
Tämän jälkeen aloitettiin psykologisen operaation seuraava – paljon pitkäkestoisempi vaihe. Uutisissa väläyteltiin jatkuvasti liikennevaloja muistuttavaa uusien terrori-iskujen mahdollisuutta kuvaavaa asteikkoa. Mittari näytti yhtenä päivänä punaista, toisena oranssia, sitten taas punaista…
Ihmisiä pidettiin jatkuvan kauhun vallassa. Samaan aikaan alettiin uutisoimaan pernaruttokirjeistä, joka lisäsi paniikkia entisestään. Hyvänä esimerkkinä tuon ajan massahysteriasta mieleeni on jäänyt uutiset, jossa kerrottiin siitä kuinka pilvenpiirtäjissä työskentelevät ihmiset olivat alkaneet hankkimaan omia laskuvarjoja siltä varalta, että joutuvat hyppäämään kesken työpäivän ikkunasta. Irrationaalinen pelko tuntui saavuttavan apokalyptiset mittasuhteet – tai tällainen kuva ainakin uutisten kautta haluttiin välittää.
Samaan aikaan verhojen takana valmisteltiin jo seuraavia isoja liikkeitä. Itse tosin uskon, että ne liikkeet oli valmisteltu ja suunniteltu paljon aiemmin, mutta ei mennä siihen aiheeseen nyt.
Ihmiset käyttäytyivät pelokkaana laumana, joka halusi tyydyttää turvallisuudentunteen puutteensa toimimalla jollain tavalla yhteisen edun edistämiseksi ja turvallisuuden palauttamiseksi. Kansa oli helposti ohjailtavissa.
9/11 jälkeen palomiehistä ja poliiseista tehtiin sankarihahmoja. Kansallistunnetta nostatettiin ja Amerikanliput liehuivat hurmoksen keskellä. Monet varmaan muistavat George W. Bushin uhoamisen: ”Jos et ole meidän puolella, olet terroristien puolella”. Suomikin liittyi epävirallisesti koalitioon. Pääministerimmekin sai siinä temmellyksessä hieman hittiä. Tässä vähän muistin terästystä:
Ja kaikki varmaan muistavat mitä ne seuraavat askeleet tästä eteenpäin olivat. Pelon lietsominen oli vain alkusoittoa loputtomalle terrorismin vastaiselle sodalle, jonka seuraukset olivat tuhansia kertoja pahemmat kuin alkuperäiset iskut. Jatkuvat sodat Lähi-idässä, keskitysleirejä muistuttavat vankilat, kidutuksen hyväksyminen kuulustelumenetelmänä, Patriot Act, Prism… Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Arvot, joiden piti olla länsimaisen yhteiskunnan selkäranka, romahtivat nopeammin kuin WTC-tornit. Ja kyllä – uskon, että kyseessä oli ”controlled demolition” kaikilla tasoilla.
Todellinen tuhotyö ja terrorismi tehtiin 9/11 tapauksessa psykologisen sodankäynnin avulla paljon pidemmällä aikavälillä kuin vain 11.9. päivän iskuilla. Ihmiset olivat autuaan tietämättömiä siitä, että heidän pelkotilaansa ja eräänlaista massahypnoosia hyödynnettiin pienen porukan tavoitteiden täyttämiseen.
Ihmiset ovat valmiit luopumaan mistä tahansa oikeuksista, jos heidät on ensin saatu uskomaan ”varmaan tuhoon” ja sen jälkeen johonkin ”pelastukseen”. Ordo ab Chao. Problem – reaction – solution.
Jos vertaan tätä 9/11-muisteluani nyt koronaviruksen aiheuttamaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen, en voi olla näkemättä yhteyksiä. Terrorismi-uhan vaaraa kuvaava mittaristo on vaihtunut kuolintilastoihin, sairastuneiden määrän spekulointiin ja hengityssuojainten määrän riittävyyden arviointiin. Uutiset ovat olleet täynnä pelkkää korona-kauhua jo useamman kuukauden ajan.
Sankari-palomiehet ja poliisit ovat vaihtuneet sankari-lääkäreihin ja sairaanhoitajiin. Terrori-iskun uhrit on vaihtuneet tuhansiin kuolleisiin ja riskiryhmään kuuluviin, joita kaikkien lähipiiristä löytyy.
Pakostikin mieleen hiipii synkkiä ajatuksia siitä mihin tämä voi johtaa. Jo vuonna 2009 saimme nähdä kuinka hysteerisiksi ihmiset muuttuivat sikainfluenssan levitessä. Ihmiset suorastaan vaativat rokotuksia riippumatta siitä, että niitä ei oltu mitenkään voitu vielä testata tarpeeksi. Sosiaalinen paine kasvoi nopeasti. Vanhempia, jotka eivät halunneet lapsilleen rokotusta, katsottiin pahalla.
Näistä rokotteista Suomi (me veronmaksajat) maksoimme 37 miljoonaa euroa GlaxoSmithKlinelle. Kahden vuoden sisällä rokotuksista 230 henkilöllä oli todettu siitä johtuva narkolepsia-sairaus. Rokotetuilla oli rokottamattomiin verrattuna kymmenkertainen riski sairastua kyseiseen sairauteen.
Olen itse monesti miettinyt oliko sikalentsu-episodi vain häivähdys tulevasta – jostain paljon pahemmasta hysteriasta, jonka avulla saadaan jälleen kerran edistettyä maailmanvalloituksesta (tai maailmanhallituksesta) haaveilevien psykopaattien agendoja.
Nyt eletään huhtikuuta 2020. Melkein koko maailma on tavalla tai toisella pysähdyksissä. Maailmantalous on käännetty syöksylaskuun. Työpaikat katoavat ja yritykset ajautuvat konkurssiin. Ihmiset ovat pakollisissa tai vapaaehtoisissa karanteeneissa. Koulut ja ravintolat on suljettu. Kansallisvaltioiden rajat on suljettu. Liikkuminen maan sisällä kielletty. Ja kaikki tiedotusvälineet on valjastettu 100% vain ja ainoastaan yhden asian toitottamiseen. Ihmiset ovat polvillaan ja odottavat messiasta.
Tässä yksi vahva ehdokas sellaiseksi. Kuunelkaapa mitä hän sanoo:
(linkki poistunut)
Toivon kovasti, että tästä kaikesta seuraa jotain hyvää kuten monet optimistit ovat aavistelleet. Harmi vaan, että sanonta ”historia toistaa itseään” ei ole ihan tuulesta temmattu.
