Hei me kumitetaan!

Samae Koskisen biisissä lauletaan:

Jonnet ei muista huumoria saamelaisista
Ja hyvä niin
Ja hyvä niin
Maailma muuttuu, mutta silti selvittiin

Maailma tosiaan muuttuu ja myös koomikot joutuvat jatkuvasti miettimään huumorintajun rajoja. Suomen Kuvalehdessä käsiteltiin pari viikkoa sitten aihetta otsikolla Lupa nauraa.

Peteliuksen saamelaisvitsien pahoittelun lisäksi Suomessa on nähty myös suoraa sensuuria kun Kummelin Aziz the Combat Fighter -sketsit poistettiin YLE Areenasta. Aiheesta esim. tässä Iltalehden jutusssa: Terrorismiin viittaavat Kummeli-sketsit sensuroitiin Areenasta – Yle vastaa kritiikkiin

Tähän aihepiiriin liittyy myös yritysten brändiasiat eli millä sanoilla ja kuvilla yritysten on nykymaailmassa “soveliasta” mainostaa tuotteitaan. Eskimo-jätskit tunnetaan keväästä lähtien vain “Puikkoina” ja Turkkilaisen jugurtin kyljestä poistetaan fetsit. Viime vuonna Valio ilmoitti harkitsevansa myös Geisha-suklaan nimen muuttamista. Ja niin edelleen. Aki Pyysing kirjoitti näistä jutuista viime vuonna kolumnin: Eskimot nuolemassa geishoja fetsit päässä

Ja mitäs kävikään niille Peppi Pitkätossu -kirjoille? Pepin isä ei uusissa kirjaversioissa olekaan enää neekerikuningas vaan Etelämeren kuningas. Ja mihin katosi Pekka ja Pätkä -elokuvien 13. osa, kun YLE esitti elokuvasarjan uusintana? Siitä löytyy juttu Elitisti-sivulta otsikolla Elokuvahistoriaa odottaa jälkisensuuri – katoavatko poliittisesti epäkorrektit elokuvat maailman kartalta?

Tätä listaa “ajan hengestä” ja sen seurauksista voisi jatkaa aika pitkään. Itse en kuitenkaan ole kovin huolestunut siitä että maailma muuttuu tai siitä miten sitä säälittävilläkin tavoilla muutetaan tiettyihin arvoihin ja agendaan sopivaksi. Mikäänhän ei ole pysyvää paitsi muutos.

Eli puolestani ihmiset saavat muutella ja sensuroida niitä kirjoja, brändejä ja sketsejä koko sydämensä kyllyydestä, jos se tuo heille turvallisuuden tunnetta. Onhan se historiakin tunnetusti voittajien kirjoittamaa. Eli ei mitään uutta tässäkään suhteessa. Jatkossa pitää vain nähdä huomattavasti enemmän vaivaa sen eteen, että löytää totuuden ja aitouden kaiken peittelyn ja historian häpeilyn alta.

Kaikki jotka elivät Suomessa elokuvasensuurin aikakaudella muistavat kuinka hienoa oli päästä katsomaan sensuroimatonta versiota jostain elokuvasta kämäiseltä VHS-kasetilta. Oi sitä vapauden tunnetta, kun pimeään Suomeenkin saapui palanen kiellettyä kulttuuria! Tämä riemuhan loppui meiltä lopullisesti vasta vuonna 2001, kun Valtion elokuvatarkastamo lopetettiin. Näitä upean nostalgisia fiiliksiä pääsee onneksi jatkossa kokemaan uudelleen vaikka alkuperäistä Peppiä tai sensuroimatonta Pekkaa ja Pätkää metsästämällä. Pitänee säilöä pakastimeen talteen yksi Eskimo-puikkokin jälkipolville kauhisteltavaksi. Sen voisikin ottaa kerran vuodessa esille aina esim. Halloweeniin aikaan.

Vaikka en olekaan tällaisesta yhteiskunnan muuttumisesta ja historian kumittelusta huolissani, on toisenlaisia asioita, jotka saavat karvani nousemaan pahemmin pystyyn. Se, mistä olen aidosti huolissani nykyisessä maailmantilanteessa, on yksilötasolla ilmenevä loputon auktoriteettiusko, kaksinaismoralismi ja laumakäyttäytyminen – ja se pelkotila, jota kollektiivisesti lietsotaan ja jota median avulla ohjaillaan. Sivutaan myös aihetta, jota kutsutaan termillä “cancel-kulttuuri”.

Samat ihmiset, jotka vielä vähän aikaan sitten facebookissa liimasivat profiilikuvaansa (muka rohkeasti) tekstin “Je suis Charlie”, ovat nykyään niitä, jotka vaativat kaikkien väärin ajattelevien tai väärillä sanoilla puhuvien sensurointia. Ne ihmiset, jotka suorastaan ihannoivat virkavaltaa vastustavia mellakoita yhden aatteen nimessä, ovat niitä, jotka tuomitsevat kaikenlaisen rettelöinnin toisen aatteen puolesta. Alex Jonesin ja Donald Trumpin täydelliselle hiljentämiselle hurrataan aivan kuten 40-luvun Saksassa Hitlerille. Itse en ole kenenkään noista fani, mutta hiljentämään en ketään lähtisi missään nimessä. Ei se vastuu natsisaksankaan hirveyksistä ole sillä Hitlerillä vaan niillä hurraavilla ihmislaumoilla, jotka päättivät yhdessä löytää omalle ideologialleen sopivan alempiarvoisen, jota sortaa.

Koronan ja ilmastonmuutoksen ympärillä tapahtuvasta informaatiosodasta, mielipidevaikuttamisesta ja kuplaantumisesta en nyt ala edes avautumaan. Nämä kaikki aiheet ovat sellaisia, jotka tuntuvat saavan osan ihmisistä jonkunlaiseen hengellistä hurmosta muistuttavaan psykologiseen tilaan. Tässä tilassa tuntuu unohtuvan totaalisesti avoimen keskustelun tärkeys ja erilaisten mielipiteiden ja vaihtoehtoisten tietojen punnitseminen. Omaan pieneen päähän mahtuu vain yksi jumalankaltainen totuus.

Myös “foliohatuksi” tai “salaliittoteoreetikoksi” nimittely on lisääntynyt. Se onkin ehkä lapsellisinta ja typerintä mihin netissä törmää. Ihmiskunnan historia on täynnä salaliittoja ja Jeffery Epsteinin “itsemurhan” kaltaiset tapaukset vahvistavat kerta toisensa jälkeen sen, että Tanskanmaalla on jotain mätää. On jotenkin uskomatonta ajatella, että vielä nykyäänkin jotkut luulevat, että maailma pyörii vain hyvää tarkoittavien, julkisesti toimivien tahojen ohjauksessa. Missä tynnyrissä nämä ihmiset oikein kasvavat ja elävät? Tällaisen ilmiön edessä sitä tuntee suurta voimattomuutta. Miten tällaiselle ihmiselle pitäisi puhua? Kuten lapselle? Aloittaen vaikka joulupukista?

Jos ikäviltä asioilta ja todellisuudelta haluaa sulkea silmänsä, se on jokaisen oma asia. Kaikki eivät ole valmiita kasvamaan henkisesti ja psyykkisesti aikuiseksi eikä siihen voi ketään pakottaa. Mutta lapsenkaltaisella uskolla varustettujen aikuisten pitäisi myös ymmärtää, että kaikkien ei tarvitse jäädä heidän kanssaan luokalle.

Ja koska viime päivinä on paljon kohistu Washingtonin tapahtumista ja eräästä Q-kirjaimella alkavasta ilmiöstä niin haluan vielä korostaa, että itse en ota noihin aiheisiin vielä tässä vaiheessa minkäänlaista kantaa. Se on yleensä järkevää silloin kun tietää, ettei tiedä asiasta vielä tarpeeksi. Suosittelen muillekin.

Tähän loppuun nostan vielä Uusi Suomi -sivulla julkaistun kirjoituksen kommenttikentästä yhden hyvän vinkin:

Teini-iässä sain sellaisen ohjeen, että varo joukkojen liikkeitä ja jos olet lähellä niitä, siirry sivustakatsojaksi.

(Lisäys: Tämän jutun julkaisemisen jälkeen huomasin, että tuo Uusi Suomi -sivustolla julkaistu kirjoitus on jo sensuroitu :D)

4 thoughts on “Hei me kumitetaan!

  1. Ihmettelin tässä muutama päivä sitten elokuva arviota wachowski veljesten (nykyisten siskosten) Jupiter ascending leffasta.

    Kyseisessä kolumnissa leffa haukuttiin ja sanottiin, ettei kukaan halua sitä katsoa, liitettiin vielä jokin haukkumavideo varmistamaan ettei lukija vahingossakaan katso leffaa.

    Siitähän heräsi mielenkiinto Matrixin tekijöiden tekelettä kohtaan, koska en oikein jaksanut uskoa, että sillä ammattitaidolla ja näkemyksellä saisi aikaan jotain aivan totaalista skeidaa.

    Ja katselukokemus oli todella silmät avaava ja tajusin miksi valtamedia halusi vaientaa kyseisen leffan sanoman ja valistaa kaikkia hyviä ihmisiä olemaan katsomatta tuollaista tekelettä, joka esittää eliitille kiusallisia näkemyksiä vaihtoehtoisesta totuudesta.

    Eniten herätti huomion kohtaus, jossa abrasaxia sisältävä säiliö rikkoutui ja kävi ilmi, että sen sisällön tuottamiseen tarvittiin sata ihmishenkeä.

    Taas viittaus eliitin adrenokromin tuotantoon, josta mm. yazka on puhunut omassa blogissaan. Abrasax lienee oikeasti jonkinlainen mytologinen hahmo, josta kukaan ei tunnu tietävän paljoakaan.

    Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka haluavat kyseenalaistaa virallisen totuuden, elokuva liikkuu vahvasti symbolisilla tasoilla ja jonkinlainen analyysi siitä tälläkin kanavalla olisi mielenkiintoinen.

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *