Seksuaalista ahdistelua lähijunassa

Tässä taas yksi opettavainen esimerkki siitä mitä tuolla ulkona tapahtuu ja miten älyttömän valmistautumaton sitä on kohdatessaan jotain yllättävää… (tämä tapahtui siis itselleni tänään).

Istuimme vaimoni kanssa melkein täydessä lähijunassa tänään torstaina klo 16 jälkeen (K-juna Keravalta Helsinkiin). Viereisellä penkillä istui kaksi nuorta tummaihoista naista tai tyttöä. Heidän vieressä istui yksi vaalea nuori nainen, joka ei ollut tummien tyttöjen seurassa eikä ilmeisesti edes tuntenut heitä.

Olimme kuulleet jossain vaiheessa matkaa kuinka joku puhui vaunun toisessa osassa hieman sekavia ja tuntui häiritsevän jotain toista miesmatkustajaa kyselemällä mistä hän on kotoisin ja onko hän suomalainen. Sellaista normaalia känni-urpoilua, jota näkee jatkuvasti. En kiinnittänyt asiaan sen isommin huomiota.

Vähän ennenkuin juna saapui Käpylään (n. klo 16:30), vaunun toisesta päästä säntäsi tummaihoinen laiha mies. Hän asettui toisen tumman tytön eteen käskien häntä ottamaan suihin ja samalla alkaen avaamaan vetoketjuaan. Tämän uhrin vieressä istunut vaalea tyttö alkoi välittömästi huutaa miehelle, että MITÄ VITTUA SÄ OIKEIN TEET!? Mies säikähti ja luikki pakoon äärimmäisen sukkelasti.

Me viereisellä penkillä istuneet emme ehtineet reagoimaan asiaan millään tavalla. Tilanne oli jo ohi ennenkuin ehdimme edes tajuamaan mitä oli tapahtunut. Kului varmaan useampi minuutti ennenkuin aloimme hahmottamaan tilannetta.

Vasta noin puolen tunnin päästä tapahtumasta kun juna oli jo tullut päätepysäkille aloimme miettimään että mitä tällaisessa tilanteessa olisi kuulunut oikeasti tehdä. Olisiko kaimaansa eli mulkkuaan kaivellut kaveri pitänyt ottaa kiinni? Varmaan olisi. Porukkaahan junassa oli ihan reilusti ja monet näkivät tilanteen. Olisiko pitänyt soittaa poliisit asemalle vastaan? Näin jälkikäteen kuulostaa ihan järkevältä. Varmaan junissa on ne napitkin hätätilanteita varten. Uhreiksi joutuneille tytöille olisi varmaan pitänyt myös jutella, mutta hekin lähtivät junasta heti kun tuo tilanne oli ohi. Heille olisi varmaan pitänyt tarjota todistaja-apua ja keskustelutukea jos olisivat sitä halunneet… 

Kysymyksiä oikein toimimisen tavoista alkoi tulvimaan mieleen vähitellen ja hävyttömän pitkän ajan päästä tapahtumasta. Tilanteesta jäi monttu totaalisen auki. Koko tapahtuma kesti kokonaisuudessaan varmaan n. 15 sekuntia ja sen jälkeen kaikki paikalla olijat olivat kuin puulla päähän lyötyjä ja ihmettelivät, että mitä täällä oikein tapahtuu. Huutamaan alkanut tyttö oli tietysti ainoa “nopeaälyinen” ja siksi tämän tapahtuman sankari. Hän onnistui nopealla toiminnallaan keskeyttämään seksuaalisen ahdistelun ja vieläpä ilman väkivaltaa – joka sekin tuntuisi varmaan kaikkien mielestä täysin oikeutetulta ratkaisulta tilanteeseen – mutta sellaisessa puuhassa saattaa tulla myös ruumiita kuten olemme uutisista saaneet viime aikoina lukea. Eli hei sinä kovaääninen tyttö – ansaitsisit palkinnon!

Kirjoitan tämän tarinan vain sen takia, että mahdollisimman moni pohtisi etukäteen mitä tehdä, jos kohdalle sattuu joku totaalisen älytön ja ennakoimaton tilanne. Ainakin itseäni jäi todella paljon häiritsemään se, että valmiita toimintamalleja ei ollut selkärangassa. Eikä ollut kovin monella muullakaan siinä junassa. 

Jäin myös miettimään sitä, että jos keskellä arkipäivää tapahtuu jotain näin yllättävää eikä isokaan sivustakatsojajoukko pysty tai ehdi reagoimaan tilanteeseen (yhtä lukuunottamatta) niin mitä tapahtuu niille lukuisille uhreille, jotka joutuvat tällaisten rikosten kohteeksi ja yllätetyiksi yksin. Huh!

Joku pieni koulutus tai keskustelu aiheesta ei varmaan olisi yhtään pahitteeksi. Mielenterveysongelmat tuskin ovat kovin nopeasti katoamassa mihinkään.

P.S. Toin tekijän ja uhrien ihonvärin esiin vain siksi, että mielestäni myös se vaikutti tilanteeseen reagoimiseen. Niinhän sen ei pitäisi olla, mutta kyllä ainakin itselleni tilanteen analysoimiseen ja tajuamiseen meni pidempään kun aivot käsitteli jonkun aikaa sitäkin, että ketä nämä tyypit oikein ovat jne. Eli tämäkin siis vain opeattavaisena esimerkkinä. Tilanteisiin pitäisi oppia reagoimaan yhtä nopeasti riippumatta siitä minkä värisiä tai mitä sukupuolta tekijät edustavat.

Kertakaikkisen käsittämätön tapahtuma!

7 kommenttia artikkeliin ”Seksuaalista ahdistelua lähijunassa

  1. Tällaisten tilanteiden varalta kannattaa ennenkaikkea harjoitella ” hereillä olemista”, siis ympäristönsä ja ihmisten havainnoimista, lähtien aivan yksinkertaisista asioista, astunko koiranpaskaan, liukastunko jäiseen lätäkköön, kuuluuko jostain mölinää, mikäs sakki tuolla kulmassa säpisee. En tarkoita että kotoa lähtiessä pitäisi lyödä commando moodi päälle, vaan ihan arkisessa elämässä havainnoi aktiivisesti ympäristöään. Siinä vaiheessa kun tilanne on päällä on yleensä auttamatta myöhässä jos on tämän laiminlyönyt. Se että on tietoinen ympäristöstään ihmisineen päivineen auttaa välttämään monet ikävät tilanteet, ei pitäisi olla paranoiaa tarkistaa laivalle saapuessaan miten onnettomuuden sattuessa toimitaan, missä on hätäpoistumistie sama juttu ravintolassa tai muussa sisätilassa, missä on exit kyltti josta pääsee ulos tulipalon sattuessa, sama pätee ihmisiin, yleensä muusta porukasta poikkeava käytös saattaa indikoida tulevia ongelmia.
    Se ettei paskan osuminen tuulettimen tule yllätyksenä on jo puoli voittoa, loput riippuu siitä minkälaiset taidot kukin yksilö omaa kyseisessä tilanteessa, oli sitten kyse väkivallasta tai onnettomuudesta tai mistä tahansa mitä elämä keksii eteen heittää.
    Muutaman kymmenen vuoden takaisesta samankaltaisesta tapauksesta opiksi ottaneena, kyseistä metodia harjottaneena olen välttänyt lukemattomat hankalat paikat ja muutamaan sellaiseen joutuessaan on kyennyt toimimaan. Se on yksi vittumaisimmista tunteista kun tajuaa jäätyneensä tiukassa paikassa, varsinkin jos tilanteessa on vastuussa läheisistään.

    Vastaa

  2. Olen pari kertaa tätä ennen ollut tilanteessa, jossa olen joutunut miettimään puutunko kahden ihmisen väliseen asiaan. Molemmissa noissa tapauksissa toinen osapuoli oli lapsi ja toinen aikuinen. Pakko myöntää, että psykologinen pelisilmä ei riittänyt keksimään noissa tilanteissa miten asiaan voisi puuttua niin, ettei se pahentaisi mahdollisesti entisestään ongelmia.

    Jälkikäteen olen tullut siihen tulokseen, että olisi kuitenkin pitänyt jollain tavalla puuttua. Näitä on kuitenkin helppo viisastella etukäteen ja jälkikäteen. Todelliset tilanteet on jotenkin niin ihmeellisiä, että tahtoo mennä polla jumiin kun miettii että mitä tuohonkin nyt voisi mennä sanomaan… Eräs henkilö ehdotti, että tuollaisissa tilanteissa voisi vaikka mennä yksinkertaisesti kysymään ”Onko kaikki hyvin?” Sitä pitää varmaan jatkossa kokeilla jos vastaavia tilanteita tulee

    Eilinen juna-tilanne oli puolestaan niin nopea ja yllättävä, että siinä ei kyllä ehtinyt tajuamaan tai tekemään mitään. Paitsi se yksi mimmi, joka kyllä hoiti homman hienosti. Eniten ihmetytti myöhemmin se, että en tilanteen nopeasti lauettuakaan tiennyt mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Nämä on kyllä hienoja oppimisen paikkoja kun tiedostaa mitä omassa päässä tapahtuu (tai ei tapahdu) missäkin tilanteessa.

    Vastaa

    1. Tarkoitus ei ollut viisastella etu-eikä jälkikäteen, tilanteet eskaloituvat monesti aika vauhdikkaasti, propsit kyllä nuorelle naiselle toiminnasta. Vastaava tilanne vuosia sitten metrossa missä ”tuore”suomalainen teki itseään karkeasti tykö nuorehkolle naiselle, jäppisen yleistä habituksesta ja käytöksestä päättelin että jotain tällaista tulee matkalla tapahtumaan joten olin jo ehtinyt päässäni pyöritellä eri vaihtoehtoja, penkistä nouseminen ja säkeistä asti nouseva karjaisu: MITÄ VITTUA SÄ PUUHAAT!?!? riitti sillä kertaa taltuttamaan naimahalut, saattoi muutamalta viattomalta kanssamatkustajalta lirahtaa lusikallinen pöksyyn, mutta toisaalta muutama muukin ihminen löysi selkärankansa ja nousi seisomaan.
      Ne on vaikeita tilanteita missä päätyy tilanteeseen missä vieraat ihmiset ovat joutuneet johonkin konfliktiin, jos osapuolet ovat kovin epäsuhtaisia(lapsi vs aikuinen tai vastaava) puutun tilanteeseen joko suoraan tai hälyttämällä apua, riippuen omista mahdollisuuksista, tasavahvat pukarit saavat puolestani hoitaa asiansa keskenään.
      Oli rasistista tai ei, mutta uussuomalaiset ovat tuoneet toisenlaisen kulttuurin mukanaan ja siihen kuuluu myös muutakin kuin ilmava riisi, täläisten henkilöiden ollessa osallisena tapahtumiin on myös parasta olla itse valmis menemään päätyyn asti tilanteen vaatiessa.

      Vastaa

  3. Viittasin sillä etu- ja jälkikäteen viisastelulla noihin omiin keloihini. On helppoa sanoa jälkikäteen, että näin olisi pitänyt toimia tai miettiä että näin toimin seuraavalla kerralla. En siis tarkoittanut, että sun vinkit olisi olleet viisastelua. Sori, jos esitin asian epäselvästi. Ja erittäin hyvät vinkit siis mielestäni sinulta!

    Vastaa

    1. En mieltäni pahoittanut 😂 piti vaan varmistaa, kirjoittamiseen nojaavassa keskustelussa josta puuttuvat ruumiinkieli ja äänenpainot, virhetulkinnan määrä kasvaa. Nimimerkillä ” kokemusta löytyy”, tullut välillä väännettyä jostain kovastikin kunnes molemmat ovat tajunneet käsittäneensä toistensa pointin täysin väärin😂

      Vastaa

    1. Jaa-a. Jos tämä junaepisodi oli esimakua siitä mitä meille on Ruotsin tapaan rantautumassa tai jo rantautunut niin kylmältä tuntuu. Ihan tarpeeksi olisi hommaa päivittäin siinä, että saa leivän pöytään. Vieläkö pitäisi supersankarin taidotkin alkaa opiskelemaan koko perheen voimin, että pystytään elämään täällä?

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *