Miksi sä jaat tällaista tietoa?

Yritän tässä kirjoituksessa selittää mahdollisimman selkeällä tavalla mielipiteitäni ja asenteitani, joista olen viime aikoina saanut palautetta tämän blogin ulkopuolella ns. tavallisilta ihmisiltä. Olen jo pitkään pohtinut, että joku tällainen juttu pitäisi kirjoittaa, mutta se on tuntunut liian isolta urakalta ja raskaalta ajatukselta. Nyt aion kuitenkin yrittää. Tämä on siis vastaus kaikille niille ihmisille, jotka ovat ihmetelleet tai tuominneet kommenttejani tai kirjoituksiani netissä ja somessa (ei tämän blogin kanavissa vaan henkilökohtaisella puolella). Oletan, että tämän blogin lukijoille tässä ei ole mitään uutta eikä mullistavaa 😉

Olen saanut jo kauan sitten ns. foliohattuilijan leiman siitä syystä, että olen monesti tuonut esiin salaliittoteorioita ja vaihtoehtoisia näkemyksiä maailman tapahtumista. Olen ihan tietoisesti ja tarkoituksella aina erittäin kriittinen ns. virallisen tiedon ja narratiivien suhteen – varsinkin jos kyse on jostain isommasta tapahtumasta, jolla voi olla esimerkiksi geopoliittisia tai yksilön vapauksiin liittyviä vaikutuksia.

Ihan lähtökohtaisestikaan en usko liian isoihin sattumiin tai liian kauniisiin satuihin. Sen sijaan uskon, että maailmassa on lukuisia tahoja, jotka pyrkivät käyttämään erilaisia tapahtumia omien etujensa tai agendojensa ajamiseen. – Ja nämä tahot ovat kykeneviä myös orkestroimaan tällaisia maailmantapahtumia.

Olen ollut myös kriittinen koronarajoitusten suhteen. Siitä syystä olen saanut joidenkin silmissä myös rokotevastaisen ihmisen leiman (jota en oikeasti ole, vaikka koronarokotetta en itse toistaiseksi otakaan). Ja kun Ukrainassa syttyi sota, minulle yritettiin heti sovittaa putinistin viittaa (jota en myöskään ole).

En koe, että minun tarvitsisi puolustautua yhtään mitenkään, mutta selostan nyt kuitenkin hieman miksi suhtaudun moniin asioihin toisella tavalla kuin monet muut tuntemani henkilöt.

9/11 ja iso muutos ajattelussa

Vanha ja ehkä hieman lapsenomainen maailmankuvani alkoi vähitellen murenemaan vuoden 2001 tapahtumien jälkeen. 9/11 toimi itselleni siis jonkunlaisena psyykkisen ja henkisen kasvun katalyyttinä. Se pakotti syvästi ajattelemaan sitä mitä täällä maailmassa oikeasti tapahtuu. Tuon “herätyskellon” pirinä oli ensin vaimeaa, mutta se voimistui tultaessa kohti vuosikymmenen loppua. Viimein vuonna 2009 aloin kirjoittamaan tätä blogia. Silloin annoin itselleni luvan tarkastella asioita täysin uudenlaisista näkökulmista. Päätin myös olla välittämättä siitä mitä joku muu minusta ajattelisi ja aloin kirjoittamaan kaikenlaisia ajatuksia blogimuotoon. Annoin myös itselleni luvan olla “julkisesti väärässä”, jos niin sattuisi käymään. Se oli vapauttava kokemus. Suosittelen muillekin, jos oma nuppi kestää. 

Tai noh – en kyllä silloin edes väittänyt tietäväni mistään mitään vaan aloin vain epäilemään yhä useampaa asiaa, joten väärässä ei kai silloin vielä voi olla. Mutta tajusitte varmaan kuitenkin pointin…

11.9.2001 päivän tapahtumat oli sekä virallisen historiankirjoituksen että monien vaihtoehtoisten teorioiden mukaan salaliitto. Virallinen salaliittoteoria (tai siis faktaksi julistettu teoria) väittää (hieman yksinkertaistettuna), että mattoveitsin varustautuneet ja joitain lento-opintoja suorittaneet terroristit onnistuivat lentämään kaksi suurta matkustajakonetta tarkasti WTC-torneja päin ja romahduttamaan sen seurauksena kolme pilvenpiirtäjää osin vapaan pudotuksen nopeudella (WTC1, WTC2 ja WTC7). Tuon kolmannen rakennuksen romahdus tulkittiin virallisesti pääosin tulipalon syyksi, joka tekee siitä vielä uskomattomamman sivujuonteen tarinassa (teräsrakenteinen pilvenpiirtäjä romahti suoraan omille perustuksilleen tulipalojen takia). En ihmettelisi vaikka tuttavapiiriini kuuluisi vieläkin ihmisiä, jotka eivät koskaan ole edes kuulleet mistään WTC7:n romahduksesta. Julkaisitiinhan virallinen tutkimuskin sen romahduksesta vasta kahdeksan vuotta 9/11 tapahtumien jälkeen.

Virallisen tarinan mukaan kolmas lentokone onnistuttiin lentämään todella hurjapäisellä alaspäin etenevällä kaarroksella ja matalalennolla suoraan päin huomattavasti vaikeammin osuttavaa Pentagonia.

Yhtään näistä (väitetysti) kaapatuista koneista ei pystytty seuraamaan hävittäjillä, koska ilmatilan suojelijat olivat ihan sattumalta juuri samana päivänä harjoittelemassa vastaavanlaisten konekaappaus-skenaarioiden varalta toisaalla, eivätkä puolustuksesta vastaavat henkilöt enää erottaneet mikä oli simulaatiota ja mikä oli totta. Suosittelen lämpimästi perehtymään näihin kummallisuuksiin, jos joku ei vielä ole sitä tehnyt. Kokonaiskuvaa kummallisuuksista voi yrittää saada esim Hannu Yli-Karjanmaan kirjoittamasta Valtiot ja terrrorismi -kirjasta, jonka voi ladata ilmaiseksi pdf-versiona: https://www.11syyskuu.net/valtiot%20ja%20terrorismi%202013.pdf

Jos tuollainen tiiliskivi tuntuu liian raskaalta niin parin minuutin huumoripitoisen pläjäyksen samasta aiheesta voi katsoa täältä: 

Nämä totaalisen uskomattomat 9/11-tapahtumat johtivat tunnetusti terrorismin vastaiseen sotaan ja Yhdysvaltojen lietsomaan kaksi vuosikymmentä kestäneeseen sotakierteeseen, jonka aikana kuoli järkyttävä määrä ihmisiä – samalla kun maailmanpolitiikka ja erilaiset voimasuhteet muuttuivat merkittävästi. Myllerryksen seurauksena perustettiin lopulta myös Isis ja terrorismi rantautui myös Eurooppaan ja lopulta jopa Suomeen. Taustalla tapahtui tietysti myös isoja taloudellisia asioita mm. petrodollarin suhteen. Taisteliko “länsi” ihan oikeasti vain vapauden ja demokratian puolesta nuo 20 vuotta vai olikohan siellä jotain muitakin vaikuttimia?

Oma lukunsa oli myös 9/11 varjolla tehdyt lakimuutokset (mm. Patriot Act), jonka seurauksena Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu sai mahdollisuuden vakoilla ketä tahansa ilman mitään rajoituksia (Edward Snowden case). Vastavuoroisesti Wikileaksin (Julian Assange) kautta vuodettiin järkyttäviä tietoja Yhdysvaltojen raakalaismaisesta toiminnasta sotarintamalla. Tai pitäisi varmaan puhua suoraan sotarikoksista.

Yhdysvaltojen ulkopuoliset vankileirit ja jopa kidutuksen käyttäminen kuulustelukeinona paljasti viimeistään sen, että ns. länsimainen sivistys, demokratia ja ihmisoikeuksien ihannekuva oli vain pelkkää ohutta pintamaalia oikean todellisuuden päällä. Ja se todellisuus oli ja on edelleen jotain paljon synkempää kuin mitä meidät on totutettu ajattelemaan.

Jos tältä pohjalta katsoo taaksepäin vuoteen 2001, on mielestäni ihan realistista olettaa, että syyskuun 11. 2001 oli jonkun paljon isomman suunnitelman/agendan alkulaukaus eikä sitä välttämättä toteuttanutkaan (tai ainakaan yksin) mattoveitsin aseistautuneet islamistit. Jos alkaa penkomaan tarkemmin tuona päivänä tapahtuneita outouksia ja sattumia niin aika pian tulee vastaan piste, jossa on pakko todeta, että ihan normaalilla todennäköisyyslaskennalla virallisesta teoriasta on vaikea löytää järkeä.

Kaninkolo

Jos omassa ajattelussaan pääsee näin pitkälle ja pystyy kohtaaman ja ylittämään sen kivuliaan vaiheen, jossa tajuaa tai vähintäänkin epäilee tulleensa huijatuksi tai harhaanjohdetuksi median ja ns. ”vapaan maailman” puolelta, päätyy tilanteeseen, jossa on aivan pakko alkaa katsomaan monia muitakin asioita hieman uudella tavalla. Enkä siis todellakaan väitä, etteikö itänaapurimme tai kaikenlaiset diktaattorit ympäri maailmaa tekisi vähintään yhtä karmeita juttuja. Sen saman skeidan löytäminen ”omasta pesästä” on tässä se mitä yritän kuvailla.

Olen itse vuosien aikana perehtynyt lukuisiin erilaisiin aiheisiin, joita voi tarkastella monenlaisten “salaliittokakkuloiden” läpi. Tällaisia aiheita ovat mm. John F. Kennedyn murha, Apollo -kuulennot (ja ainakin niistä esitetyt tv-materiaalit), vapaamuurarien ja illuminatin toiminta, erilaiset puolisalaiset vaikutuselimet kuten Bilderberg-ryhmä jne. Myös erilaisten salaseurojen käyttämä symboliikka sekä esoteeriset ja okkultistiset opit tulee väistämättä vastaan tällaisella tutkimusmatkalla. Ja tietysti pidemmälle historiaan menevät mysteerit kuten pyramidien rakentaminen, Baalbekin kivi jne… 

Lista on loputon kuten kaikki varmaan jo nykyään tietävät. Vuonna 2009, kun itse aloin näitä penkomaan, ei vielä kovinkaan moni näistä asioista ollut läheskään samalla tavalla yleistä tietoa. Siksi omaa reissuani näiden aiheiden parissa on aika vaikea verrata nykyaikaan. Mutta syviin vesiin sitä joka tapauksessa päätyy, jos näitä aiheita alkaa pohtimaan.

Monet kutsuvat tällaista laajenevaa “syvän päädyn” penkomista kaninkoloon tipahtamisena tai heräämisenä. Ja siltähän se toki tuntuukin. Maailma on täynnä mielenkiintoisia ja kummallisia asioita, joista ei puhuta uutisissa eikä niitä opeteta kouluissa – tai jos puhutaan niin silloinkin jostain hyvin kapeasta näkökulmasta. Näihin asioihin perehtyminen on melkoinen hyppäys sieltä turvalliselta kotisohvalta tv-uutisten äärestä tai iltapäivälehden kirjoituksista.

Virallisessa mediassa tästä “kaninkolosta” aina ajoittain varoitellaan ja uskotellaan, että tälle polulle lähtevät ihmiset ovat vain salaliittoteoreetikoita ja foliohattuja, jotka ovat menettäneet todellisuudentajunsa. Noh, niin varmaan monille käykin ainakin hetkellisesti, koska tuossa myllerryksessä joutuu käymään aika ison psykologisen taistelun ja monien maailmankuva varmasti säröytyy tuossa yhteydessä. Enkä väitä itsekään selvinneeni siitä reissusta täysin puhtain paperein.

Ajoittaisista hulluista ajatuksista ja harharetkistä huolimatta olen kuitenkin edelleen ja ehdottomasti sitä mieltä, että kaiken meille syötetyn tiedon (ja etenkin niistä aiheutuvien emotionaalisten reaktioiden) epäileminen on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin kaiken nieleminen pureskelematta.

Yrjö Kallisen sanoja hieman muunnellen:
Jos elät ajatustottumuksen unessa, mistä voit tietää nukkuvasi?

21 vuotta myöhemmin…

Jos nyt siirrytään pikakelauksella vuodesta 2001 vuoteen 2022, päästään täysin eksponentiaalisesti kasvaneen hulluuden keskelle. Takana on kaksi vuosikymmentä terrorismin vastaisia sotia ja kaksi vuotta korona-hysteriaa. Myös sosiaalinen media on muokannut kaikkien elämää ja sen aiheuttamat lieveilmiöt kännykkä- ja selfie-riippuvuudesta jatkuvaan hyvesignalointiin ja cancel-kulttuuriin ovat tulleet liki kaikille tutuiksi.

Myös teknologiajättien sensuuritoimet ovat iskeneet moniin, jotka eivät suostu alistumaan konformismin ja “oikealla tavalla ajattelevien” aatteisiin ja ajatusmalleihin. Eikä kaikki sensuuri edes tapahdu ylhäältä alaspäin vaan todella monet ovat sosiaalisen paineen alla alkaneet harrastamaan itsesensuuria. Useimmille on helpompaa pysyä hiljaa kuin yrittää kestää muiden ihmisten syyllistäviä kommentteja ja suoranaista syrjintää.

Ukraina

Ja kun tämän kaiken päälle heitetään sitten vielä Venäjän hyökkäys Ukrainaan niin täydellinen soppa on valmis. Joku foliopää voisi varmaan väittää, että tässä on pitkään pohjustettu ihmisten psyykkeä kolmanteen maailmansotaan (itse en tosin ainakaan vielä väitä niin).

Se, että sota on nyt ihan aidosti Euroopassa eikä enää jossain “jumalan selän takana”,  on pelästyttänyt monet ihmiset pahasti. Niinkuin tässä ei kahden viime vuoden aikana olisi jo ollut tarpeeksi pelon aiheuttamaa hulluutta ja vihaa ilmassa…

Ukrainan osalta yleinen keskustelu tuntuu pyörivän vain ja ainoastaan vuoden 2022 tapahtumien ympärillä. Aivan kuin Putin olisi yhdessä yössä keksinyt hyökätä Ukrainaan. Missä ovat syväluotaavat keskusteluohjelmat ja artikkelit kahdeksan viime vuoden tapahtumista Ukrainassa? Tai geopoliittisesta myllerryksestä laajemmin koko maailmassa? Miksi tällaisessa tilanteessa ollaan? Kiinnostako ketään?

Mielestäni on myös jokseenkin erikoista, että sama ihminen, joka pitää koronarajoituksia vastustavaa Convoy-mielenilmausta Putinin rahoittamana operaationa, ei pysty mitenkään kuvittelemaan, että länsi olisi ollut jonkinlaisena osallisena Ukrainan vallankaappauksessa vuonna 2014. Tuntuu siltä, että ihmisten mielet olisi ohjelmoitu näkemään aivan kaikki täysin mustavalkoisesti. Ja aivan kaikessa on pakko valita leirinsä. Olet joko meidän puolella tai meitä vastaan. 

Tuo on muuten tismalleen sama asia, jonka George W. Bush lausui puheessaan 9/11 iskujen jälkeen. Jokaisen piti silloin valita puolensa. Joko olit vapauden, demokratian ja Yhdysvaltojen puolella tai olit niitä vastaan. Sama oksennuksen maku tulee suuhun nytkin.

Ja tiedän, että tässäkin on taas väärinymmärtämisen mahdollisuus. Pakko siis alleviivata: Vastustan ehdottomasti Venäjän sotatoimia Ukrainassa. Ihan samalla tavalla kuin olen vastustanut Yhdysvaltojenkin käynnistämiä lukuisia sotia ja ylipäätään kaikenlaisia suurvaltojen mielettömmyyksiä. Sota on aina väärin ja se on aina epäonnistuminen. Tässä uusimmassa tapauksessa se on Venäjän epäonnistuminen. Mutta se on myös Ukrainan epäonnistuminen. Ja se on myös lännen epäonnistuminen. Ellei kyseessä sitten oikeasti ole ihan tarkoituksellinen suunnitelma. Ja korostan nyt vielä uudelleen sitä, että en ole Ukrainan tilanteeseen tai historiaan itsekään perehtynyt enkä väitä tietäväni aiheesta mitään. Mutta se mitä näen, on valtavaa propaganda-rummutusta ja sotahysteriaa.

Harva kannattaa sotaa, mutta iso osa ihmisistä kannattaa niitä askelia, jotka lopulta johtavat siihen. Miksi? Olisiko voitu tai olisiko pitänyt jossain vaiheessa toimia toisin? Olisiko tämä kaikki turhuus ollut vältettävissä? Onko kaikki uhraukset oikeasti välttämättömiä?

Mitä yritän sanoa?

Arvostan todella paljon ihmisiä, jotka kykenevät erilaisten kriisien tai muun ryhmäpaineen alla katsomaan asioita objektiivisesti tai vähintään täysin erilaisista näkökulmista. Konformismi-hurmoksen ulkopuolelle jääminen ei ole helppoa. Siinä ollaan todellakin oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tuskin kukaan huvin vuoksi miksikään toisinajattelijaksi tai ikävien asioiden kaivelijaksi ryhtyy.

Samaan aikaan en kuitenkaan myöskään väitä, että “joukoissa seisominen” olisi väärin, jos se tuntuu oikealta ja on osannut punnita asioita useilta eri kannoilta. Yhteistyöllä ja yhteen hiileen puhaltamisella saadaan aikaan huomattavasti isompia asioita kuin eri suuntiin vetämällä. Mutta lopulta kaikki palaa kuitenkin aina siihen tosiasiaan, että hyvin harvoissa tragedioissa kukaan yksittäinen vastarannan kiiski on ollut minkään ison tuhon aiheuttaja. Kyllä se useimmiten on se isompi laumana toimiva ryhmä, joka sen pahimman jäljen aiheuttaa.

Vaikeiden kysymysten esittäminen ja joukon ulkopuolelle astuminen ei ole ylimielisyyttä, vaikka monet sen sellaiseksi tulkitsevat. Ei ole ylivertaisuusharhaa kyseenalaistaa enemmistön mielipiteitä, jos ne oman logiikan mukaan tuntuu epäilyttävältä. Eikä tämän ääneen sanominen pitäisi missään tilanteessa olla tuomittavaa.

Mutta eiköhän tämä ollut tässä. Rauhaa ja rakkautta kaikille! Yrittäkää ymmärtää ja kuunnelkaa kaikkia ihmisiä.

Peace!

Lisäys: Nämä kaksi kuvamuokkausta (alla) on tekemiäni. Vasemmanpuoleinen on parin viikon takaa ja oikeanpuoleinen on sieltä 2015 tietämiltä. Nämä kuvat kuvastaa meemimuodossa varmaan parhaiten omaa ajatteluani…