Bill Cooper

Edelliseen postaukseen liittyen: Tietävätkö nykynuoret mistä totuusliikkeet ja muut on saaneet alkunsa? Vai tuntevatko he aiheen vain jonkun Alex Jones -hahmon kautta?

Ehkä olisi hyvä käsitellä tässä blogissa myös vanhoja aiheita ja helpottaa siten myös uusien ihmisten mukaan saamista näihin aiheisiin tuoreiden kirjoitusten avulla. Jatketaan edellisen postauksen linjoilla ja otetaan käsittelyyn henkilö nimeltä Bill Cooper.

Bill Cooper oli merkittävä truther-aktivisti jo ennen 2001-tapahtumia ja ennen Internetin yleistymistä. Hän käytti kanavanaan lyhytaalto-radiota, joka kuulostaa nykypäivänä uskomattoman alkeelliselta. Kuunelkaa tarkasti mitä hän sanoo tässä lähetyksessä, jonka hän teki vain vähän ennen syyskuun 2001 iskuja. Bill Cooper itse kuoli saman vuoden marraskuussa.

Tässä video, jossa käydään läpi miehen taustoja:

Ja mitä tulee siihen Alex Jonesiin niin hänhän ei ollut missään parhaissa väleissä Bill Cooperin kanssa…

Lisäys: Jos edellinen postaus ja tämä oli sinulle hyödyllisiä, suosittelen lukemaan myös seuraavan postauksen.

Nuoremmat sukupolvet: 9/11, Nikola Tesla jne

Tänään aloin miettimään sitä miten iso muutos on tapahtunut yhdeksässä vuodessa, jonka ajan olen tätä blogia pitänyt. Millä tavalla nuorempien sukupolvien edustajat heräävät kyseenalaistamaan heille ns. totuutena kerrottuja tarinoita? Onko esimerkiksi 9/11 tapahtumat nuoremmalle sukupolvelle yhtään niin merkittäviä psykologisia herättäjiä kuin meille, jotka olimme tapahtumien aikaan jo aikuisia?

Näetkö kuvassa painovoiman aiheuttaman tornin romahtamisen vai jotain muuta?

Jos mietin omaa “heräämistäni”, muistan kuinka prosessi kulki mitä kummallisempien reittien kautta. Tärkein oli ehdottomasti 9/11, jonka virallinen selitys ei tuntunut mitenkään maalaisjärjellä ymmärrettävältä. Se pakotti perehtymään mitä kummallisempiin aiheisiin aina muinaisista kulttuureista pyramidien rakentamiseen ja peltokuvioihin. Yhtenä isona yksittäisenä herättäjänä toimi Nikola Tesla. Sanooko nimi nykynuorille mitään vai yhdistävätkö he Tesla-sanan pelkästään johonkin moderniin miljonääri-rakettimieheen ja sähköautoihin?

Alla yksi Teslaan liittyvä video niille, jotka eivät ihan kaikkiin mahdollisiin suuntiin ole vielä ehtineet katsomaan. En ota kantaa Judy Woodin, Mark Passion tai kenenkään muunkaan yksittäisen henkilön mielipiteisiin. Mahdollisimman monenlaisia mielipiteitä kannattaa kuitenkin kuunnella, sillä monesti se auttaa kaatamaan oman ajattelukyvyn näkymättömiä muureja. Ainiin ja tuossa videossa mainittu Tunguskan räjähdys on myös yksi niistä aiheista, joihin tällaisia juttuja penkoessa törmää. Paljon kiinnostavaa tutkittavaa! Tervetuloa kummien juttujen pariin – te nuoremman sukupolven edustajatkin!

Lisäys: Jos tämä juttu tuntui resonoivan sinun kohdallasi, suosittelen lukemaan myös seuraavan postauksen.

R.I.P. Perttu Häkkinen

Perttu Häkkisen radiolähetykset, joita itse kuuntelin useimmiten podcast-muodossa, oli mukavaa ajanvietettä autoa ajaessa. En kuitenkaan ollut mikään “Perttu fan-boy” ja esimerkiksi Salaliittojen ilta -lähetyksen jälkeen olin äärimmäisen pettynyt ohjelman toimitukselliseen tasoon. Komppasin tuolloin EES-blogin kritiikkiä siitä miksei ohjelmassa puhuttu lainkaan 9/11-tapahtumista tai muista yhteiskunnallisesti merkittävistä salaliittoteorioista, jotka vaikuttaa osin erittäin uskottavilta.

Suurin osa Pertun lähetyksistä oli kuitenkin erittäin mielenkiintoisia ja hyvin toteutettuja. Radiossa on muutenkin niin vähän mitään kiinnostavaa kuuneltavaa puheohjelmaa. Koen murheellisena miehen poismenon “kummien juttujen käsittelijän” näkökulmasta.

Pertun viimeiseksi julkaisuksi jäi kolumni otsikolla “Älä tuomitse kummia kokenutta“. Sen voi lukea Savon Sanomien nettisivuilta:
https://www.savonsanomat.fi/mielipide/kolumnit/Älä-tuomitse-kummia-kokenutta/1239349

KummaJuttu-blogi esittää syvät osanotot Pertun perheelle ja läheisille.

Vatsa&rinta liikkeitä ja aivosolujen aktivointia

Viime viikolla sattui jännä synkronisiteetti. Ensin törmäsin Espoossa tällaiseen lappuun:

Tuolle aikani naureskeltuani ja säälin sekaista tunnetilaa mutusteltuani aloin miettimään asiaa vähän tarkemmin. Miksi tällainen ”yhteiskuntaan turhautuneiden porukka” käyttäisi Fight Club elokuvasta tuttua lausetta omassa kömpelössä mainoksessaan?

“It’s only after we’ve lost everything that we’re free to do anything.” – Fight Club

Fight Club -leffassa isä- ja äititraumoista kärsivät ja yhteiskunnan ja oman elämänsä merkityksettömyyteen turhautuneet miehet (tai 30 vuotiaat pojat, kuten elokuvassa todettiin) perustavat salaseuran ja alkavat hoitamaan traumojaan ylimaskuliinisin menetelmin.

Niin… Miksi joku haluaisi vielä vetää alleviivatun yhteyden tämän elokuvan ja näiden pohjoismaisten vatsa&rintaliikkeen porukoiden välille?

Erityisen kummaksi jutuksi asian teki se, että tätä miettiessä päähäni pälkähti ajatus, että pitäisiköhän pitkästä aikaa katsoa onko Stefan Molyneuxin Youtube-kanavalla mitään kiinnostavaa. Ja “lo and behold” mitä sieltä löytyikään heti ensisilmäyksellä! – Vain viikkoa ennen tehty video, jossa hän analysoi Fight Club -elokuvan psykologista ja yhteiskunnallista puolta! Hei me synkkaillaan!

Tähän väliin täytyy muuten sanoa, että katselen YouTubesta hyvin monenkirjavia juttuja ja usein olen esim. tämän Stefanin kanssa eri mieltä asioista. Eli tämän jutun tarkoituksena ei ole mitenkään komppailla hänen ajatuksenjuoksuaan vaan kertoa vain mielenkiintoisesta sattumasta. Tästä aiheesta lisää edellisessä postauksessa (Kuplien puhaltelua).

Mutta palataan asiaan… Tuota Stefanin videota katsoessani aloin pohtimaan yhteiskuntaa ja näitä feminiini / maskuliini -asioita. Onko yhteiskunnan ulkopuolelle tai tällaisille reuna-alueille ajautuvien henkilöiden ongelmat lähtöisin näiden voimien epätasapainosta? Ja miten paljon asiaan vaikuttaa tämän meidän kulutusyhteiskunnan kaikilla tavoilla polarisoitunut arvosekamelska? Ehkä se ei ole ihmekään, että jotkut ovat vähän “hukassa”..

Katsellessani videota pidemmälle jäin muuten taas kerran miettimään sitä oliko elokuvassa oikeasti kaksi päähenkilöä (kuten Stefan analysoi) vai sittenkin vain yksi. Olen aiemminkin esittänyt ajatuksen siitä, että sekä Marla Singer että Tyler Durden (molemmissa muuten 11 kirjainta) ovat tavallaan saman kertojan eri puolia. 

Kertojahan pyrkii kaikin keinoin tukahduttamaan/poistamaan Marlan (korruptoituneen feminiinin) todellisuudestaan. Kertoja pystyy kohtaamaan kyseisen puolen vain ylimaskuliinisen puolensa kautta (sport fucking jne). Tyleriä lukuunottamatta tuon puolen käsittely on kuin sairauden kohtaamista (syövän etsiminen Marlan rinnasta, tukiryhmät jne). Kertoja kuitenkin yrittää pelastaa Marlan ja lopussa tulee tosiaan vielä se kliimaksi, jossa tulee ne monitulkintaiset sanat “You met me at a very strange time in my life..” (tuonkin Stefan muuten muisti väärin). 

Loppukohtaus on sikälikin todella järisyttävä, että siinä nähdään romahtavat kaksoistornit, lentokone ja tikapuut. Ja asento, jonka nainen ja mies seisoessaan (käsi kädessä / yhdistyneenä) muodostavat, on myös mielenkiintoinen (M), joka on aakkosten keskimmäinen kirjain. Nainen ja mies ovat tuossa kohtauksessa kuin “kaksi pilaria” ihan kuten ne siellä takana kaatuvat tornit.

Tietysti Fight Clubissa on paljon muutakin diippiä (esim. tarot- ja vapaamuurari-symboliikkaa), mutta enempää en siihen aiheeseen nyt sukella. Totean vaan, että Fight Club on yksi järisyttävimmistä elokuvakokemuksista ikinä. Ja jos se saa vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin aivosolut hyrräämään niin ei voi muuta kuin ihmetellä.

Eli…. Tällä kertaa ne Pohjoismaiset vatsarinta -porukat saivat A4-lapullaan aikaan ihan mielenkiintoisen pohdiskelun ja synkkaukset. Toivottavasti kyseiset kaverit saavat oman fight clubinsa tai jonkun muun vertaisryhmän kautta apua omiin ongelmiinsa – ennenkuin kirjaimellisesti menettävät kaiken.

Kuplien puhaltelua

The Gorbett Report otti muutama päivä sitten kantaa sisällön filtteröintiin ja informaatiokupliin, joissa ihmiset elävät joko tietoisesti tai tiedostamattaan (video tämän jutun lopussa). Itse olen miettinyt tätä samaa asiaa usein. Suomessa suurinta keskustelua kuplista on käyty varmaan turvapaikanhakijoihin ja poliittiseen sijoittumiseen liittyen, mutta kuplia on niin monenlaisia. Mitä aiheita sinä seuraat ja minkälaisia mielipiteitä suostut kuuntelemaan? Onko valinta sinun ja onko se tietoinen?

Labyrintti

Oletteko koskaan miettineet omassa elämässänne olevien hyvien asioiden syy-seuraussuhteita? Miksi jotain hyvää on tapahtunut ja minkä seurausta se on ollut? Mikä johti siihen ja siihen asiaan ja mikä siitä seuraavaan? Joskus monet hyvät asiat ovat yllättävienkin valintojen takana. Ja joskus näitä tapahtumaketjuja taaksepäin seuraamalla päättyy yllättäviin yksittäisiin valintoihin.

Itse voin kertoa, että tämä blogi on ollut omassa elämässäni todella monen hyvän ja tärkeän asian alku. Jostain kumman syystä (kumma juttu) omalla kohdallani monet tärkeät uudet ihmissuhteet, ulkomaan matkat ja kokemukset ovat jollain tavalla sidoksissa siihen, että aloitin tämän blogin kirjoittamisen yhdeksän vuotta sitten.

Tarkoitan käytännön tasolla sitä, että jos en olisi tehnyt asiaa x, en olisi puhunut asiasta x henkilölle x, jonka kautta tutustuin toiseen henkilöön x, joka johti taas uusiin asioihin x ja x… Eli kyseessä on tapahtumaketju, jonka pystyy hahmottamaan vasta jälkikäteen. Jos en olisi koskaan aloittanut pitämään tätä blogia, elämästäni puuttuisi paljon tärkeitä muistoja, ihmisiä ja kokemuksia. Ja kaikki nämä ovat siis sellaisia asioita, joihin en todellakaan tämän blogi-harrastuksen avulla pyrkinyt.

Oliko siis vain sattumaa, että tunsin outoa tarvetta tällaisen blogin perustamiselle? Vai tiesinkö alitajuisesti jotain mitä tietoinen mieli ei pysty käsittelemään (Arrival -elokuvan tyyliin)? Vai onko elämämme oikeasti silmukkamainen itseään toistava narratiivi (Westworldin tapaan), joka saa meidät kerta kerralta hieman tietoisemmaksi siitä keitä todellisuudessa olemme ja tekemään tiettyjä valintoja tietyllä hetkellä? Vai onko kaikki vain sattumaa? Voiko perhosen siivenisku saada aikaan myrskyn toisella puolella maapalloa?

Vastauksia en tiedä mihinkään, mutta kokemuksia yritän jakaa parhaani mukaan. Suosittelen myös muita poikkeamaan tutulta ja turvalliselta arkielämän polulta, jos yhtään siltä tuntuu. Tehkää asioita ja valintoja, jotka teidän (ei välttämättä muiden) mielestä tuntuu oikealta! Meillä kaikilla on oma labyrinttimme ja reittimme. Ja kuten Steve Jobs aikoinaan sanoi, uskokaa intuitioon, johdatukseen tai mihin tahansa, jos se auttaa teitä tekemään vaikeita valintoja tai hyppyä tuntemattomaan.

Westworld (HBO) – Narrin matka

Tämä juttu on julkaistu täällä Kummajuttu-blogissa alunperin 3.11.2016. Julkaisen sen nyt uudelleen, koska katson juuri Westworld -sarjan ensimmäistä tuotantokautta uudelleen. Tällä uudelleenkatselukerralla huomasin jotain uuttakin, mutta yllättävän hyvin olen onnistunut bongaamaan asiat jo tuolla ekalla katselukerralla eli en lähde tekstiä nyt enää muokkaamaan. Ja tosiaan ne kortit ennen numeroa 10 tuli aiemmissa jaksoissa kronologisesti.

—– Alkuperäinen teksti alkaa —–

Westworld tv-sarjan neljä ensimmäistä osaa sukelsi upealla tavalla Tarot-symboliikan maailmaan. Noista alkupään korteista kirjoitan ehkä myöhemmin lisää, jos jaksan / ehdin. Episodissa 5 (Contrapasso) vedettiin kuitenkin symboliikkanupit niin kaakkoon, etten voi olla avautumatta aiheesta. Oman tulkintani mukaan tähän yhteen jaksoon oli ympätty Tarotin ison arkanan kortit 10-21 kronologisessa numerojärjestyksessä. Tässä oma analyysini.  Read more Westworld (HBO) – Narrin matka

JFK – avoin tapaus

Vaikka ajankohtaisinta olisi kirjoitella Ugandaan, Patriaan ja Suvi Lindéniin liittyvistä kummallisuuksista, jätän sen aiheen ainakin toistaiseksi hyllylle. Tuli nimittäin pitkästä aikaa katsottua JFK -elokuva. Ja hitsi miten hyvä se onkaan! Se panee miettimään monen “virallisen totuuden” älyvapautta 60-luvulta tähän päivään asti. Tämän leffan pitäisi mielestäni olla pakollinen katsottava jo peruskoulussa!

Vaikka toisaalta… Enpä itsekään n. 17 vuotiaana tämän nähdessäni ollut aiheesta mitenkään kiinnostunut. Taisin jopa hetkeksi nukahtaa leffateatteriin. Ellen väärin muista, olin jossain lehdistön korruptio-ennakkonäytöksessä, jossa oli myös alkoholitarjoilua. Ja tuolloin elettiin myös markka-aikaa ja aikaa ennen EU:ta – aikaa, jolloin Suomen asiat oli Suomen asioita ja muiden asiat muiden asioita. Ja pitää muistaa, että tämä elokuva tehtiin myös aikaan ennen Internetiä. JFK onkin muistutus myös siitä miten tärkeä formaatti elokuva oli tiedon levittäjänä ennen 2000-lukua.

Kun taas katsoo tällaista elokuvaa nykypäivänä – silmillä, jotka ovat jo nähneet elämää ja kohtuullisen tuoreessa muistissa on myös 9/11 ja sen jälkeiset sodat ja koko globalisaation kehitys kohti ns. NWO-mallia, on perspektiivi tällaisen leffan katsomiseen ihan erilainen. Nykyään osaan arvostaa tällaista teosta huomattavasti enemmän. Hyvä Stone! Hyvä Garrison!

Elokuva on myös hyvä “wake up call” kaikille salaliittojen kieltäjille. Menikös se niin, ettei mikään salaliitto ole mahdollinen, koska joku kuitenkin paljastaisi sen…? Tai jotain yhtä typerää? Kukkuluuruu!

On myös jännä miettiä sitä, että syntyessäni oli JFK:n murhasta kulunut suunnilleen yhtä paljon aikaa kuin 9/11 -tapahtumista kului siihen, kun oma poikani syntyi. Onko mikään muuttunut? Miten tulevat sukupolvet tulevat suhtautumaan näihin historiallisiin vedätyksiin? Tarvitseeko jokainen sukupolvi edelleen jonkun oman herätyskellonsa ennenkuin todellisuus verhojen takana alkaa kiinnostaa?

Noh, ehkä menen taas liian syvälle näihin keloihin. Ja ehkä se Suvi Lindénkin oli oikeasti siellä Ugandassa ihan vaan nettiasioilla

Yksi arvalla valittu arvostelu JFK-leffasta: http://www.leffatykki.com/elokuva/jfk-avoin-tapaus