Facebookin ylösnousemus

Usean tunnin totaalisen alhaallaolon jälkeen Facebook, Instagram, Whatsapp ja Oculus alkoivat näyttää pieniä elonmerkkejä.

Hieman tämän jälkeen sivustot palasivat toimintaan. Veikkaan, että syitä tälle härdellille vatvotaan vielä jonkun aikaa. Ainakin pörssikursseissa tapahtui isoja heilahteluja ja niissä on aina häviäjiä ja voittajia…

Koronamyrskyn silmässä

Kummajuttu -blogi keskittyy ilmiöhin, jotka ovat tavalla tai toisella kummallisia. Korona-virus (COVID-19) ja varsinkin sen seuraukset tippuvat tähän kategoriaan täydellisesti. 

Mutta miten käsitellä asiaa, joka on vielä ”liian lähellä”, jotta siitä voisi tehdä mitään johtopäätöksiä? Tällä hetkellä emme voi nähdä metsää puilta, koska tilanne on ns. päällä. Myrskyn silmästä on vaikeaa hahmottaa mitä koko myrskyrintaman alueella tapahtuu ja mitkä ovat sen vaikutukset koko sen kulkureitille.

On kuitenkin täysin mahdollista, että joku tai jotkut tahot pystyvät jo nyt näkemään tilanteen kauempaa tai jopa ohjaamaan kriisiä haluttuun suuntaan omien päämääriensä saavuttamiseksi. En väitä, että näin olisi, mutta tämäkin mahdollisuus on hyvä pitää mielessä. Monet varmasti muistavat 9/11 -iskut ja sitä seuranneen paniikkitilan sekä sen miten järjettömästi ihmiset käyttäytyivät, kun heitä tarpeeksi peloteltiin.

Itselläni on käynyt mielessä seuraavat kysymykset Koronaan liittyen:

Voidaanko korona-kriisiä käyttää käyttää ns. problem, reaction, solution -menetelmän työkaluna? Mikä voisi olla sellainen päämäärä, jonka tavoittamista tällainen epidemia voisi edistää? Vaikka kriisi ei itsessään olisi tarkoituksella luotu niin aina on mahdollista, että opportunistit käyttävät sitä omiin tarkoituksiinsa. Kriisien varjolla saadaan usein läpi asioita, jotka ilman kyseistä kriisiä ei mitenkään olisi olleet hyväksyttävissä.

Mitkä ovat kriisin psykologiset vaikutukset pitkällä aikavälillä?

Laajeneeko typerä laumakäyttäytyminen ja ryhmäajattelu vessapaperin, vehnäjäuhojen ja tonnikalan hamstrauksesta myös laajempiin joukkoihin ja aiheisiin? Joku foliohatun omistaja voisi jo nähdä painajaisia pakkorokotuksista, joiden toteutumisesta kansalaiset itse pitävät huolen ryhmäkurin ja rynnäkkökivääreiden avulla…

Vaikuttaako kriisi ja sen aikana tehdyt rajoitukset (poikkeustilat, rajojen sulkemiset, karanteenit jne) psykologisesti niin, että ihmiset alkavat pitämään vapauksien rajoittamista hyvänä ja hyväksyttävänä asiana korona-kriisin jälkeenkin (esim. ilmastonmuutokseen tms. liittyen)?

Palaako vapaa liikkuvuus ja lentomatkustusmahdollisuudet kriisin jälkeen entiselleen? Ja miten käy lentomatkustuksen hinnoille? Ja yleisesti kaikkien muidenkin tuotteiden ja palveuiden hinnoille..?

Keskittyykö taloudellinen ja poliittinen valta kriisin myötä entistä enemmän pienelle ”eliitille”? Miten se tulee vaikuttamaan yhteiskuntaan paikallisesti ja globaalisti?

Kuinka moni pieni ja keskisuuri yritys tulee kaatumaan tai ajautumaan osaksi jotain isompaa yritystä?

Voitaisiinko koko maailman (velkapohjaista) talousjärjestelmää olla ajamassa koronan varjolla ”hallitusti” alas tai muuttamassa sitä radikaalisti? Monethan ovat pitäneet nykyistä järjestelmää täysin mahdottomana yhtälönä ja povanneet sen kaatumista jo vuosikymmeniä…

Millä tavalla ilmastonmuutos-keskustelu palaa takaisin tapetille, kun korona-paniikki jossain vaiheessa hiljenee? Tullaanko ilmastonmuutos ja korona -teemat yhdistämään jollain tavalla?

Ja loppuun vielä linkki opettavaiseen ”5 apinaa” -tarinaan: 

https://www.city.fi/blogit/10/5+apinaa/107286

Kuulennot, Stanley Kubrick ja The Shining / Hohto, osa 3

Tämä on jatkoa juttusarjan edelliselle osalle. Juttusarjan alkuun pääset tästä linkistä. Luvassa herkullisia huomioita (vaikka itse sanonkin)…

Colorado Lounge

Seuraavaksi elokuvassa näytetään kuinka Jackin perhe tutustuu hotelliin ja käy sinne taloksi. Ensin näytetään kuinka Jack ja Wendy pääsevät tutustumaan ”Colorado Loungeen” (josta tulee myös Jackin työhuone). Jos Jack todella kuvaa vertauskuvallisesti itse Stanley Kubrickia ottamassa vastaan Apollo-ohjelmien ohjaus-projektia, ei tilaa olisi voinut paremmin valita. Aula on nimittäin täppösen täynnä mustavalkoisia valokuvia ja taustalla näkyy myös iso kyltti ”Camera Walk”.

Mustavalkoiset valokuvat… Hmm.. Ei varmaan tarvita kovin vilkasta mielikuvitusta yhdistämään pisteet? Camera Walk indeed…

Kun Jack ja Wendy astelevat valokuvien ohi, nähdään taka-alalla myös biljardipöytä.

Games Room

Biljardipöytiä nähdään useampia myös seuraavissa kuvissa, jossa näytetään Dannya heittämässä tikkaa (Dartsia) pelihuoneessa.

Jos pitäisi miettiä sisäpelejä, jotka voisi vertauskuvallisesti kuvata laskelmoitua pääsyä johonkin tähdättyyn kohtaan (kuuhun) niin bilis ja darts on ihan hyvät valinnat. Darts myös yleistyi tunnettuna pelinä juuri Apollo-ohjelman aikaan.

Pari pientä yksityiskohtaa kuitenkin herätti erityisesti huomioni tässä kohtauksessa:

Dannylla on päällään verkkari, jonka selässä lukee isolla ”Flyers”. Se saattaa hyvin olla joku urheilujoukkueen nimi, mutta tässä yhteydessä yhdistän sen Wrightin veljesten ensimmäisiin lentokoneisiin, joita kutsuttiin nimellä ”Flyers”, joita olivat siis Flyer 1, Flyer 2 ja Flyer 3. Puhutaan siis symbolisella kielellä ilmailun historiasta. Ja sokerina kakun päällä: Pala Wrightin veljesten Flyer-konetta lähetettiin kuuhun Apollo 11:n mukana!

Mutta palataan vielä siihen darts-peliin:

Kohtauksessa Danny heittää tauluun kolme tikkaa. Apollo 11:n mukana oli kolme astronauttia. Taulun voi nähdä vertauskuvana pyöreästä kuusta, jonne Kubrickin piti kolme astronauttia uskottavasti tv-tuotannossaan lähettää.

Ja sitten herkullinen yksityiskohta: Dartsissa heittoetäisyys on tarkasti 2,37 metriä taulusta! Hohto-elokuvaan perehtynyeet varmasti tunnistaa numeron ”237”, koska se on myöhemin esiteltävä ”kauhujen huone”.

Yksityiskohta on erittäin merkittävä sillä alkuperäisessä Hohto-kirjassa huoneen numero on 218, mutta jostain syystä Kubrick halusi elokuvaansa vaihtaa huoneen numeroksi 237

Ja mikä on matka maasta kuuhun? Tämä lukema vaihtelee lähteestä riippuen (voi vain arvailla mikä lähde on ollut käytössä Hohto-elokuvan aikaan tai Apollo-ohjelman aikaan). Oikeasti kuun etäisyys maasta vaihtelee. Mutta jos katsotaan mitä sanoo kirja The American Heritage Science Dictionary niin siellä sanotaan suoraan, että kuu on 237 000 mailin päässä. Numero 237 ei varmasti ole sattumaa. Kubrick oli tällaisten yksityiskohtien mestari!

Sitten elokuvassa tulee kohtaus, johon viittasin edellisessä jutussa. Danny näkee toisen näyn kaksostytöistä. Kerroin aiemmin tähän mahdollisesti liittyvästä MK Ultra / Monarch -kytköksestä…

Huomaatteko minkä julisteen Kubrick on valinnut tyttöjen viereen?

Monarch! Mikä sattuma!

Tytöt kääntävät selkänsä Dannylle ja kävelevät pois. Tämän jälkeen kuva siirtyy näyttämään Dannyn isää, Jackia, joka näkee käytävällä kaksi pois lähtevää nuorta naista.

Eli Danny näkee kaksi poistuvaa tyttöä ja samaan aikaan Jack näkee kaksi poistuvaa nuorta naista. Hotellinjohtaja vielä huutaa tytöille ”Goodbye girls”. Sattumaa vai tarkoituksella? Jos ajatellaan, että Jack ja Danny ovat molemmat Kubrickin eri puolia, asian voi ymmärtää vertauskuvana. Siitä voi ainakin olla varma, että Kubrickin elokuvissa jokainen yksityiskohta on mietitty eli tämä voisi olla ihan järkeenkäypä syy tälle kohtaukselle. Halutaanko tuoda esiin, että Kubrick kertoo tässä itsestään Dannyn ja Jackin kautta?

Hotellin johtaja esittelee perheen asumistilat ja Dannyn huone näytetään myös jostain syystä huomiota herättävällä tavalla. Jack kurkkaa sinne ja sanoo: ”perfect for a child”. Seinällä nähdään taulu, jossa on kaksi karhua (palaan tähän aiheeseen myöhemmin).

Tämän jälkeen tulee kohtaus, jossa esitellään punainen ”Snow Trac”. Hotellin johtaja kertoo, että se toimii samalla tavalla kuin auto.

Tästä tulee mieleen puna-lokasuojainen ”Moon rover” eli ”kuuauto”, jolla astronautit väitetysti ajelivat leppoisasti pitkin kuun pintaa tyhjiössä 😀

Nasan julkaisemissa kuvissa (väitetysti kuusta) ei näy mitään renkaan jälkiä (tracks), mutta silti renkaan vieressä näkyy jalanjälkiä. Tässä yksi arvalla valittu video aiheesta:

Jue juttusarjan seuraava osa ››

Kuulennot, Stanley Kubrick ja The Shining / Hohto, osa 1

Tämä juttusarja on tarkoitettu ”vähän syvemmälle kaninkoloon tipahtaneille” ja etenkin sellaisille, jotka pitävät Stanley Kubrickin monitulkintaisista elokuvista ja ymmärtävät myös sen, että elokuviin kätketään usein muitakin tarinoita ja viestejä kuin vain se päällimmäinen eksoteerinen juoni.

Tämän juttusarjan tavoitteena ei kuitenkaan ole saada ketään uskomaan mihinkään. Kirjoitan tämän vain siksi, että olen itse pitkäaikainen Stanley Kubrick -fani ja näen tässä esitetyn teorian melko uskottavana.

Taustoja:

NASAn Apollo-kuulennot 60-luvun lopussa ja 70-luvun alkuvuosina ovat olleet kiivaan kiistelyn kohde. Jos asiaan yhtään perehtyy, alkaa huomaamaan, että tämänkin historiallisen tapahtuman taustalla on todennäköisesti melkoinen määrä valheita.

60-luvun lopussa elettiin asevarustelun ja kylmän sodan kiihkeintä aikaa. USA ja Neuvostoliitto kävivät myös kovaa kilpajuoksua avaruuden valloitukseen liittyen. Olisiko Yhdysvallat uskaltanut ottaa sellaisen riskin, että se olisi näyttänyt ensimmäisen kuulennon (Apollo 11) tapahtumat suorana lähteyksenä televisiosta? Mitäs jos joku olisikin mennyt pieleen? Silloinhan lännen epäonnistuminen olisi puskettu jokaiseen kotiin television välityksellä ja häpeä olisi ollut täysin sietämätön. Olisiko tällaiseen riskinottoon ollut varaa? Olisiko ollut kuitenkin turvallisempaa näyttää kansalle studiossa kuvattu onnistunut operaatio riippumatta siitä mitä oikesti tapahtui?

Itse näen Apollo-missiot nykyään lähinnä psykologisena operaationa (psy op), joka oli mahdollista toteuttaa juuri yleistyneen tv-tekniikan ja tarkoituksella luodun kylmän sodan ilmapiirin ansiosta.

En kuitenkaan ota tässä jutussa kantaa siihen onko ihminen oikeasti käynyt kuussa ja jos on niin mitä teknologiaa käyttäen. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että julkisesti Apollo-lennoista saatavilla oleva video- ja kuva-aineisto vaikuttaa suurelta osin erittäin epäilyttävältä ellei jopa huvittavilta (tässä yksi esimerkki). Kannattaa muistaa, että pukujen pitäisi kuussa olla paineistettuja / ilmastoituja / lämmitettyjä. Mistä virta kaikkeen 60-luvun tekniikalla? Ja mitä tuollaiselle puvulle tyhjiössä oikeasti tapahtuisi ja millaista sen kanssa liikkuminen olisi? Mistä muusta täysin luonnottomat leijumiset ja ponnahdukset voisi johtua kuin kannattimista ja vaijereista?

Toisaalta Apollo -videot ovat kuitenkin toteutusajankohtaan nähden ihan laadukkaita ja uskoisin, että Stanley Kubrick oli tuohon aikaan yksi harvoista, joka olisi pystynyt tuottamaan riittävän uskottavaa materiaalia. Olihan hän juuri saanut valmiiksi mestariteoksensa – Avaruusseikkailu 2001 / Space Odyssey 2001 (vuodelta 1968), jonka puitteissa hän oli jo luonut myös hyvät suhteet NASAan. Ensimmäinen kuulento (Apollo 11) nähtiin suoraan televisioista seuraavana vuonna eli 1969.

Jokainen voi omalla ajallaan tutkia mitkä kaikki asiat Apollo-lennoissa ja varsinkin noissa kuva-aineistoissa haiskahtaa lavastukselta. Itsekin voin tehdä niistä myöhemmin erillisen jutun. Tämän jutun aiheena se ei kuitenkaan ole.

Sen sijaan tässä juttusarjassa tuon esiin sen miksi jotkut uskovat, että Kubrickin The Shining (Hohto) -elokuvaan on kätkettynä salainen viesti kuulentoihin liittyen.

Jutun runko pohjautuu YouTubesta löytämääni videoon (Shining Code 2.0), mutta lisään mukaan todella paljon omia huomioitani. Olkaa hyvät ja ilmoittakaa, jos huomaatte jonkun asiavirheen tai muun mokan, sillä tämä on itsellenikin opintomatka aiheeseen. Koko juttusarjan tekemiseen voi mennä useampi päivä, sillä kerrottavaa on paljon. Mutta aloitetaan…

Alkumusiikki

Elokuvan alkumusiikkina soi Hector Berliozin säveltämä Fantastinen sinfonia. Wikipedian mukaan sen alaotsikko kuuluu: ”Episodi erään taiteilijan elämästä.” Jos Kubrick todella ohjasi tv:ssä näytetyt kuukävelyt, se todellakin oli melkoinen episodi kyseisen taiteiljan elämässä. Samaisen lähteen mukaan sinfonia omistettu Venäjän keisarille Nikolai I:lle ja kuulennot olivat nimenomaan Neuvostoliiton ja USA:n välinen kaksinkamppailu, jota Neuvostoliitto johti Apollo-ohjelmaan asti.

Elokuvan alkukohtauksessa kuullaan sinfonian viimeinen viides osa ”Uni noitasapatista” (Songe d’une nuit du Sabbat). Se kuvaa taiteilijaa noitien, aaveiden ja hirviöiden ympäröimänä Kyöpelinvuorella. Sapatti on juutalaisuudessa viikoittainen lepopäivä, jota vietetään juutalaisen viikon viimeisenä päivänä, lauantaina. Sapatti perustuu Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomukseen, jossa Jumala lepäsi luomisen seitsemäntenä päivänä.

En ole mikään klassisen musiikin asiantuntija, mutta näin maallikkona ajattelen, että jos Kubrick halusi alkumusiikin avulla luoda pohjaa kätketylle tunnustukselle työstään, jonka hän on tehnyt ”pimeille voimille” ja jonka hän oli viimein saanut pois käsistään, on vaikea keksiä parempaa valintaa kuin tämä dramaattinen sinfonia.

Alkukuvat

Elokuva alkaa siitä, kun kamera lentää veden päällä kohti yksinäistä, veden keskellä sijaitsevaa saarta. Tämä tuo itselleni vahvasti mieleen lennon kohti kuuta. Lisäksi vedestä heijastuu kaikki yläpuolella oleva: vuoret, taivas ja pilvet. Oliko TV:ssä nähdyt Apollo-videot oikeasti ”heijastuksia taivaalta” vai Hollywood-studiolta? As above, so below?

Saari on myös mielenkiintoisesti A-kirjaimen tai pyramidin muotoinen.

Saaren jälkeen kamera jatkaa matkaa kaukaisuudessa näkyvää pydamidimaista / A-kirjaimen muotoista vuorta kohti. Lennon aikana kamera myös kallistuu korostaen ”lento-fiilistä”. A-kirjaimen yhteydestä Apollo-ohjelmaan tai pyramidin yhteydestä vapaamuurareihin (joita suurin osa astronauteistakin taisi olla) en tässä nyt enempää puhu. Tajuatte ehkä pointin..

Kun kamera on lentänyt saaren ohi, siirrytään ilmakuvaan, jossa seurataan keltaista kuplavolkkaria ajamassa pitkin jatkuvaa S-muodossa kaartelevaa tietä. Tie, jossa tämä kohtaus on kuvattu, on oikeasti nimeltään ”Going-to-the-Sun Road” eli vapaasti suomennettuna ”Aurinkoon johtava tie”.

Jos tässä vaiheessa katsotaan Apollo-kuulentojen virallista tunnusta, huomataan pari asiaa…

Ensinnäkin nähdään S-kirjaimen muotoinen reitti (tie) maasta kuuhun ja lisäksi keltaoranssin kuun pinnalla nähdään kreikkalaisen jumalan, Apollon, kuva. Eli Apollo-ohjelma, A-kirjain, Apollon kuva. Ja Apollohan oli siis auringon jumala. Ja elokuvassa ajetaan siis S-muodossa kiemurtelevaa tietä, jonka nimi on Going-to-the-Sun_Road, jonka keskellä on kaksi viivaa aivan kuten Apollo-ohjelman tunnuksessa matkalla maasta kohti aurinkojumala Apollon kuvaa.

Kannattaa myös huomioida, että Kubrick vaihtoi elokuvaan tarkoituksella auton värin. Stephen Kingin kirjassa se oli punainen, mutta Kubrick halusi vaihtaa sen keltaiseksi. Monta muutakin asiaa Kubrick muutti ja se ei lukemani mukaan miellyttänyt kirjailijaa. Itse asiassa eräässä kohtaa elokuvaa nähdään romuttunut punainen kupla, jolla Kubrick ehkä halusi korostaa sitä, että kyseessä on nyt hänen oma allegorinen tarinansa ja Stephen Kingin tarina on nyt romukopassa.

Sekin on huomioimisen arvoista, että kyseessä ei ole mikä tahansa auto vaan juuri Volkswagenin kupla. Sehän on natsisaksasta lähtöisin oleva tuote – yksi Adolf Hitlerin ideoista. Apollo-ohjelmissa käytettiin Saturn V -raketteja, joiden kehityksestä vastasi saksalaisen Wernher von Braunin johtama raketti-insinööriryhmä. Von Braun oli kansallissosialistisen puolueen jäsen vuodesta 1933 alkaen ja SS-majuri. Siirryttyään Yhdysvaltojen palvelukseen hänet vapautettiin kaikista syytteistä.

Koko alkutekstien ajan kestävä ilmakuva tuntuu piinaavan pitkältä. Miksi pelkkää ilmakuvaa? Ehkä siksi, että halutaan kertoa vertauskuvallisesta ”lennosta” jonnekin? Miksi jatkuvaa kuvaa S:n muotoisesta tiestä, jonka päälle linssiheijastukset vielä tekee tähdenkaltaisia täpliä?

Katsokaa elokuvan alkua ja Apollo-ohjelman tunnusta tarkasti ja miettikää hetki. Katsokaa yksityiskohtia, värimaailmoja ja teemoja rinnakkain, kuunnelkaa musiikkia ja avatkaa mieli sille mahdollisuudelle, jota ajan tässä takaa…

Kun alkuteksti on ohi, kuulennoista muistuttava lentävä kamera saapuu sille kaukaiselle vuorelle (kylmä & harmaa), joka ensimmäisessä kuvassa nähtiin horisontissa. Se on pyramidimainen aivan kuten on monet kohdat myös siellä sijaitsevasta hotellistakin:

Haastattelu

Alkutekstien jälkeen siirrytään elokuvan ensimmäiseen oikeaan kohtaukseen, jossa Jack käy haastattelussa. Hän kävelee lukuisten vuori / pyramidi / A-kuvien ohi…

…saapuen lopulta toimistoon, jossa hotellin johtaja ottaa hänet vastaan. Tähän kuvaan täytyy pysähtyä nyt vähän pidemmäksi aikaa. Yritän selittää pari asiaa…

Hotellinjohtaja muistuttaa vahvasti John F. Kennedyä, jonka mukaan myös Apollo-ohjelman laukaisupaikka oli nimetty (Kennedyn avaruuskeskus).

”I believe that this nation should commit itself to achieving the goal, before this decade is out, of landing a man on the moon and returning him safely to the earth. No single space project in this period will be more impressive to mankind, or more important for the long-range exploration of space.” -President Kennedy, May 25, 1961

Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota toimiston takaseinällä olevaan ikkunaan, jonka edessä näkyy kotka, jolla on siivet levitettynä – kotka on ikäänkuin laskeutumassa. Monet varmasti muistavat historialliset sanat, kun Apollo 11 oli väitetysti laskeutunut kuuhun.. ”The eagle has landed”. Niin.. Apollo-tunnuksen lisäksi jokaisella lennolla oli oma tunnuksensa ja ensimmäisellä kuulennolla (Apollo 11) se oli laskeutuva kotka, jolla oli kynsissään oliivinoksa. Itse kapselia, jolla kuun pinnalle laskeuduttiin kutsuttiin nimellä ”eagle”.

”The American eagle, symbolic of the United States, was about to land on the Moon. In its talons, an olive branch indicated the crew “came in peace for all mankind.” The Earth, the place from which the crew came and would return safely in order to fulfill President John F. Kennedy’s challenge to the nation, rested on a field of black, representing the vast unknown of space.” -NASA

Jack kertoo tässä kohtauksessa hotellin johtajalle matkansa kestäneen kolme ja puoli tuntia (three and a half hours). Hour tulee sanasta Horus, joka on muinainen egyptiläinen aurinkojumala (ihan kuten kreikkalaisten Apollokin). Jos katsotaan vielä sitä Apollo-tunnusta, huomataan, että A-kirjaimen puolivälissä on kolme tähteä, jotka kuvaa virallisesti Orionin tähdistön kolmea kirjasta tähteä. Itse voisin nähdä ne myös kolmena mukana olevana astronauttina puolessa välissä matkaansa ja tuota A-kirjainta. Three in a half…

”The Project Apollo insignia was a disk circumscribed by a band displaying the words “Apollo” and “NASA.” The center disk bore a large letter “A” with the constellation Orion positioned so that its three central stars formed the bar of the letter. To the right was the Earth, with the Moon in the upper left of the center disc. The Moon’s face represented the mythical god Apollo. A double trajectory passed behind both spheres and through the central stars.” -NASA

Sekin kannattaa muistaa, että Jack on saapunut sitä mutkaista tietä pitkin lumiselle / harmaalle vuorelle, joka on A-kirjaimen / pyramidin muotoinen. Apollo 11 lennolla kesti kolme tuntia saapua kuun kiertoradalle irtauduttuaan Saturn V -raketeista. Apollo 11 miehistön määrä oli 3 (Neil Armstrong, Michael Collins ja Edwin ”Buzz” Aldrin). Numero kolme ei siis välttämättä ole dialogissa mitenkään sattumalta…

Katsokaa myös jälleen kohtauksen värimaailmaa. Luminen vuori, ruskea kotka ikkunalaudalla ja pöydällä vielä Yhdysvaltojen lippu. Myös viherkasvit puolipallon muotoisissa ruukuissa yhdistyy mielessä A11 -tunnuksessa näkyvään puolikkaaseen maapalloon. Lisäksi huoneessa näkyy vanhanaikainen radio, joka korostaa yhteyttä kaikkien tuntemaan ”Eagle has landed” saapumis-teemaan…

Huoneen perällä näkyvän ikkunan voi nähdä myös symbolisena valkokankaana, jota reunustaa verhot. Kubrick oli ennenkaikkea elokuvantekijä ja Apollo -kuukävelyiden taustat / maisemat tehtiin todennäköisesti samalla tekniikalla kuin Avaruusseikkailu 2001 -elokuvan vastaavat eli 3M:n projisiopintojen avulla (tätäkin yksityiskohtaa suosittelen jokaisen tutkimaan lisää).

Entäs sitten huoneessa näkyvä kolmas henkilö, joka nähdään radion vieressä seisomassa?

Hotellin johtaja kutsuu häntä (sihteeriään) tuttavallisesti nimellä ”Susie”. Jos uskoo siihen, että kohtaus on tarkasti mietitty, luulisi tälläkin henkilöllä olevan joku symbolinen merkitys.. Hmm. Olikohan NASAssa joku Susie tai Susan -niminen henkilö töissä Apollo-ohjelman aikaan… ehkä jopa joku joka olisi ollut tekemisissä radioiden kanssa? Mmm.. Arvatkaa! Olisiko vaikka pitkäaikaisin naistyöntekijä NASAN historiassa?

”In 1969, the world watched as Neil Armstrong marked his historic achievement with the words, “That’s one small step for man, one giant leap for mankind.” His now-famous transmission was heard around the globe thanks to NASA’s Deep Space Network, which made communication from outer space possible.

That network was built by a woman named Susan Finley.”

Meet The Women Who Brought Us Apollo 11

Lue seuraava osa ››

Yölliset kauhukohtaukset ja DMT

Oma kiinnostukseni erilaisiin mystisiin asioihin, joita tämäkin blogi käsittelee, on lähtöisin jo lapsuusajoista. Koin tuolloin unihäiriöitä, joita kutsutaan nimellä ”Yöllinen kauhukohtaus” tai englanniksi ”Night terror”. Suosittelen tutustumaan ilmiöön, sillä jos kyseinen kohtaus sattuu vaikka omalle lapselle, voi olla aika huuli pyöreänä, jos ei tiedä mitä tapahtuu. Tai voihan se sattua vaikka omalle kohdalle kun Mayojen kalenteri päättyy 😉

Tältä sivulta löytyy ihan mielenkiintoinen kirjoitus tästä unihäiriöstä ja juurikin noin olisin itsekin kuvaillut kohtausta. Itsekin nousin yleensä kävelemään ja yritin ”herättää” itseäni sytyttelemällä valoja jne, mutta koska kyseessä ei ole uni vaan toisenlainen tietoisuuden tila, siitä ei voi poistua muuten kuin menemällä takaisin nukkumaan ja rauhoittamalla mielensä. Lue lisää Yölliset kauhukohtaukset ja DMT

Wake up call by Yrjö Kallinen

Löysin mielenkiintoisen videosarjan, jossa Yrjö Kallinen kertoo yhteiskunnallisia näkemyksiään. Vähänpä on maailma muuttunut noista ajoista.

Suosittelen lämpimästi katsomaan koko viisiosaisen haastattelun, mutta jos se tuntuu liian haastavalta urakalta niin tässä pari hyvää klippiä haastattelusta:


Juttua päivitetty 12.8.2015

Kirja- ja ajattelusuositus: Susan Blackmore – Meemit – Kulttuurigeenit

Tässä kirja, jota suosittelen erittäin lämpimästi kaikille. Luin tämän itse ensimmäisen kerran vuonna 2004 ja parhaillaan (7/2009) luen sitä toistamiseen. Olen melko vakuuttunut, että tämä teoria meemeistä selittää aika monia asioita evoluutiosta, ihmisestä ja ihmisen tietoisuuden olemuksesta.  Lue lisää Kirja- ja ajattelusuositus: Susan Blackmore – Meemit – Kulttuurigeenit