Category: KummaJuttu

Tämä on jatkoa juttusarjan edelliselle osalle. Tässä sarjan osassa mennään melkein överi-tulkintoihin ja vähän aiheen ohikin, mutta tykkään kuitenkin kääntää ympäri jokaisen kiven, kun teen näitä analyysejä. Se nyt vain on tyylini. Yrittäkää kestää 🙂

Kotona aamiaispöydässä

Jackin haastattelun aikana siirrytään hetkeksi näyttämään hänen kotiaan, jossa vaimo Wendy ja poika Danny keskustelevat hotelliin muuttamisesta talveksi. Danny sanoo, ettei kotona olekaan ketään kenen kanssa leikkiä. Tämä “play” sana kannattaa pitää mielessä sillä myöhemmin Jack kirjoittelee tuosta samasta aiheesta. Jack ja Danny voidaankin erään tulkinnan mukana nähdä yhtenä ja samana henkilönä, persoonan eri puolina – leikkisänä lapsena ja aikuistuneena, todelliselle maailmalle silmänsä avanneena miehenä. Danny siis haluaisi lähteä hotellille (kuu-projektiin) sillä se houkuttaa häntä.

Itse kiinnitin tässä kohtauksessa huomiota pariin yksityikohtaan: Dannyn paita muistuttaa Amerikan lippua ja sen keskellä on Väiski Vemmelsääri. Wendyn mukissa on Tom ja Jerry. Edustaako Jackin koti lapsenomaista amerikkalaista mielikuvitus-todellisuutta? Nuo kyseiset sarjakuvat on varmasti vaikuttaneet suuresti myös Stanley Kubrickiin ja hänen työhönsä. Tässä pari esimerkkiä:

Väiski Vemmelsääri (Haredevil Hare 1948):

Tom ja Jerry (The Rocket Ship to the Moon 1958):

Toinen yksityiskohta tässä kohtauksessa on se, että hörppiessään Tom&Jerry -juomaansa Wendy lukee kirjaa “Sieppari ruispellossa”. Se on myös mielenkiintoinen teos kummien juttujen näkökulmasta, sillä jotkut väittävät sitä käytetyn työkaluna mielenhallinta-operaatioissa. Se voi olla ihan huuhaata, mutta jokainen pääteltköön itse. Tässä yksi kirja aiheesta: The Catcher in the Rye Enigma: J.D. Salinger’s Mind Control Triggering Device or a Coincidental Literary Obsession of Criminals?

THE CATCHER IN THE RYE ENIGMA unearths the mysteries surrounding the 1951 novel The Catcher in the Rye, by J.D. Salinger – arguably the most controversial book of all time. Nicknamed the ‘Bible of teenage angst’, the classic novel, which is frequently labeled immoral by different groups, has been banned in various parts of America over the decades. However, the main controversy, and indeed the most common reason for it being banned, was that it either inspired or was associated with some of the most infamous crimes of the 20th Century. These crimes include the murder of John Lennon and the attempted assassination of President Reagan.

The allegation directed at Salinger is that he (and/or his publisher) craftily implanted into the book neurolinguistic passages, or coded messages, that act as post-hypnotic suggestions or mind control “triggers”. In turn, these triggers enabled CIA handlers to activate Manchurian Candidates for assassinations. Some conspiracy theorists also believe the novel was part of the CIA’s now mostly-declassified mind control program MK-Ultra, and that while assassins were being brainwashed they were forced to read the book over and over until it was embedded in their minds.

But given that Salinger’s critically acclaimed masterpiece was one of the biggest selling books of the 20th Century, are the crimes it was associated with merely happenstance? Today, if a handful of different murderers had a copy of The Da Vinci Code or a Harry Potter book, or were all fixated on a similarly popular book, would it even make the news headlines?

Novelists, filmmakers and independent researchers James Morcan & Lance Morcan investigate these theories and counter arguments in THE CATCHER IN THE RYE ENIGMA – the fourth book of The Underground Knowledge Series. This balanced exposé ultimately leaves it up to you, the reader, to decide whether J.D. Salinger’s novel is a “Mind Control Triggering Device” or simply a “Coincidental Literary Obsession of Criminals” just as this book’s subtitle suggests.

Besides the criminals who targeted Lennon and Reagan, THE CATCHER IN THE RYE ENIGMA also details other deranged individuals who were obsessed with Salinger’s book including stalkers and murderers of leading political figures, film stars and other celebrities.

The idea that assassination codes are buried deep in Salinger’s book is one of the oldest conspiracy theories around and has been explored repeatedly over the decades with no smoking gun ever found. In fact, many familiar with Catcher conspiracies may think all the theories have already been proven to be false and there’s no need to drag them up yet again.

However, given what the authors have uncovered in their research for THE CATCHER IN THE RYE ENIGMA – especially the unique revelations on the history of mind control, the effectiveness of subliminal messages, the latest scientific studies on the brain, Salinger’s underreported dealings with the Americanized Nazis of Project Paperclip and the recently declassified documents on real-life Manchurian Candidates – they believe some of the theories swirling about the classic novel deserve another look.

Note that this title is an extended version of several chapters in The Orphan Conspiracies: 29 Conspiracy Theories from The Orphan Trilogy (Sterling Gate Books, 2014) also by James & Lance Morcan. The Catcher in the Rye Enigma therefore contains a combination of new material as well as some recycled material from The Orphan Conspiracies.

Mielestäni on joka tapauksessa mielenkiintoista, että juuri tuo Sieppari ruispellossa -kirja on valittu tähän kohtaukseen. Kuuraketit tosiaan kehitettiin Operation Paperclipin avulla (natsi-tiedemiesten tuonti jenkkeihin) ja natsien tiedetään tehneen mitä kummallisempia ihmiskokeita. Stanley Kubrick on tehnyt myös elokuvan Clockwork Orange, joka kertoo mielenhallinnasta. Hohto elokuvassa tulee muuten myös myöhemmin viittaus MK Ultraan / Monarchiin (siitä lisää myöhemmin).

Sekin on jännä sattuma, että juuri tässä kohtauksessa esitellään Dannyn mielikuvitus-ystävä Tony, joka puhuu Dannyn sormen kautta. Mielenhallinta, MK Ultra ja Monarch yhdistetään monissa teorioissa psykologisiin persoonallisuushäiriöihin. Kiinnostuneille suosittelen seuraavien englanninkielisten lyhenteiden googlaamista: DID, MID, MPD. On myös esitetty väitteitä, että Illuminatin kaltaiset salaseurat käyttäisivät MK Ultran / Monarchin / traumapohjaisen mielenhallinnan kaltaisia menetelmiä astronautteihin yms. merkittävillä tai julkisilla paikoilla oleviin henkilöihin, jotta he eivät koskaan paljastaisi salaisuuksiaan. Erilaisilla salaliitto-sivuilla tuodaan usein myös esiin yhteys näiden tekniikoiden ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön välillä – ja oudosti, myös tämä hyväksikäyttö-teema löytyy Hohto-elokuvasta….

Tässä joku arvalla valittu YouTube-video tuosta mielenhallinta-aiheesta: MK Ultra & Monarch Mind Control-How It Is Done Part 1 (Itselläni ei ole näistä mitään mielipidettä, mutta seuraan kaikkia kummia juttuja mielenkiinnolla).

Mutta palataanpas nyt siihen itse elokuvaan… Seuraavassa kohdassa nähdään kuinka hotellin johtaja (tai Nasan edustaja jos niin haluaa nähdä) rekrytoi Jackia. Amerikanlippu pöydällä ja lasketuva kotka ikkunalla on hyvä muistaa samoin kuin Kennedyn näköinen “valtion edustaja”. Pitkässä keskustelussa Jack saa yksityiskohtaisen ja vakavan varoituksen siitä miten yksin tähän hommaan lähtevä jää – eristyksiin muista. Kertooko Kubrick tässä vertauskuvan kautta siitä miten hän otti vastaan tehtävän Apollo -kuulentojen ohjaamisesta ja millaisen sopimuksen hän joutui tekemään?

Samaan aikaan Danny käy peilin edessä keskustelua mielikuvitusyhstävänsä Tonyn kanssa siitä pitäiskö hotellille lähteä. Kuvaako Tony Dannyn (eli sitä kautta ehkä myös Jackin) omaatuntoa? Jack tietää, että tätä ei pitäisi tehdä, mutta se houkuttaa häntä. Deal with the devil, kenties?

Tässä vaiheessa Danny näkee ensimmäisen näyn kaksostytöistä ja verestä. Hmm.. Miten kaksoset ja veri voisi oikeasti liittyä kuuhun? (Hyppään tässä menkka-aiheen yli sujuvasti, koska jokainen varmasti tajusi?)

Tätä kohtausta voisi tulkita monella tavalla kuu-aiheen näkökulmasta. Kaksoset on astrologinen merkki, joka on englanninkielellä “Gemini”. Gemini oli myös NASAn ohjelman nimi, joka edelsi Apollo-ohjelmaa. Myös sen tunnuksessa nähdään kaksosmerkki “II”.

On hyvä myös muistaa mitä tapahtui sen jälkeen kun Geministä siirryttiin Apollo-ohjelman ensimmäiseen vaiheeseen. Silloinhan Apollo 1 -miehistö kuoli hiukan epäselvissä olosuhteissa avaruussukkulan sisään (lue: paloivat poroksi). Aiheesta on esitetty lukuisia salaliittoteorioita ja niihin liittyy mm. epäilyt siitä, että Gus Grissom (mukana myös Gemini-projektissa) haluttiin pois päiviltä. Hänhän oli laukonut lausuntoja ja epäilyksiä siitä, ettei Nasa mihinkään kuuhun pääse. Väitetysti myös Grissomin perhe uskoi, että hänet murhattiin. Siihen liittyi muistaakseni joku tahallisesti väärin asennettu metallilevy, joka sytytti tulipalon. En tiedä/muista aiheesta tämän enempää, mutta kiinnostuneet löytää varmasti lisäinfoa.

Joka tapauksessa kaksoset ja veri -symboliikan käyttäminen tässä yhteydessä Hohto-elokuvassa herättää kysymyksiä. Varsinkin kohdassa, jossa Jack tekee päätöksen lähteä hotellille eli ottaa työn vastaan.

Ja toki se veri-välähdys sisältää samaa kaksos / II -symboliikkaa. Kaksi hissin ovea, kaksi pylvästä niiden välissä,  kaksi tuolia, kaksi taulua jne.

Matka hotellille

Sitten hypätään vaiheeseen, jossa Jack on jo perheineen matkalla takaisin hotellille (tällä kertaa pysyvästi). He istuvat autossa ja villin arvaukseni mukaan tässäkin kohtauksessa on käytetty projisiotekniikkaa (auton ulkopuolella näkyvät maisemat) aivan kuten Apollo-kuukävelyiden ja Space Odyssdey 2001 -kuvauksissa.

Mielenkiintoisin yksityiskohta tässä auto-kohtauksessa on kuitenkin se, että he puhuvat Donner Partysta eli eräistä Amerikan uudisraivaajista, jotka kokivat yllättäviä vastoinkäymisiä matkallaan kohti länttä (allegoria NASAn pyrkimyksistä päästä kuuhun, ehkä?) Donner Partyn tyypit päätyivät lopulta syömään jopa toisiaan.

Keskustelun lopuksi Danny sanoo tietävänsä asiasta, koska on nähnyt sen telkkarista. Tähän Jack puoli-ivallisesti sanoo, että “näetkös, hän on nähnyt sen telkkarista!”. Onko kyseessä Stanley Kubrickin silmänisku sille, että ihmiset tietävät ja uskovat kaiken mitä tv:stä näkevät? Apollo 11 -kuukävely on edelleen tv-historian kovin juttu (ehkä JFK ja 9/11 ihan siinä samalla viivalla)…

Kun perhe saapuu hotellille, tulee taas päivän selvä viittaus A-kirjaimeen. Ensin näytetään hotellia, jonka takana pilvet ovat kietoutuneet A:n muotoisen vuoren ympärille. Se sijaitsee vielä suoraan hotellin pyramidimaisen keskikohdan takana.

Sen jälkeen kuva leikkaantuu seuraavaan kohtaukseen ja mitä nähdään seuraavassa kuvassa vuoren kohdalla? Jep… Ei tätä varmaan oikein selvemmin voi enää kuvallisesti kertoa…

Jatkuu seuraavassa osassa ››

Kolme viimeisintä tämän blogin juttua oli tarkoitettu lähinnä sellaisille, jotka ovat vasta ”heräämisvaiheensa” alussa. Tämä juttusarja puolestaan on tarkoitettu vähän syvemmälle kaninkoloon tipahtaneille ja etenkin sellaisille, jotka pitävät Stanley Kubrickin monitulkintaisista elokuvista ja ymmärtävät myös sen, että elokuviin kätketään usein muitakin tarinoita ja viestejä kuin vain se päällimmäinen eksoteerinen juoni.

Tämän juttusarjan tavoitteena ei kuitenkaan ole saada ketään uskomaan mihinkään. Kirjoitan tämän vain siksi, että olen itse pitkäaikainen Stanley Kubrick -fani ja näen tässä esitetyn teorian melko uskottavana.

Taustoja:

NASAn Apollo-kuulennot 60-luvun lopussa ja 70-luvun alkuvuosina ovat olleet jo pitkään kiivaan kiistelyn kohde. Jos asiaan yhtään perehtyy, alkaa huomaamaan, että tämänkin historiallisen tapahtuman taustalla on todennäköisesti melkoinen määrä valheita.

60-luvun lopussa elettiin asevarustelun ja kylmän sodan kiihkeintä aikaa. USA ja Neuvostoliitto kävivät myös kovaa kilpajuoksua avaruuden valloitukseen liittyen. Olisiko Yhdysvallat uskaltanut ottaa sellaisen riskin, että se olisi näyttänyt ensimmäisen kuulennon (Apollo 11) tapahtumat suorana lähteyksenä televisiosta? Mitäs jos joku olisikin mennyt pieleen? Silloinhan lännen epäonnistuminen olisi puskettu jokaiseen kotiin television välityksellä ja häpeä olisi ollut täysin sietämätön. Olisiko tällaiseen riskinottoon ollut varaa? Olisiko ollut kuitenkin turvallisempaa näyttää kansalle studiossa kuvattu onnistunut operaatio riippumatta siitä mitä oikesti tapahtui?

Itse näen Apollo-missiot nykyään lähinnä psykologisena operaationa (psy op), joka oli mahdollista toteuttaa juuri yleistyneen tv-tekniikan ja tarkoituksella luodun kylmän sodan ilmapiirin ansiosta.

En kuitenkaan ota tässä jutussa kantaa siihen onko ihminen oikeasti käynyt kuussa ja jos on niin mitä teknologiaa käyttäen. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että julkisesti Apollo-lennoista saatavilla oleva video- ja kuva-aineisto vaikuttaa suurelta osin erittäin epäilyttävältä ellei jopa huvittavilta (tässä yksi esimerkki). Kannattaa muistaa, että pukujen pitäisi kuussa olla paineistettuja / ilmastoituja / lämmitettyjä. Mistä virta kaikkeen 60-luvun tekniikalla? Ja mitä tuollaiselle puvulle tyhjiössä oikeasti tapahtuisi ja millaista sen kanssa liikkuminen olisi? Mistä muusta täysin luonnottomat leijumiset ja ponnahdukset voisi johtua kuin kannattimista ja vaijereista?

Toisaalta Apollo -videot ovat kuitenkin toteutusajankohtaan nähden ihan laadukkaita ja uskoisin, että Stanley Kubrick oli tuohon aikaan yksi harvoista, joka olisi pystynyt tuottamaan riittävän uskottavaa materiaalia. Olihan hän juuri saanut valmiiksi mestariteoksensa – Avaruusseikkailu 2001 / Space Odyssey 2001 (vuodelta 1968), jonka puitteissa hän oli jo luonut myös hyvät suhteet NASAan. Ensimmäinen kuulento puolestaan (Apollo 11) nähtiin suoraan televisioista seuraavana vuonna eli 1969.

Jokainen voi omalla ajallaan tutkia mitkä kaikki asiat Apollo-lennoissa ja varsinkin noissa kuva-aineistoissa haiskahtaa lavastukselta. Itsekin voin tehdä niistä myöhemmin erillisen jutun. Tämän jutun aiheena se ei kuitenkaan ole.

Sen sijaan tässä juttusarjassa tuon esiin sen miksi jotkut uskovat, että Kubrickin The Shining (Hohto) -elokuvaan on kätkettynä salainen viesti kuulentoihin liittyen.

Jutun runko pohjautuu YouTubesta löytämääni videoon (Shining Code 2.0), mutta lisään mukaan todella paljon omia huomioitani. Olkaa hyvät ja ilmoittakaa, jos huomaatte jonkun asiavirheen tai muun mokan, sillä tämä on itsellenikin opintomatka aiheeseen. Koko juttusarjan tekemiseen voi mennä useampi päivä, sillä kerrottavaa on paljon. Mutta aloitetaan…

Alkumusiikki

Elokuvan alkumusiikkina soi Hector Berliozin säveltämä Fantastinen sinfonia. Wikipedian mukaan sen alaotsikko kuuluu: ”Episodi erään taiteilijan elämästä.” Jos Kubrick todella ohjasi tv:ssä näytetyt kuukävelyt, se todellakin oli melkoinen episodi kyseisen taiteiljan elämässä. Samaisen lähteen mukaan sinfonia omistettu Venäjän keisarille Nikolai I:lle ja kuulennot olivat nimenomaan Neuvostoliiton ja USA:n välinen kaksinkamppailu, jota Neuvostoliitto johti Apollo-ohjelmaan asti.

Elokuvan alkukohtauksessa kuullaan sinfonian viimeinen viides osa ”Uni noitasapatista” (Songe d’une nuit du Sabbat). Se kuvaa taiteilijaa noitien, aaveiden ja hirviöiden ympäröimänä Kyöpelinvuorella. Sapatti on juutalaisuudessa viikoittainen lepopäivä, jota vietetään juutalaisen viikon viimeisenä päivänä, lauantaina. Sapatti perustuu Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomukseen, jossa Jumala lepäsi luomisen seitsemäntenä päivänä.

En ole mikään klassisen musiikin asiantuntija, mutta näin maallikkona ajattelen, että jos Kubrick halusi alkumusiikin avulla luoda pohjaa kätketylle tunnustukselle työstään, jonka hän on tehnyt “pimeille voimille” ja jonka hän oli viimein saanut pois käsistään, on vaikea keksiä parempaa valintaa kuin tämä dramaattinen sinfonia.

Alkukuvat

Elokuva alkaa siitä, kun kamera lentää veden päällä kohti yksinäistä, veden keskellä sijaitsevaa saarta. Tämä tuo itselleni vahvasti mieleen lennon kohti kuuta. Lisäksi vedestä heijastuu kaikki yläpuolella oleva: vuoret, taivas ja pilvet. Oliko TV:ssä nähdyt Apollo-videot oikeasti “heijastuksia taivaalta” vai Hollywood-studiolta?

Saari on myös mielenkiintoisesti A-kirjaimen tai pyramidin muotoinen.

Saaren jälkeen kamera jatkaa matkaa kaukaisuudessa näkyvää pydamidimaista / A-kirjaimen muotoista vuorta kohti. Lennon aikana kamera myös kallistuu korostaen “lento-fiilistä”. A-kirjaimen yhteydestä Apollo-ohjelmaan tai pyramidin yhteydestä vapaamuurareihin (joita suurin osa astronauteistakin taisi olla) en tässä nyt enempää puhu. Tajuatte ehkä pointin..

Kun kamera on lentänyt saaren ohi, siirrytään ilmakuvaan, jossa seurataan keltaista kuplavolkkaria ajamassa pitkin jatkuvaa S-muodossa kaartelevaa tietä. Tie, jossa tämä kohtaus on kuvattu, on oikeasti nimeltään “Going-to-the-Sun Road” eli vapaasti suomennettuna “Aurinkoon johtava tie”.

Jos tässä vaiheessa katsotaan Apollo-kuulentojen virallista tunnusta, huomataan pari asiaa…

Ensinnäkin nähdään S-kirjaimen muotoinen reitti (tie) maasta kuuhun ja lisäksi keltaoranssin kuun pinnalla nähdään kreikkalaisen jumalan, Apollon, kuva. Eli Apollo-ohjelma, A-kirjain, Apollon kuva. Ja Apollohan oli siis auringon jumala. Ja elokuvassa ajetaan siis S-muodossa kiemurtelevaa tietä, jonka nimi on Going-to-the-Sun_Road, jonka keskellä on kaksi viivaa aivan kuten Apollo-ohjelman tunnuksessa matkalla maasta kohti aurinkojumala Apollon kuvaa.

Kannattaa myös huomioida, että Kubrick vaihtoi elokuvaan tarkoituksella auton värin. Stephen Kingin kirjassa se oli punainen, mutta Kubrick halusi vaihtaa sen keltaiseksi. Monta muutakin asiaa Kubrick muutti ja se ei lukemani mukaan miellyttänyt kirjailijaa. Itse asiassa eräässä kohtaa elokuvaa nähdään romuttunut punainen kupla, jolla Kubrick ehkä halusi korostaa sitä, että kyseessä on nyt hänen oma allegorinen tarinansa ja Stephen Kingin tarina on nyt romukopassa.

Sekin on huomioimisen arvoista, että kyseessä ei ole mikä tahansa auto vaan juuri Volkswagenin kupla. Sehän on natsisaksasta lähtöisin oleva tuote – yksi Adolf Hitlerin ideoista. Apollo-ohjelmissa käytettiin Saturn V -raketteja, joiden kehityksestä vastasi saksalaisen Wernher von Braunin johtama raketti-insinööriryhmä. Von Braun oli kansallissosialistisen puolueen jäsen vuodesta 1933 alkaen ja SS-majuri. Siirryttyään Yhdysvaltojen palvelukseen hänet vapautettiin kaikista syytteistä.

Koko alkutekstien ajan kestävä ilmakuva tuntuu piinaavan pitkältä. Miksi pelkkää ilmakuvaa? Ehkä siksi, että halutaan kertoa vertauskuvallisesta “lennosta” jonnekin? Miksi jatkuvaa kuvaa S:n muotoisesta tiestä, jonka päälle linssiheijastukset vielä tekee tähdenkaltaisia täpliä?

Katsokaa elokuvan alkua ja Apollo-ohjelman tunnusta tarkasti ja miettikää hetki. Katsokaa yksityiskohtia, värimaailmoja ja teemoja rinnakkain, kuunnelkaa musiikkia ja avatkaa mieli sille mahdollisuudelle, jota ajan tässä takaa…

Kun alkuteksti on ohi, kuulennoista muistuttava lentävä kamera saapuu sille kaukaiselle vuorelle (kylmä & harmaa), joka ensimmäisessä kuvassa nähtiin horisontissa. Se on pyramidimainen aivan kuten on monet kohdat myös siellä sijaitsevasta hotellistakin:

Haastattelu

Alkutekstien jälkeen siirrytään elokuvan ensimmäiseen oikeaan kohtaukseen, jossa Jack käy haastattelussa. Hän kävelee lukuisten vuori / pyramidi / A-kuvien ohi…

…saapuen lopulta toimistoon, jossa hotellin johtaja ottaa hänet vastaan. Tähän kuvaan täytyy pysähtyä nyt vähän pidemmäksi aikaa. Yritän selittää pari asiaa…

Hotellinjohtaja muistuttaa vahvasti John F. Kennedyä, jonka mukaan myös Apollo-ohjelman laukaisupaikka oli nimetty (Kennedyn avaruuskeskus).

“I believe that this nation should commit itself to achieving the goal, before this decade is out, of landing a man on the moon and returning him safely to the earth. No single space project in this period will be more impressive to mankind, or more important for the long-range exploration of space.” -President Kennedy, May 25, 1961

 

Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota toimiston takaseinällä olevaan ikkunaan, jonka edessä näkyy kotka, jolla on siivet levitettynä – kotka on ikäänkuin laskeutumassa. Monet varmasti muistavat historialliset sanat, kun Apollo 11 oli väitetysti laskeutunut kuuhun.. “The eagle has landed”. Niin.. Apollo-tunnuksen lisäksi jokaisella lennolla oli oma tunnuksensa ja ensimmäisellä kuulennolla (Apollo 11) se oli laskeutuva kotka, jolla oli kynsissään oliivinoksa. Itse kapselia, jolla kuun pinnalle laskeuduttiin kutsuttiin nimellä “eagle”.

“The American eagle, symbolic of the United States, was about to land on the Moon. In its talons, an olive branch indicated the crew “came in peace for all mankind.” The Earth, the place from which the crew came and would return safely in order to fulfill President John F. Kennedy’s challenge to the nation, rested on a field of black, representing the vast unknown of space.” -NASA

Jack kertoo tässä kohtauksessa hotellin johtalle matkansa kestäneen kolme ja puoli tuntia (three and a half hours). Hour tulee sanasta Horus, joka on muinainen egyptiläinen aurinkojumala (ihan kuten kreikkalaisten Apollokin). Jos katsotaan vielä sitä Apollo-tunnusta, huomataan, että A-kirjaimen puolivälissä on kolme tähteä, jotka kuvaa virallisesti Orionin tähdistön kolmea kirjasta tähteä. Itse voisin nähdä ne myös kolmena mukana olevana astronauttina puolessa välissä matkaansa ja tuota A-kirjainta. Three in a half…

“The Project Apollo insignia was a disk circumscribed by a band displaying the words “Apollo” and “NASA.” The center disk bore a large letter “A” with the constellation Orion positioned so that its three central stars formed the bar of the letter. To the right was the Earth, with the Moon in the upper left of the center disc. The Moon’s face represented the mythical god Apollo. A double trajectory passed behind both spheres and through the central stars.” -NASA

Sekin kannattaa muistaa, että Jack on saapunut sitä mutkaista tietä pitkin lumiselle / harmaalle vuorelle, joka on A-kirjaimen / pyramidin muotoinen. Apollo 11 lennolla kesti kolme tuntia saapua kuun kiertoradalle irtauduttuaan Saturn V -raketeista. Apollo 11 miehistön määrä oli 3 (Neil Armstrong, Michael Collins ja Edwin “Buzz” Aldrin). Numero kolme ei siis välttämättä ole dialogissa mitenkään sattumalta…

Katsokaa myös jälleen kohtauksen värimaailmaa. Luminen vuori, ruskea kotka ikkunalaudalla ja pöydällä vielä Yhdysvaltojen lippu. Myös viherkasvit puolipallon muotoisissa ruukuissa yhdistyy mielessä A11 -tunnuksessa näkyvään puolikkaaseen maapalloon. Lisäksi huoneessa näkyy vanhanaikainen radio, joka korostaa yhteyttä kaikkien tuntemaan “Eagle has landed” saapumis-teemaan…

Huoneen perällä näkyvän ikkunan voi nähdä myös symbolisena valkokankaana, jota reunustaa verhot. Kubrick oli ennenkaikkea elokuvantekijä ja Apollo -kuukävelyiden taustat / maisemat tehtiin todennäköisesti samalla tekniikalla kuin Avaruusseikkailu 2001 -elokuvan vastaavat eli 3M:n projisiopintojen avulla (tätäkin yksityiskohtaa suosittelen jokaisen tutkimaan lisää).

Entäs sitten huoneessa näkyvä kolmas henkilö, joka nähdään radion vieressä seisomassa?

Hotellin johtaja kutsuu häntä (sihteeriään) tuttavallisesti nimellä “Susie”. Jos uskoo siihen, että kohtaus on tarkasti mietitty, luulisi tälläkin henkilöllä olevan joku symbolinen merkitys.. Hmm. Olikohan NASAssa joku Susie tai Susan -niminen henkilö töissä Apollo-ohjelman aikaan… ehkä jopa joku joka olisi ollut tekemisissä radioiden kanssa? Mmm.. Arvatkaa! Olisiko vaikka pitkäaikaisin naistyöntekijä NASAN historiassa?

“In 1969, the world watched as Neil Armstrong marked his historic achievement with the words, “That’s one small step for man, one giant leap for mankind.” His now-famous transmission was heard around the globe thanks to NASA’s Deep Space Network, which made communication from outer space possible.

That network was built by a woman named Susan Finley.”

– Meet The Women Who Brought Us Apollo 11

Jatkuu seuraavassa osassa ››

 

Aiemmassa jutussa pohdin sitä miten paljon nykynuoret mahtavat tietää totuusliikkeen historiasta ja muusta aiheeseen liittyvästä. Jos 9/11 alkaa olemaan monille jo kaukaista historiaa niin JFK:n murha on sitä vielä useammille. Sehän tapahtui jo kauan ennen omaakin syntymääni.

Suosittelen aloittaaan aiheeseen tutustumisen vaikka alla näkyvästä videosta. Siinä on myös jotain tuoreita huomioita niiden papereiden pohjalta, jotka julkaistiin aiemmin tänä vuonna (2018). Monet aiheeseen liittyvät paperit on edelleen salaisia, ainakin vuoteen 2021 asti…

Murhapaikan tutkiminen lintuperspektiivistä voi auttaa hahmottamaan outouksia. Tällä sivulla on jotain havainnollistavia kuvia:

http://www.jfkmurdersolved.com/dpmap63.htm

P.S. Edesmennyt Bill Hicks osasi heittää osuvaa läppää tästäkin aiheesta:

P.P.S. Jos joku tykkää ns. synkromystisestä pohdiskelusta, voi alkaa vaikka miettimään yhtä todella outoa “sattumaa”: JFK:n murja ja 9/11 ovat varmasti historian suurimmat salaliitto-epäilyjen aiheet. JFK:n murhan virallinen selitys eli Warrenin komission päätelmä siitä, että Oswald oli ainoa syypää murhaan, sai lempinimen “Lone Gunman -theory”. Siitä sai myöhemmin nimensä myös TV-sarja nimeltä The Lone Gunmen. Se oli X-files sarjan spin-off ja se käsitteli mm. salaliittoteorioita. Kyseisen tv-sarjan ensimmäinen pilotti-osa nähtiin Yhdysvalloissa vain 6 kk ennen 11.9. iskuja. Ja mistä tämä ensimmäinen osa kertoi? Hmm.. Ehkä parempi jos katsotte itse tästä koosteesta:

“In the premiere episode, which aired March 4, 2001, members of the U.S. government conspire to hijack an airliner, almost hitting the World Trade Center, and blame the act on terrorists to gain support for a new profit-making war. The episode aired six months prior to the September 11 attacks.”

Aikamoinen sattuma? Vai sittenkin joku sitäkin mystisempi Kumma Juttu?

Edelliseen postaukseen liittyen: Tietävätkö nykynuoret mistä totuusliikkeet ja muut on saaneet alkunsa? Vai tuntevatko he aiheen vain jonkun Alex Jones -hahmon kautta?

Ehkä olisi hyvä käsitellä tässä blogissa myös vanhoja aiheita ja helpottaa siten myös uusien ihmisten mukaan saamista näihin aiheisiin tuoreiden kirjoitusten avulla. Jatketaan edellisen postauksen linjoilla ja otetaan käsittelyyn henkilö nimeltä Bill Cooper.

Bill Cooper oli merkittävä truther-aktivisti jo ennen 2001-tapahtumia ja ennen Internetin yleistymistä. Hän käytti kanavanaan lyhytaalto-radiota, joka kuulostaa nykypäivänä uskomattoman alkeelliselta. Kuunelkaa tarkasti mitä hän sanoo tässä lähetyksessä, jonka hän teki vain vähän ennen syyskuun 2001 iskuja. Bill Cooper itse kuoli saman vuoden marraskuussa.

Tässä video, jossa käydään läpi miehen taustoja:

Ja mitä tulee siihen Alex Jonesiin niin hänhän ei ollut missään parhaissa väleissä Bill Cooperin kanssa…

Lisäys: Jos edellinen postaus ja tämä oli sinulle hyödyllisiä, suosittelen lukemaan myös seuraavan postauksen.

Tänään aloin miettimään sitä miten iso muutos on tapahtunut yhdeksässä vuodessa, jonka ajan olen tätä blogia pitänyt. Millä tavalla nuorempien sukupolvien edustajat heräävät kyseenalaistamaan heille ns. totuutena kerrottuja tarinoita? Onko esimerkiksi 9/11 tapahtumat nuoremmalle sukupolvelle yhtään niin merkittäviä psykologisia herättäjiä kuin meille, jotka olimme tapahtumien aikaan jo aikuisia?

Jos mietin omaa “heräämistäni”, muistan kuinka prosessi kulki mitä kummallisempien reittien kautta. Tärkein oli ehdottomasti 9/11, jonka virallinen selitys ei tuntunut mitenkään maalaisjärjellä ymmärrettävältä. Se pakotti perehtymään mitä kummallisempiin aiheisiin aina muinaisista kulttuureista pyramidien rakentamiseen ja peltokuvioihin. Yhtenä isona yksittäisenä herättäjänä toimi Nikola Tesla. Sanooko nimi nykynuorille mitään vai yhdistävätkö he Tesla-sanan pelkästään johonkin moderniin miljonääri-rakettimieheen ja sähköautoihin?

Alla yksi Teslaan liittyvä video niille, jotka eivät ihan kaikkiin mahdollisiin suuntiin ole vielä ehtineet katsomaan. En ota kantaa Judy Woodin, Mark Passion tai kenenkään muunkaan yksittäisen henkilön mielipiteisiin. Mahdollisimman monenlaisia mielipiteitä kannattaa kuitenkin kuunnella, sillä monesti se auttaa kaatamaan oman ajattelukyvyn näkymättömiä muureja. Ainiin ja tuossa videossa mainittu Tunguskan räjähdys on myös yksi niistä aiheista, joihin tällaisia juttuja penkoessa törmää. Paljon kiinnostavaa tutkittavaa! Tervetuloa kummien juttujen pariin – te nuoremman sukupolven edustajatkin!

Lisäys: Jos tämä juttu tuntui resonoivan sinun kohdallasi, suosittelen lukemaan myös seuraavan postauksen.

Perttu Häkkisen radiolähetykset, joita itse kuuntelin useimmiten podcast-muodossa, oli mukavaa ajanvietettä autoa ajaessa. En kuitenkaan ollut mikään “Perttu fan-boy” ja esimerkiksi Salaliittojen ilta -lähetyksen jälkeen olin äärimmäisen pettynyt ohjelman toimitukselliseen tasoon. Komppasin tuolloin EES-blogin kritiikkiä siitä miksei ohjelmassa puhuttu lainkaan 9/11-tapahtumista tai muista yhteiskunnallisesti merkittävistä salaliittoteorioista, jotka vaikuttaa osin erittäin uskottavilta.

Suurin osa Pertun lähetyksistä oli kuitenkin erittäin mielenkiintoisia ja hyvin toteutettuja. Radiossa on muutenkin niin vähän mitään kiinnostavaa kuuneltavaa puheohjelmaa. Koen murheellisena miehen poismenon “kummien juttujen käsittelijän” näkökulmasta.

Pertun viimeiseksi julkaisuksi jäi kolumni otsikolla “Älä tuomitse kummia kokenutta“. Sen voi lukea Savon Sanomien nettisivuilta:
https://www.savonsanomat.fi/mielipide/kolumnit/Älä-tuomitse-kummia-kokenutta/1239349

KummaJuttu-blogi esittää syvät osanotot Pertun perheelle ja läheisille.

Viime viikolla sattui jännä synkronisiteetti. Ensin törmäsin Espoossa tällaiseen lappuun:

Tuolle aikani naureskeltuani ja säälin sekaista tunnetilaa mutusteltuani aloin miettimään asiaa vähän tarkemmin. Miksi tällainen ”yhteiskuntaan turhautuneiden porukka” käyttäisi Fight Club elokuvasta tuttua lausetta omassa kömpelössä mainoksessaan?

“It’s only after we’ve lost everything that we’re free to do anything.” – Fight Club

Fight Club -leffassa isä- ja äititraumoista kärsivät ja yhteiskunnan ja oman elämänsä merkityksettömyyteen turhautuneet miehet (tai 30 vuotiaat pojat, kuten elokuvassa todettiin) perustavat salaseuran ja alkavat hoitamaan traumojaan ylimaskuliinisin menetelmin.

Niin… Miksi joku haluaisi vielä vetää alleviivatun yhteyden tämän elokuvan ja näiden pohjoismaisten vatsa&rintaliikkeen porukoiden välille?

Erityisen kummaksi jutuksi asian teki se, että tätä miettiessä päähäni pälkähti ajatus, että pitäisiköhän pitkästä aikaa katsoa onko Stefan Molyneuxin Youtube-kanavalla mitään kiinnostavaa. Ja “lo and behold” mitä sieltä löytyikään heti ensisilmäyksellä! – Vain viikkoa ennen tehty video, jossa hän analysoi Fight Club -elokuvan psykologista ja yhteiskunnallista puolta! Hei me synkkaillaan!

Tähän väliin täytyy muuten sanoa, että katselen YouTubesta hyvin monenkirjavia juttuja ja usein olen esim. tämän Stefanin kanssa eri mieltä asioista. Eli tämän jutun tarkoituksena ei ole mitenkään komppailla hänen ajatuksenjuoksuaan vaan kertoa vain mielenkiintoisesta sattumasta. Tästä aiheesta lisää edellisessä postauksessa (Kuplien puhaltelua).

Mutta palataan asiaan… Tuota Stefanin videota katsoessani aloin pohtimaan yhteiskuntaa ja näitä feminiini / maskuliini -asioita. Onko yhteiskunnan ulkopuolelle tai tällaisille reuna-alueille ajautuvien henkilöiden ongelmat lähtöisin näiden voimien epätasapainosta? Ja miten paljon asiaan vaikuttaa tämän meidän kulutusyhteiskunnan kaikilla tavoilla polarisoitunut arvosekamelska? Ehkä se ei ole ihmekään, että jotkut ovat vähän “hukassa”..

Katsellessani videota pidemmälle jäin muuten taas kerran miettimään sitä oliko elokuvassa oikeasti kaksi päähenkilöä (kuten Stefan analysoi) vai sittenkin vain yksi. Olen aiemminkin esittänyt ajatuksen siitä, että sekä Marla Singer että Tyler Durden (molemmissa muuten 11 kirjainta) ovat tavallaan saman kertojan eri puolia. 

Kertojahan pyrkii kaikin keinoin tukahduttamaan/poistamaan Marlan (korruptoituneen feminiinin) todellisuudestaan. Kertoja pystyy kohtaamaan kyseisen puolen vain ylimaskuliinisen puolensa kautta (sport fucking jne). Tyleriä lukuunottamatta tuon puolen käsittely on kuin sairauden kohtaamista (syövän etsiminen Marlan rinnasta, tukiryhmät jne). Kertoja kuitenkin yrittää pelastaa Marlan ja lopussa tulee tosiaan vielä se kliimaksi, jossa tulee ne monitulkintaiset sanat “You met me at a very strange time in my life..” (tuonkin Stefan muuten muisti väärin). 

Loppukohtaus on sikälikin todella järisyttävä, että siinä nähdään romahtavat kaksoistornit, lentokone ja tikapuut. Ja asento, jonka nainen ja mies seisoessaan (käsi kädessä / yhdistyneenä) muodostavat, on myös mielenkiintoinen (M), joka on aakkosten keskimmäinen kirjain. Nainen ja mies ovat tuossa kohtauksessa kuin “kaksi pilaria” ihan kuten ne siellä takana kaatuvat tornit.

Tietysti Fight Clubissa on paljon muutakin diippiä (esim. tarot- ja vapaamuurari-symboliikkaa), mutta enempää en siihen aiheeseen nyt sukella. Totean vaan, että Fight Club on yksi järisyttävimmistä elokuvakokemuksista ikinä. Ja jos se saa vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin aivosolut hyrräämään niin ei voi muuta kuin ihmetellä.

Eli…. Tällä kertaa ne Pohjoismaiset vatsarinta -porukat saivat A4-lapullaan aikaan ihan mielenkiintoisen pohdiskelun ja synkkaukset. Toivottavasti kyseiset kaverit saavat oman fight clubinsa tai jonkun muun vertaisryhmän kautta apua omiin ongelmiinsa – ennenkuin kirjaimellisesti menettävät kaiken.

The Gorbett Report otti muutama päivä sitten kantaa sisällön filtteröintiin ja informaatiokupliin, joissa ihmiset elävät joko tietoisesti tai tiedostamattaan (video tämän jutun lopussa). Itse olen miettinyt tätä samaa asiaa usein. Suomessa suurinta keskustelua kuplista on käyty varmaan turvapaikanhakijoihin ja poliittiseen sijoittumiseen liittyen, mutta kuplia on niin monenlaisia. Mitä aiheita sinä seuraat ja minkälaisia mielipiteitä suostut kuuntelemaan? Onko valinta sinun ja onko se tietoinen?

Oletteko koskaan miettineet omassa elämässänne olevien hyvien asioiden syy-seuraussuhteita? Miksi jotain hyvää on tapahtunut ja minkä seurausta se on ollut? Mikä johti siihen ja siihen asiaan ja mikä siitä seuraavaan? Joskus monet hyvät asiat ovat yllättävienkin valintojen takana. Ja joskus näitä tapahtumaketjuja taaksepäin seuraamalla päättyy yllättäviin yksittäisiin valintoihin.

Itse voin kertoa, että tämä blogi on ollut omassa elämässäni todella monen hyvän ja tärkeän asian alku. Jostain kumman syystä (kumma juttu) omalla kohdallani monet tärkeät uudet ihmissuhteet, ulkomaan matkat ja kokemukset ovat jollain tavalla sidoksissa siihen, että aloitin tämän blogin kirjoittamisen yhdeksän vuotta sitten.

Tarkoitan käytännön tasolla sitä, että jos en olisi tehnyt asiaa x, en olisi puhunut asiasta x henkilölle x, jonka kautta tutustuin toiseen henkilöön x, joka johti taas uusiin asioihin x ja x… Eli kyseessä on tapahtumaketju, jonka pystyy hahmottamaan vasta jälkikäteen. Jos en olisi koskaan aloittanut pitämään tätä blogia, elämästäni puuttuisi paljon tärkeitä muistoja, ihmisiä ja kokemuksia. Ja kaikki nämä ovat siis sellaisia asioita, joihin en todellakaan tämän blogi-harrastuksen avulla pyrkinyt.

Oliko siis vain sattumaa, että tunsin outoa tarvetta tällaisen blogin perustamiselle? Vai tiesinkö alitajuisesti jotain mitä tietoinen mieli ei pysty käsittelemään (Arrival -elokuvan tyyliin)? Vai onko elämämme oikeasti silmukkamainen itseään toistava narratiivi (Westworldin tapaan), joka saa meidät kerta kerralta hieman tietoisemmaksi siitä keitä todellisuudessa olemme ja tekemään tiettyjä valintoja tietyllä hetkellä? Vai onko kaikki vain sattumaa? Voiko perhosen siivenisku saada aikaan myrskyn toisella puolella maapalloa?

Vastauksia en tiedä mihinkään, mutta kokemuksia yritän jakaa parhaani mukaan. Suosittelen myös muita poikkeamaan tutulta ja turvalliselta arkielämän polulta, jos yhtään siltä tuntuu. Tehkää asioita ja valintoja, jotka teidän (ei välttämättä muiden) mielestä tuntuu oikealta! Meillä kaikilla on oma labyrinttimme ja reittimme. Ja kuten Steve Jobs aikoinaan sanoi, uskokaa intuitioon, johdatukseen tai mihin tahansa, jos se auttaa teitä tekemään vaikeita valintoja tai hyppyä tuntemattomaan.