Myytinkertojat ja Coral Castle

Oma kiinnostukseni kummia juttuja kohtaan vaihtelee sykleittäin. Välillä sukellan näihin aiheisiin pää edellä ja revin vaikka väkisin aikaa pohdinnoille ja välillä taas heittäydyn pinnallisemmalle tajunnan tasolle vähät välittäen mistään sen syvällisemmästä. Nyt on jo pidempään ollut menossa tämä jälkimmäinen eli “hiljaisen taustatarkkailijan rooli”. Pahoittelut siitä niille, jotka tältä blogilta ovat mahdollisesti jotain viime aikoina odottaneet 🙂

Tänään bongasin EES-blogista mielenkiintoiset videot, jotka käsitteli sateenkaaria ja numeroa 42. Videot oli poimittu Myytinkertojat nimiseltä YouTube-kanavalta. Olen itsekin monesti miettinyt sateenkaaria ja niiden symboliikkaa. Myös monissa elokuvissa sateenkaari-symboliikka tulee vastaan erikoisen silmäänpistävästi (esimerkkeinä vaikka Wizard of Oz, Batman, Eyes Wide Shut jne.) … Olen myös miettinyt sitä miksi sateenkaaria ei voi tehdä keinovaloilla vaikka kyseessä pitäisi olla vain valon taittumiseen liittyvä ilmiö. Toisaalta en ole tämän oman olettamukseni todenmukaisuutta vielä jaksanut edes tarkistaa eli viisaammat valistakoon – Olenko väärässä tässä oletuksessa?

Mutta eteenpäin… Kun vilkaisin tarkemmin Myytinkertojien YouTube-kanavaa, huomasin ilokseni, että siellä oli myös tuore video aiheesta Coral Castle / Ed Leedskalnin (alla upotettuna). Tämä aihe oli suuren kiinnostuksen kohde itselleni jo n. 10 vuotta sitten ja kirjoitin siitä monesti tänne blogiinkin. Olikin todella hienoa löytää tuoretta juttua aiheesta kotimaisella kielellä ja odotan innolla jutun kakkososaa. ADM 10!

P.S. Uusille vierailijoille vinkiksi: Kannattaa tsekata EES-blogin ja Myytinkertojien lisäksi myös Funtsittavaa-blogi. Ihan liian vähän on näitä kotimaisia kanavia, joissa pohdittaisiin mitään.. Itsekin yritän aktivoitua taas jossain vaiheessa, kunhan tähtimerkit napsahtaa kohdilleen 😉

Hullu maailma, osa 3: Lapset

“KRP:n seksuaalirikosjutun pääepäilty on toiminut vuosina 2010-2012 kirkkovaltuutettuna ja kirkkoneuvoston jäsenenä Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevassa evankelisluterilaisessa seurakunnassa. Mies on toiminut myös lapsi- ja nuorisotyön vastuuryhmässä kirkkoneuvoston edustajana.” -YLE

Alun perin oli tarkoitus kirjoittaa tämä juttu jostain ihan muusta aiheesta, mutta tämän päivän uutisointi lapsiin kohdistuneista sadistisista seksuaalirikoksista muutti suunnitelmat.

Vuonna 2016 kirjoitin monta juttua kansainvälisestä ihmiskaupasta ja pedofiliasta, kun ns. Pizzagate / Pedogate nousi pinnalle. Olin ollut tietoinen tällaisen toiminnan olemassaolosta jo pitkään ja “Pizzagate” toi kaikki ajatukset ja tunteet pintaan tästä aiheesta. Isona syynä oli valtamedian täydellinen sokeus aiheen vakavuudelle ja todellisuudelle.

Kirjoittamalla aiheesta yritin ehkä tuolloin jollain tavalla purkaa omaa ahdistustani ja saada muutkin ihmiset tajuamaan, että näitä asioita todella tapahtuu globaalisti ja vieläpä rituaali-tyyppisesti. Jaoin aiheesta kirjoituksia myös sosiaaliseen mediaan. Vastaanotto oli vaihtelevaa ja osin myös vähättelevää. Niinpä. “Ignorance is bliss.”

En tiedä miten paljon yhteyksiä nyt paljastuneella lasten raiskauksilla Suomessa ja “globaaliin eliittiin” yhdistetyllä vastaavalla toiminnalla on, mutta jossain määrin asiat tuntuu liittyvän toisiinsa. Uutisissa on puhuttu mm. videomateriaalista, jossa myös tapetaan lapsia ja poliisi mainitsee myös satanismiin viittaavan toiminnan. Myös sana “järjestäytynyt rikollisuus” on mainittu, joka tarkoittaa sitä, ettei kyse todellakaan ole mistään yksittäistapauksesta.

Mutta mitäpä yksittäinen ihminen voisi tällaisille asioille tehdä? Vuoden 2016 kirjoituksissa yritin herätellä mediaa tarttumaan aiheeseen (kuten eräät muutkin bloggaajat tuohon aikaan). Ei onnistunut. Nyt asioista sentään puhutaan niiden oikeilla nimillä – tosin ainakin toistaiseksi vain tämän tapauksen osalta. Kovinkaan monihan ei vielä tiedä millainen soppa nyt julkisuuteen tulleen pilkahduksen takana oikeasti on.

Villi arvaukseni on, että tämä aihe on niin vaikea ja arka, että se katoaa median näkökentästä yhtä nopeasti kun on sinne ilmestynytkin. Ellei sitten ison meren takana aleta saada tolkkua siitä mitä kuliseissa on jo pitkään tapahtunut.

Hullu maailma, osa 2: Kaninkolo

Siirrytään edellisen jutun ysäriteemoista vähän lähemmäs nykymaailman tapahtumia.

Maailma on muuttunut 90-luvulta valtavasti. Suurin globaalien muutosten kiihdyttäjä oman elinikäni aikana on ollut juuri vuosituhanen vaihteessa tapahtunut 9/11 ja sen jälkeiset tapahtumat. Pelkästään tuon yhden päivän tapahtumat oli niin uskomattomia, että niitä voisi vatvoa elämänsä loppuun asti pääsemättä silti mihinkään varmaan lopputulokseen. Nähdäkseni ainoa varma asia on se, että virallinen selitys tapahtumien kulusta on melkoista soopaa.

Internet oli vielä vuonna 2001 lapsenkengissä ja tuolloin lähes kaikki tieto saatiin vielä ns. yhden tuutin kautta. On siis täysin ymmärrettävää, ettei kovinkaan moni vielä silloin osannut kyseenalaistaa näkemäänsä, lukemaansa tai kuulemaansa sen kummemmin. Mutta miten ihmeessä sama vedätys voi toimia vielä tänäkin päivänä?

Nykyään käytössämme on (vielä osin) vapaa Internet ja virallisen tiedon lisäksi tarjolla on valtavasti myös sellaista taustatietoa, joista virallinen vanha media ei koskaan mainitse sanallakaan. Mutta miksi silti nykyäänkin niin monet ihmiset uskovat kyseenalaistamatta lähes kaiken mitä heille kerrotaan? Onko syy jo lapsesta alkaneessa aivopesussa ja siitä kumpuavassa auktoriteettiuskovaisuudessa, johon viime postauksessa viittasin?

Itse pyrin noudattamaan suunnilleen tällaista toimintatapaa aina kun joku iso uutinen tulee vastaan:

1. Lue/katso/kuuntele uutinen.

2. Hiljennä oma mielesi, omat asenteesi, mielipiteesi ja maailmankatsomuksesi. Mieti itse mitä sinulle juuri kerrottiin ja mitä tiedät kaikesta aiemmalla elämänkokemuksellasi.

3. Hae taustatietoa ja etenkin vaihtoehtoista tietoa uutisesta.

4. Lue/katso uutinen tarvittaessa uudelleen.

5. Mieti uudelleen. Muista kyseenalaistaa myös faktoina kerrotut asiat.

6. Mieti voidaanko tämän uutisen avulla vaikuttaa sinuun jollain tavalla (myös sillä tavalla, joka on sinun näkökulmasta positiivista). Sekä virallinen että vaihtoehtoinen tieto voi olla harhaanjohtavaa. Kiinnitä erityistä huomiota siihen hajottaako kyseinen uutinen ihmisiä eri leireihin/ryhmiin ja voiko sillä olla poliittisia tai muuten tarkoitushakuisia taustavaikutuksia.

7. Mieti uutista uudelleen laajemmassa kontekstissa ja tee vasta sitten mahdollisia johtopäätöksiä.

Kyseenalaistaminen on äärimmäisen tärkeää, mutta samalla se on myös tuskastuttavan haastava laji. Erityisen vaikeaksi sen tekee sama asia mikä on tehnyt sen helpommaksi eli järjetön määrä täysin sekalaisista lähteistä saatavaa tietoa. Kaikki päälle kaatuva tieto sisältää poikkeusetta myös misinformaatiota, disinformaatiota, politiikkaa, uskonnollisuutta ja ties mitä muutakin sontaa.

Kuitenkin onnistuneen kyseenalaistamisen seurauksena ajoittain tapahtuva “WHAT THE FUCK!” -ilmiö on aina kaiken sen vaivan arvoista. Itse olen kokenut vuosien varrella monenlaisia tilanteita, joita voi verrata The Matrix -elokuvassa tapahtuvan päähenkilö Neon heräämiseen. 

Seuraavassa postauksessa voisin vaikka ottaa konkreettisia esimerkkejä tällaisista aiheista. 


Hullu maailma, osa 1: Indoktrinaatio

Kirjoitan nyt muutaman jutun verran ajatuksia maailman tilasta ja kyseenalaistamisen tärkeydestä & vaikeudesta. Aiheet voi vähän poukkoilla, mutta tarkoitus onkin suoltaa tähän nyt kohtuullisen vapaata ajatuksenvirtaa. Tulevissa jutuissa on tarkoitus sukeltaa myös paljon  “kummallisempiin aiheisiin”…

Hullu maailma

Kuinka hulluksi maailma onkaan muuttunut? Vai onko se ollut sitä aina? Vuoden 2001 tapahtumat (9/11), terrorismin vastainen sota, kukistetut Lähi-idän johtajat ja koko alueen epävakauttaminen, terroristijärjestöjen laajeneminen, pakolaiskriisi, terrorismin saapuminen Eurooppaan ja muuhun läntiseen maailmaan, äärioikeiston (ja äärivasemmiston) nousu, epäilyksiä herättävät joukkoampumiset jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Onko tämä kaikki vain sattumaa vai kenties tarkoituksella luodun tapahtumaketjun jatkumoa?

Jokainen yksilö tarkkailee maailman tapahtumia sekä erilaisia syitä ja seurauksia oman rajallisen elämänkaarensa, kokemustensa ja oppimiensa asioiden näkökulmasta. Sana ”oppimiensa” voidaan monessa tapauksessa myös korvata sanalla ”uskomiensa” sillä kaikelle koulussakaan opitulle tiedolle ei löydy minkäänlaista vedenpitävää faktapohjaa.

“Voittajat kirjoittavat historian.”

”Mitä isompi valhe, sitä helpompi on saada ihmiset uskomaan siihen.”

Mm. nämä lauseet tuli mieleen, kun katselin EES-blogista bongaamaani videota Why Public Schools and the Mainstream Media Dumb Us Down.

Verovaroin kustannettavan (ei siis ilmaisen kuten usein kuulee sanottavan) peruskoutuksen hyötypuolia yhtään väheksymättä lienee selvää, että meitä kaikkia ”aivopestään” monella tavalla ihan lapsesta lähtien. Otetaan nyt esimerkkinä vaikka laulu ”Siniristilippumme”. Sitä ainakin minun kouluaikoina opeteltiin hoilaamaan…

Siniristilippumme,
sulle käsin vannomme, sydämin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin

Voin ihan rehellisesti sanoa, että korkein haluni ei ole koskaan ollut elää ja kuolla yhtään minkään värisen tai muotoisen lipun puolesta. Enkä aio tehdä sitä jatkossakaan ja samaa asennetta toivon löytyvän jälkipolviltakin. Ja tämä asenne kattaa myös uskonnolliset symbolit ja aatteet. Sitä paitsi pelkkä lippu ei merkitse mitään. Toki se voi symboloida monia asioita, mutta mikään symboli ei mielestäni ole kumartamisen tai varsinkaan kuolemisen arvoinen. Symbolin taakse voi kätkeytyä ihan minkälaisia aatteita ja ihmisiä tahansa riippumatta siitä mitä itse ajattelet sen tarkoittavan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö esim. Suomessa pitäisi olla puolustusvoimia. Sotilasurakin on varmasti monille sopiva valita ja sellaisena se pitäisi nähdäkin – nimenomaan uravaihtoehtona eikä minään kansalaisvelvollisuutena.

Ihmiset syntyvät maailmaan ilman omaa valinnan mahdollisuutta eikä mikään ulkopuolinen taho voi määritellä heille mitään velvollisuuksia varsinkaan väkivaltakoneiston osaksi liittymisen näkökulmasta. Toki suojaa ja toimeentuloa tarjoava yhteiskunta voi käytännössä olettaa jäseniltään tiettyjä ponnisteluja sitä vastaan, että se tarjoaa paikan yhteisössä ja kaikki sen tarjoamat hyödyt. Mutta siinä vaiheessa, kun nämä jokaiselle sisäänrakennetut ja jokaiselle yksilölliset kyvyt rakentaa omaa yhteisöä paremmaksi muuttuvat rangaistuksen uhalla velvollisuuksiksi ilman vaihtoehtoja, ollaan jossain epäonnistuttu ja pahasti. Sellaisen yhteiskunnan puolesta eläminen ja kuoleminen ei ole ole haluttava olotila.

Itse kävin armeijaa 90-luvun puolivälissä neljä kuukautta, jonka aikana opin sen miten huonoja asenteita siellä opetettiin esim. naisia kohtaan, miten esimiesasemassa olevat nauttivat vallan väärinkäytöstä ja ylipäätään sen miten totaalisen turhaa intissä olo oli varsinaisen muutaman kuukauden koulutusjakson loputtua. Neljän kuukauden ”oppimisen” jälkeen jäljellä olisi ollut vielä seitsemän kuukautta orjana palvelemista.

Tuon neljän kuukauden aikana olin myös nähnyt mm. sen miten vakavan sairauden tapauksista piti vaieta median suuntaan. Tämä tuli virallisena ohjeena meille varusmiehille kun aivokalvontulehdukset levisi varuskunnassa. Samaan aikaan varuskunnassa yksi tuttuni sairastui vakavasti taudin jälkioireisiin, kun ei saanut ajoissa oikeaa hoitoa ja eräs toinen varusmies teki itsemurhan.

Itselleni kokemus varusmiespalveluksen keskeyttämisestä oli äärimmäisen opettavainen ja monella tavalla positiivinen. Muiden varusmiesten pilkkahuudot ”sivari!, sivari!, sivari!” kävellessäni pois varuskunta-alueelta sai minut tuntemaan pelkästään sääliä huutelijoita kohtaan ja tajuamaan kuinka tärkeän teon olin juuri tekemässä.

Ryhmästä ulos astuminen on isolle osalle ihmisiä täysin ylitsepääsemättömän pelottava ajatus ja esim. omien vanhempien odotukset ja vaatimukset painavat monilla puntarissa paljon enemmän kuin oma (varsinkin kyseisessä iässä vielä epävarma) itsemääräämisoikeus ja intuition kuuntelu. Joillekin armeijasta lähteminen olisi ainakin noihin aikoihin tiennyt myös jotakuinkin lähtöpasseja omasta kodista. Onkin todella surullista miten niin iso osa vanhemmista pitää omien lastensa mieliä vankeinaan.

Jatkan höpinöitä seuraavassa jutussa…

Kauhua livenä

Viimein se sitten tapahtui – joukkomurha / terrori-isku, joka striimattiin livenä nettiin. Olinkin jo ehtinyt pohtimaan milloin se tapahtuu.

Tapauksessa on monia outoja piirteitä – kuten aina tällaisissa ison luokan murhenäytelmissä. En kuitenkaan ala tapausta enempää tässä vatvomaan. Esitän vain nöyrän toiveen, ettei kukaan provosoituisi tapauksesta tai ylipäätään antaisi tällaisen julmuuden vaikuttaa henkisesti tai tunnetasolla liikaa. Suru, viha ja myötäeläminen ovat normaaleja reaktioita, mutta pitää muistaa, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka haluavat vahvistaa mitä moninaisempia vastakkainasetteluita. Oikeisto vs. vasemmisto, ilmastoaktivistit vs. ilmastodenialistit, mustat vs. valkoiset, muslimit vs. kristityt… Listaa voi jatkaa loputtomiin. “Hajota ja hallitse” on tehokas kikka, joka toimii aina.

Valitettavasti itse katsoin tapahtumasta kuvattua videota uteliaisuudesta ja se aiheutti fyysisen pahoinvoinnin. Jälkeenpäin tajusin, että jo se oli energian antamista kyseiselle tekijälle / tekijäryhmälle. Eli olin itsekin mennyt siihen lankaan, että luovutin itsestäni jotain hyvää pois. Bill Hicks sanoi aikoinaan viisaasti:

It’s only a choice. No effort, no work, no job, no savings of money. Just a simple choice, right now, between fear and love. The eyes of fear want you to put bigger locks on your doors, buy guns, close yourself off. The eyes of love instead see all of us as one.

Onko kenestäkään muuten yhtään kummallista, että Facebook on ollut jo useamman päivän uutisissa? Samaan uutis-rykelmään sisältyi Facebookin massiiviset tekniset ongelmat, jonka takia koko palvelu oli pitkään alhalla, kahden avainjohtajan ero sekä nyt tämä Facebook Live terrorismi… En väitä, että näillä olisi yhteys, mutta kummajuttu-tutkani vaan alkaa aina hälyyttämään, kun monta asiaa tapahtuu samaan aikaan samalla suunnalla.

Ja tietysti tässä mietityttää moni muukin asia kuten se miten isoilla panoksilla aletaan pelaamaan, kun USA:n presidentinvaalit lähestyy. Villi arvaukseni on, että tämän blogin aiheeseen liittyviä tapahtumia tulee ainakin riittämään.

Vaihtoehtoraportti

Bongasin EES-blogista mielenkiintoisen YouTube-kanavan nimeltä Vaihtoehtoraportti. Kanava on uusi ja videoita vasta muutama, mutta ne on jo olleet ajatuksia herättäviä. Jutut on liittyneet ihmiskauppaan ja vähän diipimpiinkin keloihin, joista voi olla montaa mieltä. Ja hyvä niin.

Videoissa mainittu muutaman vuoden takainen ”pizzagate” ja omituiset julkkisten kuolemat ovat aiheita, jotka ovat vaivanneet omaakin mieltäni monesti, vaikken olekaan aiheista pitkään aikaan mitään kirjoittanut.

Vielä on vaikea ottaa kantaa siihen mihin tämä kyseinen tubettaja on aiheineen menossa, mutta ainakin asenne vaikuttaa hyvältä. Eli ottakaa ensin itse selvää ja päätelkää sitten onko kaikki pelkkää humpuuki-puhetta. Hyvä neuvo.

Tällaisella totuudenetsijöiden ja kyseenalaistajien harmaalla alueella liikkuminen on todella raskas laji. Nostankin hattua kaikille, jotka näille liukkaille lähtevät. Itsekin yritän jossain vaiheessa taas aktivoitua, kunhan energiat kohdilleen napsahtaa.

Be seeing you!