Syntyneet rakastettavaksi (Gabor Maté)

Olen monesti miettinyt ja kirjoittanutkin siitä miksi ihmiset kiinnittävät niin paljon huomiota erilaisiin ongelmiin eivätkä lainkaan välitä siitä mikä niiden ongelmien alkuperäinen syy on. Eli miksi aina yritetään hoitaa erilaisia seurauksia eikä syitä. Gabor Maté puhuu alla olevalla videolla tästä aiheesta ja siitä miten typerää on yrittää fyysisillä tai materiaalisilla ratkaisuilla korjata psyykkisiä tai sosiaalisia ongelmia. Yksinkertaistettuna hän kiteyttää puheessaan sen mikä tässä maailmassa on vialla.

Yksi asia, jota jäin miettimään oli se, että hän olisi hyvin voinut ylettää puheensa käsittelemään myös sitä miksei puoluepolitiikalla pystytä ratkaisemaan kovinkaan monia yhteiskunnallisia ongelmia. Miksi kaikki poliitikot tuntuvat olevan enemmän se ongelma kuin ratkaisu yhtään mihinkään. Asiaa voisi katsoa myös tästä näkökulmasta:

“Now, there’s one thing you might have noticed I don’t complain about: politicians. Everybody complains about politicians. Everybody says they suck. Well, where do people think these politicians come from? They don’t fall out of the sky. They don’t pass through a membrane from another reality. They come from American parents and American families, American homes, American schools, American churches, American businesses and American universities, and they are elected by American citizens. This is the best we can do folks. This is what we have to offer. It’s what our system produces: Garbage in, garbage out. If you have selfish, ignorant citizens, you’re going to get selfish, ignorant leaders. Term limits ain’t going to do any good; you’re just going to end up with a brand new bunch of selfish, ignorant Americans. So, maybe, maybe, maybe, it’s not the politicians who suck. Maybe something else sucks around here… like, the public. Yeah, the public sucks. There’s a nice campaign slogan for somebody: ’The Public Sucks. F*ck Hope.”

― George Carlin

Truman Show ja narrin psykologiaa

Truman Show -elokuva pyöri mielessäni keväällä aika paljon. Olen kirjoittanut siitä aiemmin monta kertaa, ja viime aikoina siitä on alkanut avautumaan itselleni taas ihan uusia puolia. Olen pohtinyt elokuvan tarinaa ja sen päähenkilöä tarotiin ja etenkin narri-hahmoon liittyen.

Elokuvahan alkaa siitä, kun elokuvan naivi ja huoleton päähenkilö lähtee kotoaan ja koira hyppii hänen vierellään. Elokuva päättyy siihen, kun tämä ”narri” voittaa pelkonsa, saavuttaa kypsyyden ja kirjaimellisesti purjehtii seuraavalle tietoisuuden tasolle (sykli päättyy). Alun ja lopun välissä tapahtuu päähenkilön henkinen taistelu, kasvu ja lopulta kellarista ylös nouseminen. Tuo päähenkilön kellari on tietysti vertaus luolalle ja alitajunnalle. Jos tällainen juonirakenne ei herätä ajatuksia tai soita mitään kelloja, suosittelen katsomaan tämän videon: https://youtu.be/mYiNTavDibE

Truman Show:n päähenkilö on narri. Trumanille luotua vankilaa johtaa hahmo nimeltä Christof. Kun Trumanin rakastama nainen soittaa Christofille haukkuakseen häntä Trumanin vangitsemisesta, Christof totetaa, että Truman voisi milloin vain halutessaan lähteä vankilastaan jos haluaisi.

Ison arkanan kortti nro. 15 (Paholainen) edustaa tätä samaa hahmoa. Kortissa nähdään kahleet kahden ihmisen kaulassa, mutta ne ovat niin löysällä, että he voisivat milloin vain irrottaa ne kaulastaan jos haluaisivat.

Oli havahduttavaa tajuta, että Truman Show -elokuva alkaa narri-kortista (nro 0) ja se päättyy Tarotin ison arkanan viimeiseen korttiin Maailma (nro 22). Epäilykset tarkoituksellisesta tarot-viittauksista kasvaa, kun tajuaa, että Chritof lausui nuo vangitsemiseen ja vapautumiseen liittyvät sanat juuri siinä kohdassa, jossa Tarotin viidestoista kortti (paholainen) tulisi, jos ison arkanan kortteja selaisi eteenpäin kronologisessa järjestyksessä elokuvan tahdissa. Tässä vielä järjestys muillekin muistin virkistämiseksi:

Kun elokuvasta on löytänyt pari näin selvää viittausta tarotiin juuri oikeista kohdista (ajatellen, että sinne olisi kätketty kaikki 22 tarotin korttia kronologisessa järjestyksessä), syntyy houkutus lähteä etsimään niitä muitakin kortteja. Löysyisikö elokuvan keskikohdan tietämiltä esim. jotain kehässä pyörimiseen viittaavaa? Viittaan siis kortiin nro 10 (Kohtalonpyörä / Wheel of Fortune), joka on usein helposti tunnistettava tarot-viittaus. Noh… Kyllähän sieltä löytyy. Kohtauksessa Truman ajaa villisti liikenneympyrässä ympäri. Ja se tapahtuu juuri oikeassa kohdassa elokuvaa, jos leffaan olisi kätketty kaikki kortit kronologisessa järjestyksessä.

Myös rakastavaiset-kortti (joka siis oikeasti kuvaa eriytymistä) tulee leffassa ihan oikeassa kohdassa ja samoin sotavaunut (vastaa nykyajan autoa). Loppupään korteista aurinko ja tuomio on todella helppoja bongattavia.

Ja arvaattekin jo varmaan, että ei nuo kortit ole ainoat, jotka sieltä löytyy oikeista kohdista. Jokainen kiinnostunut voi halutessaan perehtyä itse aiheeseen tarkemmin. Joskus vuosia sitten löysin tästä samasta elokuvasta viiden minuutin kohtauksen, johon nämä samat 22 korttia tuntui olevan kätkettynä tarkoituksella. Voisiko siis olla, että tässä elokuvassa Tarotin iso arkana olisi kätkettynä tällä tavalla moneen kertaan? Jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä.

Alla vielä yksi mielenkiintoinen video narriin liittyen. Tarotkin tuodaan videolla esiin ja myös Narrin ja Jokerin välinen yhteys, joka tuli hyvin esiin myös Joker-elokuvan julisteessa.

Be seeing you!

Kumma Juttu is back! – Varjoista valoon

Tämä blogi oli pitkään tauolla, mutta se nousee vähitellen tuhkista feenikslinnun tavoin. KummaJuttu! tulee toimimaan jatkossakin ”ääneen ajattelemisen kanavana”, jota varten sen alun perinkin perustin vuonna 2009. Toki näiden kuluneiden 14 vuoden aikana on tapahtunut paljon asioita ja myös kehitystä monella tasolla, joka saattaa vaikuttaa siihen millä tavalla asioita käsittelen.

Tämän ensimmäisen uuden kirjoituksen haluan pyhittää varjotyön merkitykselle. Jos aihe on tuntematon, suosittelen lämpimästi perehtymään siihen.

Yksinkertaistettuna: Meillä kaikilla on julkinen, ulkopuolisille näytettävä ns. persoona. Sen lisäksi meillä on huomattavasti tietoista mieltämme laajempi tiedostamaton alitajunta, ja siellä piilevä ”varjo”, johon olemme elämämme varrella työntäneet kaikki ne asiat, joita emme halua näyttää ulospäin tai ehkä edes myöntää itsellemme. Ristiriita sen välillä mitä näytämme ulos ja mitä tiedostamatta kannamme sisällämme, voi olla suurikin. Ja se voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia joissain elämänvaiheissa – esim. ahdistusta tai muiden ihmisten tuomitsemista tai syyttämistä asioista, jotka ovat oikeasti vain osa omaa varjoamme. Tuota muihin kohdistuvaa syyttelyä tai tuomitsemista kutsutaan myös projisoinniksi.

Jos oman varjonsa pystyy kohtaamaan ja käymään itsensä kanssa syvällistä ja rehellistä keskustelua, ne alitajunnassa piilevät asiat eivät enää ole alitajuisia vaan ne tulee tietoisen mielen käsiteltäväksi ja silloin ne eivät enää pysty vaikuttamaan henkilön elämään. Ihminen voi tulla kokonaisemmaksi eikä enää ole oman varjonsa ohjailtavissa. Helppoahan tällainen varjotyö ei tietenkään ole eikä tuon työn tekemistä pysty pillereillä korvaamaan.

Nyt päättyneen kevään ja talven aikana tulin itse tehneeksi hyvin paljon henkilökohtaista varjotyötä ja itselleni sopivaksi toteutustavaksi osoittautui pitkät kävelyretket luonnossa. Suosittelen kokeilemaan!

Carl Jung oli henkilö, joka tämän aiheen parissa teki tutkimuksiaan ja hän on myös kirjoittanut paljon synkronisiteeteista – toisesta aiheesta, josta olen itsekin ollut erittäin kiinnostunut.

Lue myös: Varjoista valoon, osa 2

Aiheesta muualla:

Mielen ihmeet: Carl Jungin 4 sitaattia henkilökohtaisesta kasvusta

EES: Astro-teologia – osa 35: Helvetti

(Erityiskiitos EES:lle tämän aiheen aktiivisesta käsittelystä.)

Wake up call by Yrjö Kallinen

Löysin mielenkiintoisen videosarjan, jossa Yrjö Kallinen kertoo yhteiskunnallisia näkemyksiään. Vähänpä on maailma muuttunut noista ajoista.

Suosittelen lämpimästi katsomaan koko viisiosaisen haastattelun, mutta jos se tuntuu liian haastavalta urakalta niin tässä pari hyvää klippiä haastattelusta:


Juttua päivitetty 12.8.2015

Kirja- ja ajattelusuositus: Susan Blackmore – Meemit – Kulttuurigeenit

Tässä kirja, jota suosittelen erittäin lämpimästi kaikille. Luin tämän itse ensimmäisen kerran vuonna 2004 ja parhaillaan (7/2009) luen sitä toistamiseen. Olen melko vakuuttunut, että tämä teoria meemeistä selittää aika monia asioita evoluutiosta, ihmisestä ja ihmisen tietoisuuden olemuksesta.
Lue lisää Kirja- ja ajattelusuositus: Susan Blackmore – Meemit – Kulttuurigeenit