“Äiti”

Sattuipa äskettäin junassa seuraavaa:

Junan käytävän toiselle puolelle istuivat äiti ja tytär. Alkoi hyvin erikoinen keskustelu näiden kahden välillä – tai ei sitä oikein keskusteluksi voi edes kutsua, koska vain äiti oli äänessä. Monologi sai minut tuntemaan sääliä tytärtä kohtaan ja toivomaan, että hänellä riittäisi ikä jo ymmärtämään, että äidin käytös ei ole mitenkään hänen syytään. Aloin myös pohtimaan millaiset traumat äidin käytös tyttärelle aiheuttaa.

Äidillä tuntui olevan neuroottinen pakkomielle hallita kaikkea tyttärensä tekemisiä ja ajatuksia. Lisäksi äiti teki jatkuvasti negatiivisia huomioita tytöstä, vaikka tyttö oli täysin hiljaa. Ensin äiti kyseli onko tyttö koulun alkamisen takia noin hermostunut (vaikka oikeasti ainoa hermostunut tilanteessa tuntui olevan se äiti). Sivuhuomautuksena äiti totesi myös, että tytön tuleva opettaja ei olisi niin hyvä kuin entinen. Jäin ihmettelemään mitä hyötyä tytölle tällaisesta etukäteen tapahtuvasta mustamaalauksesta voisi olla.

Käsidesin laittaminen tytölle oli myös melkoinen näytös. Sitä piti laittaa n. viisi kertaa ja siinäkin äiti päätti pitää luennon siitä kuinka tyttö ei osaa pitää käsiään oikeassa asennossa. Puhe vilisi sellaisia termejä kuin ”susta on tullut just tommonen” ja ”miksi sä oot nykyään sellanen ja sellanen”..

Hetken päästä äiti käski tyttöä rentoutumaan ja olemaan hiljaa. Huvittava juttu, koska tyttö oli ollut koko ajan hiljaa ja äiti meuhkannut hermostuneesti jo ainakin vartin ajan. Hetken kuluttua äiti päätti torua tyttöä siitä, että tämä ei suostunut keskustelamaan äidille tärkeästä aiheesta. Äiti sanoi tytön käyttäytyvän juuri tuolla tavalla aina silloin kun ”äidillä” olisi jotain ”äidille tärkeää” mielessä. Samaan aikaan tämä ”äiti” tuntui olevan täysin välinpitämätön siitä mitä tytöllä voisi olla mielessään.

Erikoista tässä äidissä oli myös se, että hän puhui itsestään koko ajan kolmannessa persoonassa ”äitinä”, samalla tavalla kuin vauvojen äidit ja isät monesti puhuvat, jotta vauva oppii tunnistamaan termit. Tämä tyttö oli jo kuitenkin sen verran iso, että äidin puhe kuulosti hölmöltä lässytykseltä, vaikka puheen sisältö olikin koko ajan negatiivista.

Yhdessä vaiheessa junamatkaa äiti päätti kirjoittaa tytön isälle kortin. Äiti kysyi haluaisiko tyttö siihen jotkut terveiset isälleen. Tyttö vastasi, että haluaisi siinä lukevan ”terveiset isälle”. Tämän idean äiti tyrmäsi heti sanoen, että ”Ei siihen niin voi kirjoittaa kun sinähän näet sen silloin kun kortti annetaan”. Tämän jälkeen äiti kysyi uudelleen, että ”haluaisikö tyttö laittaa korttiin jotain SYVÄLLISTÄ”. Tyttö vastasi hiljaa, ettei halua.

Paljon muutakin todella pöljää äiti päästeli suustaan tuon matkan aikana ja aloin todella miettimään mitä sivulliset voisivat tuollaisessa tilanteessa tehdä. Suora kehotus hoitoon menemisestä tuskin auttaisi mitään. Tai miten voisi välittää tsemppiterveiset tytölle, jotta hän tietäisi, ettei hänessä ole oikeasti mitään vikaa?

Valtiot ja terrorismi: Katsaus propagandan luomien kulissien taakse

Olen suositellut tätä kirjaa ennenkin, mutta etenkin nyt Korona-kriisin keskellä se on erityisen suositeltavaa luettavaa. Siitä syystä luen sitä itsekin nyt ensimmäisen kerran kunnolla lause lauseelta mutustellen.

Kirjan voi lukea tai ladata ilmaiseksi täältä: http://www.11syyskuu.net/valtiot%20ja%20terrorismi%202013.pdf

Teoksen kirjoittaja (Hannu Yli-Karjanmaa) esiintyi Docventures-ohjelmassa vuonna 2015. Kyseinen video löytyy edelleen Yle Areenasta: https://areena.yle.fi/1-2881765

Hieno mies, joka jätti tärkeän perinnön. Lepää rauhassa.

Huumori-sivusto sensuroitu

Korjaus: Luulin aluksi että koko sivusto oli sensuroitu, mutta kyseessä oli vain yhden jutun sensurointi. Pahoittelut virheestä.

Alkuperäinen kirjoitus ennen korjausta: Ilmastonmuutosuutiset.fi oli satiirinen ja parodiaa tehokeinona käyttävä sivusto, joka tarjoili hupaisia juttuja ilmastonmuutoshysterian vastapainoksi. Niin – tarjosi. Koko sivusto on nimittäin nyt sensuroitu netistä DMCA valituksen takia. Sen tietää missä ollaan, kun huumori ja nauru kielletään…

Contagion

Vuonna 2011 (vain vähän sikainfluenssa-pandemian jälkeen) julkaistiin elokuva nimeltä Contagion. Siinä lepakoista lähtöisin oleva virus leviää maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Elokuva vaikutti kahdeksan vuotta sitten katsottuna lähinnä “paniikki-rokote-myönteiseltä” propagandalta. Nyt koronan jälkeisessä/aikaisessa maailmassa se vaikuttaa edelleen siltä, mutta samaan aikaan se vaikuttaa myös todelliselta predictive programming -julkaisulta. Siitä löytyy hämmästyttävän tarkasti monet koronakriisin aikaiset toimenpiteet ja ihmisten käyttäytymismallit.

Sosiaalisen median “truther-skene” esitellään elokuvassa myös mielenkiintoisella tavalla. Kuinkakohan moni elokuvan liki 10 vuotta sitten nähnyt oikeasti tietoisesti muistaa mitä on nähnyt? Entä miten paljon elokuva vaikuttaa alitajuisesti nyt ihmisiin, jotka eivät lainkaan mieti miksi ajattelevat asioista siten kuten ajattelevat… Elokuvat vaikuttavat tunnetusti vahvasti alitajuntaan, jolla on uskomaton vaikutus ihmisten käyttäytymiseen.

Itselleni silmiin tarttui tällä toisella katselulla myös muutamat symbolit. Yksi elokuvan päähenkilöistä (Gwyneth Paltrow) pelaa mm. uhkapeliä, jossa nähdään ravun merkki. Astrologiaan perehtyneet tietää millä tavalla rapu liittyy lääketieteeseen ja hoivaamiseen. Myös Orion -lääkeyhtiö käyttää kyseisen astrologisen merkin tunnusta. Lisäksi elokuvassa on kohtaus, jossa tuodaan epäilyttävän tarkoitushakuisesti esiin rokote nro 33.

Juuri nyt itselläni ei ole aikaa napsia ruutukaappauksia, mutta halusin kuitenkin jakaa huomiot täällä blogissa. Mielestäni kyseessä on hyvin erikoinen ja epäilyttävä elokuva. Siinä on myös harvinaisen paljon ns. kovan tason näyttelijöitä.

Sekin oli erikoinen “sattuma”, että katsottuani elokuvan tänään, avasin Iltalehden nettisivut ja silmiin osui tämä uutinen: Gwyneth Paltrow pysytteli kuukausia kotosalla murrosikäisten kanssa: ”Olin huolissani”

Melkoinen synkronisiteetti?