Leave World Behind, osa 1

Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia (2009), elokuva nimeltä Knowing pyöri teattereissa. Nyt 14 vuotta myöhemmin Netflix-elokuva Leave World Behind on suuri puheenaihe. Näissä kahdessa elokuvassa on paljon samoja piirteitä. Molemmat ovat apokalyptisia, mystisiä ja ovat myös täynnä erikoista symboliikkaa. Tuotantoyhtiöiden nimiä (jotka näkyy leffan alussa) voisi myös jäädä pohtimaan, mutta en mene siihen nyt tässä kirjoituksessa.

Spoileri-varoitus: Kannattaa katsoa leffat ensin ennenkuin lukee pidemmälle.

Vaikka Leave World Behind ei kerro aurinkomyrskystä, sellainen kummitteli ainakin itselläni mielessä jatkuvasti elokuvaa katsoessa. Molemmat elokuvat myös alkavat kuvilla avaruudesta, maapallosta ja auringosta. Myös Nasan logo tulee vastaan myöhemmin elokuvassa todella isosti. Leave World Behind -elokuvan julkaisu osuu vielä ajankohtaan, jolloin auringon aktiivisuus on suurimmillaan ja koronan massapurkaukset ovat jo aiheuttaneet revontulia monin paikoin. Itse asiassa huomenna 27.12. tällainen purkaus pyyhkäisee jälleen maapallon läheltä (kts. Nasan ennuste tämän kyseisen purkauksen suuntautumisesta).

Monet ovat varmasti tietoisia siitä mitä maapallolle tapahtuisi, jos suuri aurinkopurkaus osuisi suoraan siihen. Sähköverkot, Internet, satelliitit… kaikki saattaisi lakata toimimasta ja pitkäksi aikaa! Vuonna 1859 tällainen tapahtuma sattui ja se tunnetaan nimellä Carrington Event. Tuolloin ihmiskunta ei ollut vielä riippuvainen teknologiasta, joten kyseinen ilmiö ei aiheuttanut kovinkaan suuria murheita. Mutta nykymaailmassa vaikutukset olisi katastrofaaliset.

Mutta palatataan elokuvaan… Se todellakin oli hurjan symbolinen ja siihen sisältyi myös henkilökohtaisia synkronisiteetteja, jotka teki itselleni sen katselusta entistä kiinnostavamman kokemuksen. Mutta vasta toisella ja kolmannella katselukerralla aloin tajuamaan miten paljon symboliikkaa elokuvaan oli piilotettu. Kerään tähän juttusarjaan nyt jotain havaintoja.

Pelkästään alussa näkyvää sänkykohtausta voi jäädä miettimään pitkäksi aikaa…

Kaikki jotka ovat millään tasolla perehtyneet vapaamuurari-symboliikkaan, huomaavat elokuvissa helposti symmetrisesti kuvassa näkyvät pylväät. Tässä kyseisessä alkukohtauksessa huomion herättää kirkkaana hohtavat lampun jalat. Toinen lampuista (miehen puolella sänkyä) on päällä eli valaiseva ja toinen (naisen puolella sänkyä oleva lamppu) ei. Tästä tuli ainakin itselleni mieleen Jachin ja Boaz-pylväät, joista toisen vierellä nähdään usein aurinko ja toisen kohdalla kuu. Myös naisen ja miehen välissä oleva halkeama seinässä tuntui jotenkin tarkoitukselliselta. Kuvaako elokuva vastakohtien yhdistymistä?

Pronssiset oranssina hohtavat pylväät Solomonin temppelin portilla:

Mitä muuta huomioitavaa tässä kohtauksessa on? No itse huomasin ainakin sängyn vieressä olevan (miehen puolella) kahvimukin, jossa on Philadelphia 76ers -korisjoukkueen logo. Logossa on 76-numeroiden yläpuolella 13 tähteä.

Logon värit ovat sininen ja punainen. Nuo värit ovat tärkeässä osassa elokuvassa muutenkin. Noh, mihin tuolla mukilla voitaisiin viitata symbolisessa mielessä? Numerot 7 ja 6 yhteenlaskettuna on myös 13 (sama kuin tähtien määrä numeron 7 yläpuolella). Viitataanko tällä 13 verilinjaan? Vuosi 1776 oli myös Illuminatin perustamisvuosi sekä USA:n itsenäistymisjulistuksen vuosiluku. Kun ajatellaan, että elokuvassa mainitaan myöhemmin sisällisodan syttymiseen sekä mystinen talvipäivänseisauksena kokoontuva salaseura, voi helposti nähdä yhteyden kumpaan tahansa noista.

Virallisesti logon symboliikkaa selitetään näin:

This team has always used the number 76 on the logo and 13 stars above the first digit. They are very symbolic of the country as a whole and for the club in particular since it was originally called Syracuse Nationals and used the USA map as a distinctive sign. The numbers “7” and “6” indicate the month and year of adoption of the Declaration of Independence – July 1776. The 13 stars that form the ring are the number of American colonies that signed it first.

Tuo numero 76 tulee muuten elokuvassa myöhemminkin vastaan eli sikäli voisi hyvin ajatella, että muki ei ole sattumalta valittu vaan numeron näyttämisellä on ihan oikea symbolinen tarkoitus.

Naisen puolella sänkyä (yöpöydällä) näkyy Malcolm Gladwellin kirjoittama kirja Blink. Kyseisessä kirjassa on kohtaus, jossa kerrotaan mm. Amadou Diallon kuolemasta. Poliisi ampui tuota aseetonta miestä 41 kertaa tappaen hänet omalle kotiovelleen. Itse en ole Blink-kirjaa lukenut, mutta pelkästään muutaman artikkelin siitä luettuani, ymmärrän miten se liittyy elokuvaan ja sen juoneen. Kirjassa puhutaan vaistomaisesti, silmänräpäyksessä tehdyistä päätöksistä ja siitä miten nuo päätökset voivat joskus johtaa suuriin onnistumisiin ja toisinaan katastrofeihin.

Elokuvan alkukohtauksessa nainen on noussut sängystä ennen miestä ja tehnyt nopean päätöksen, että he lähtevät lomalle, pois kaupungista. Myöhemmin selviää, että tuo perheen äidin vaistomaisesti ja äkkipikaisesti tekemä päätös pelastaa koko perheen hengen.

Lisäys: Alun kohtauksessa mies vielä kysyy naiselta ”Miksi tänään?” ja sillä ikäänkuin korostetaan naisen (feminiinin) kykyä aistia tuleva vaara ja kuunnella intuitiota. Se on feeminiini ominaisuus toisin kuin maskuliininen järkeen ja logiikkaan liittyvä tietoisuus.

Kun kamera kääntyy kuvaamaan naista, huomataan elokuvan tärkein väri: Sininen. Nainen pakkaa myös sinistä puseroa. Takana näkyy takka, jossa niin halutessaan voi nähdä myös lakikivi-symboliikkaa. Myös huoneen symmetria kiinnitti huomion. Takan molemmin puolin on ovet, ihan kuten sängyn molemmin puolin oli ne lamput.

Naisen vierellä näkyy myös kirjoja. Toinen on A Remarkable Woman ja sen päällä joku noitiin liittyvä kirja (Witches?). Kirjahyllyssä näkyy myös kirja Off the Cliff (liittyy Thelma & Louise -elokuvaan).

Alkukohtauksessa nainen selittää myös syytä äkilliselle loman tarpeelleen. Hän kertoo saaneensa auringonnousua katsellessaan oivalluksen ja tajunneensa vihaavansa ihmisiä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että hän saa ovalluksen vasemmanpuoleisesta ikkunasta ulos katsellessaan. Huoneessa on nimittäin kolme ikkunaa ja tuo triptyykki-tyyppinen ikkunamalli saattaa olla ihan tarkoituksella valittu. Kiinnostuneiden kannattaa katsoa vaikka tämä video: https://youtu.be/I6IeEGwpzgI?si=4G5twjoQhGzL0khn

Nainen vasemmalla, mies oikealla, Jumala heidän välissään… Mielenkiintoinen huomio väreihin liittyen: Talo on ulkopuolelta punatiilinen ja ikkunankarmit ovat siniset. Toistuva teema. Ulkokuvassa korostuu myös triptyykki-ikkunat.

Sitten tulee elokuvan alkutekstit, jotka on tehty monia symboleita käyttäen. Tekstien tullessa kohti loppua, nähdään silmä:

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on silma-1024x510.jpg

Stay tuned. Jatkuu seuraavassa osassa….

Henkinen näkemys synkronisiteetteihin

Alla olevalla videolla Gabi Kovalenko selittää omasta näkökulmastaan synkronisiteetti-ilmiötä. Jaoin aiemmassa postauksessa useita videoita tuosta samasta aiheesta, mutta tällainen hieman henkisempi näkökulma on mielestäni erittäin tarpeellinen. Tuo Gabin YouTube-kanava on muuten muutenkin ihan kiinnostava. Hän tuntuu puhuvan aika monella videolla ihan järkeviä.

Lisäyksenä tämä sattumalta vastaan tullut video (alla). Se ei liity Gabiin millään tavalla, mutta en nyt keksinyt mihin muuallekaan tämän olisin lisännyt. Joka tapauksessa tunnistan hyvin asiat, josta tässä puhutaan.

Varjoista valoon, osa 3

Edellisessä juttusarjan osassa mainitsin, että voisin mahdollisesti joskus myöhemmin kertoa mitä tapahtui sen jälkeen, kun olin sen podcastin nauhoittanut. Nyt on ehkä sopiva aika kertoa siitä muutamalla sanalla.

Ensinnäkin… se mitä tein yli puolen vuoden ajan ennen tuon podcastin nauhoitusta, oli intensiivistä varjotyötä eli oman varjopuoleni työstämistä. Carl Jung näki varjotyön ja varjon integroinnin osana suurempaa individuaatioprosessia. En ala tässä selittämään Jungin teorioita sen tarkemmin, mutta voin kerätä tämän jutun loppuun tai kommenttikenttään jotain linkkejä aiheeseen liittyen.

Kaikki aiemmin tänä vuonna tekemäni varjotyö ei kuitenkaan olisi sellaisenaan riittänyt vaan sen piti myös manifestoitua jollain tavalla eli se oli pakko ns. päästää ulos. Ne kaksi tapaamista, joista aiemmassa kirjoituksessa kerroin, oli tässä mielessä todella tärkeitä, mutta vasta sen pidemmän podcastin tekeminen antoi mahdollisuuden sanoa kaikki ääneen ja sitä kautta tuoda varjotyöprosessi viimein kunnolla päätökseen. Sillä kuuliko podcastin yksi, neljä vai useampi ihminen, ei ollut prosessin kannalta mitään merkitystä. Tärkeintä oli se, että kaiken sai sanottua ääneen ja että juuri tietyt oikeat ihmiset tulivat tietoisiksi siinä puhumistani asioista. Itse asiassa se henkilö, jolle aloin podcastia alunperin tekemään (tai siis sillä hetkellä luulin tekeväni) ei omien sanojensa mukaan edes kuunnellut koko nauhoitusta… mutta silläkään ei ollut mitään käytännön merkitystä. Tietoinen mieli on pelkkä ohut huntu valtavan alitajunnan meren päällä ja omat tietoisen mieleni kehittämät syyt kyseisen tallenteen tekemiselle olivat pelkkää sumuverhoa. Todelliset syyt olivat visusti alitajuntani kätköissä.

Ennen kuin tein päätöstä podcastin luovuttamisesta kuunneltavaksi kenellekään, kävin tapaamassa vielä kolmatta henkilöä. Tuon kolmannen henkilön tapaaminen osoittautui yhdeksi elämäni merkittävimmistä hetkistä, josta käynnistyi lievästi ilmaistuna käsittämättömien tapahtumien ketju. Tai oikeastaan ne tapahtumat olivat alkaneet jo paljon aiemmin, mutta tuo tapaaminen kiihdytti asioiden etenemistä valtavasti ja antoi monelle jo aiemmin tapahtuneelle oudolle asialle merkityksen ja kontekstin.

Syy miksi kävin tuota kolmatta henkilöä tapaamassa oli se, että hän oli myös yksi niistä ihmisistä, jotka olin 90-luvulla jättänyt taakse kipeällä tavalla ja johon varjotyöni vahvasti liittyi. Tehdessäni podcastia, tein tietoisen valinnan ja jätin tämän kyseisen henkilön kokonaan pois tarinasta. Sisällytin siihen vain ne kaksi muuta henkilöä (joita olin siis jo käynyt tuossa vaiheessa tapaamassa). Selitin asian itselleni tuolloin niin, että olin muka jo käsitellyt tähän kolmanteen henkilöön liittyvät asiat 14 vuotta aiemmin. Nyt jälkikäteen ymmärrän, että se ei ollut totta vaan minun oli ollut pakko jättää hänet siitä pois, jotta pystyin kohtaamaan hänet neutraalisti myöhemmin äänityksen tehtyäni. Eli tietoinen mieleni oli jälleen tehnyt (tai selittänyt) jotain asioita omalla tavallaan, joka jälkeenpäin osoittautui pelkäksi savuverhoksi todellisten syiden rinnalla – syiden, jotka olivat oikeasti piilossa alitajunnassa.

Varmuus siitä, että minun tuli mennä tapaamaan tätä kolmatta henkilöä, tuli erilaisten synkronisiteettien kautta. Esimerkiksi eräänä päivänä mietin pitäisikö podcastista kertoa tuolle kyseiselle henkilölle ja juuri sillä hetkellä huomasin kellon olevan 11:11. ”Sattumat” noihin numeroihin liittyen ovat olleet itselleni todella merkittäviä, joten pidin sitä eräänlaisena vahvistuksena sille, että juuri niin minun tulisi toimia. Ja tuo oli siis vain yksi esimerkki. Oikeasti niitä sattumia oli useampia ja ne tapahtuivat juuri sellaisilla hetkillä kun mietin kyseistä henkilöä. Kyse oli siis intuition (alitajunnan) kuuntelemisesta ja nuo sattumat (synkroonisiteetit) vain lisäsivät juuri sopivalla tavalla varmuutta siitä miten kannattaisi toimia.

Tuo kolmannen ihmisen tapaaminen oli äärimmäisen merkittävä. Olin kerännyt itselleni listan kysymyksiä, jotka halusin häneltä kysyä. Tarkoitukseni oli jollain tavalla saada varmuus siitä, että muistan 90-luvulla tapahtuneet asiat oikein ennenkuin luovutan podcastia muiden kuunneltavaksi. Keskustelun aikana kävi kuitenkin ilmi, että oma tietoinen mieleni oli sivuuttanut kokonaan tietyt asiat, joita tuo kyseinen henkilö oli minulle 3 kk aiemmin kertonut. Eli olin ollut autuaan tietämätön tietyistä merkittävistä asioista, joista hän oli aiemmin puhunut. Kaiken tapahtuneen jälkeen en voi kuin uskoa, että tällä ”tietämättömyydellä” oli myös joku merkitys ja syy. Jos tietoinen mieleni olisi rekisteröinyt ne kuulemani sanat silloin 3 kk aiemmin, asiat eivät välttämättä olisi edenneet siten kuten ne olivat. En välttämättä olisi koskaan tehnyt koko podcastia tai ainakaan en olisi tullut puhumaan siitä tuolloin hänelle.

En voi tähän kirjoitukseen sisällyttää kaikkea mitä tuon tapaamisen jälkeen tapahtui, mutta vakuutan, että monet näistä tapahtumista ovat olleet todella käsittämättömiä. Puhutaan niin suurista ”sattumista”, ettei oma käsityskykyni enää ole meinannut niihin riittää, vaikka synkronisiteetti on ilmiönä itselleni tuttu jo vuosien takaa (oikeastaan siitä asti kun aloitin tätä blogia kirjoittamaan 14 vuotta sitten). Jotkut viimeisen puolen vuoden aikana tapahtuneista asioista ovat olleet myös sen tasoisia, että ne voisi tulkita yliluonnollisiksi. Monet varmaan muistaa Pulp Fiction -elokuvasta kohtauksen, jossa kaksi gansteria selviää kuin ihmeen kaupalla luotisateesta. Samuel L. Jacksonin esittämä Jules-hahmo toteaa kyseessä olleen ns. jumalainen väliintulo (Divine Intervention). Jotain sen kaltaista koen itsekin kohdanneeni, mutta se ”väliintulo” ei ole ollut yksittäinen tapahtuma vaan sarja uskomattomia tapahtumia. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisin tullut uskoon vaan sitä, että olen päässyt todistamaan jotain sellaista, joka on hyvin konkreettisesti osoittanut, että tämä meidän arkinen materiaalinen maailma on pelkkää ohutta pintaa syvemmän psyykkisen, arkkityyppisen ja ehkäpä jopa henkisen todellisuuden rinnalla.

Tuohon kokemaani ”outojen sattumien sarjaan” on sisältynyt mm. tiettyjen ihmisten ilmestyminen luokseni todella erikoisilla hetkillä. Lisäksi se mistä he ovat alkaneet puhua, on liittynyt juuri sellaiseen asiaan, jota olen sillä hetkellä sisäisesti käsitellyt. Jotkut näistä kohtaamisista on ollut sellaisia, että niiden ei olisi pitänyt olla edes mahdollisia (oven on esim pitänyt olla lukossa, mutta silti ovi on auennut kyseisten henkilöiden tullessa sisään). Kerran tapasin henkilön, joka tuli puhumaan minulle tietämättä kuka olin. Keskustelun jälkeen selvisi, että kyseinen henkilö on entinen tuttuni 90-luvulta, joka myös esiintyy niillä VHS-kaseteilla, joita olin juuri digitoinut. Sattumiin on lukeutunut myös jäätävä määrä 11:11 -numeroiden näkemistä juuri merkittävillä hetkillä. Ja tätä on tapahtunut todella pitkään (kuukausitolkulla) ja toistuvasti. Lisäksi on ollut erikoisia oivalluksia siitä miten tietyt menneisyydessä tapahtuneet asiat ovat tapahtuneet juuri tietyissä vuosisykleissä. Outoihin tapahtumiin on sisältynyt myös mystisiä esineiden katoamisia sekä erikoisia minulle sattumalta luovutettujen esineiden yllättäviä syvempien merkitysten selviämistä. On tapahtunut myös tietoteknisten laitteiden itsestään käynnistymisiä ja sammumisia juuri tietyillä merkittävillä hetkillä.

Tiedän, että tämä kaikki voi luettuna kuulostaa tarkoitusten tahalliselta etsimiseltä tai liioittelulta, mutta todellisuudessa asia on päinvastoin. En pysty kaikesta edes kertomaan. Jotain hyvin merkittäviä outoja asioita on tapahtunut myös tiettyjen henkilöiden itsemurhiin liittyen.

Lista tapahtuneista asioista on todella pitkä. En pidä täysin mahdottomana sitä, että jonain päivänä kertoisin kaiken noista ”sattumista” esim. uuden podcastin muodossa, mutta en kyllä tiedä miten voisin sen tehdä paljastamatta kenenkään henkilöllisyyttä. Eikä itselläni tällä hetkellä olisi edes aikaa moiseen.

Vaikka tämä pintapuolinen kuvailu saattaa kuulostaa sekavalta, ei mikään tapahtunut ole ollut pelkkää ”kummien juttujen” sekasortoista kaaosta. Kaikki on liittynyt tavalla tai toisella siihen kolmanteen henkilöön, jota kävin tapaamassa. Tuo kyseinen henkilö on jostain kummallisesta syystä ollut läsnä elämässäni kaikissa sen merkittävissä henkisen kasvun vaiheissa enkä todellakaan enää usko, että se olisi sattumaa. Mitä se sitten on? Noh, siitä on parikin teoriaa, joista kerron ehkä joskus myöhemmin.

Kiitos kaikille varjotyöprosessiini tavalla tai toisella osallistuneille ja etenkin heille, jotka ovat minua sen aikana tukeneet!

Jotain sekalaisia linkkejä aiheen tiimoilta:

Aiheesta suomeksi: https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2018/01/astro-teologia-osa-35-helvetti.html

Covid-19 & 9/11 revisited

On 9/11 vuosipäivä, joka antaa hyvän syyn palata kahteen suurimpaan tämän vuosituhannen mielenhallintaprojektiin. Tässä ajatuksia herättävä video:

Sama linkkinä: https://rumble.com/v3gn3po-covid-911-from-homeland-security-to-biosecurity-watch-along-and-q-and-a.html

Asiasta Corbett Reportin sivuilla: https://www.corbettreport.com/interview-1835-covid-911-watch-along-with-james-broc-and-ryan/

Syntyneet rakastettavaksi (Gabor Maté)

Olen monesti miettinyt ja kirjoittanutkin siitä miksi ihmiset kiinnittävät niin paljon huomiota erilaisiin ongelmiin eivätkä lainkaan välitä siitä mikä niiden ongelmien alkuperäinen syy on. Eli miksi aina yritetään hoitaa erilaisia seurauksia eikä syitä. Gabor Maté puhuu alla olevalla videolla tästä aiheesta ja siitä miten typerää on yrittää fyysisillä tai materiaalisilla ratkaisuilla korjata psyykkisiä tai sosiaalisia ongelmia. Yksinkertaistettuna hän kiteyttää puheessaan sen mikä tässä maailmassa on vialla.

Yksi asia, jota jäin miettimään oli se, että hän olisi hyvin voinut ylettää puheensa käsittelemään myös sitä miksei puoluepolitiikalla pystytä ratkaisemaan kovinkaan monia yhteiskunnallisia ongelmia. Miksi kaikki poliitikot tuntuvat olevan enemmän se ongelma kuin ratkaisu yhtään mihinkään. Asiaa voisi katsoa myös tästä näkökulmasta:

“Now, there’s one thing you might have noticed I don’t complain about: politicians. Everybody complains about politicians. Everybody says they suck. Well, where do people think these politicians come from? They don’t fall out of the sky. They don’t pass through a membrane from another reality. They come from American parents and American families, American homes, American schools, American churches, American businesses and American universities, and they are elected by American citizens. This is the best we can do folks. This is what we have to offer. It’s what our system produces: Garbage in, garbage out. If you have selfish, ignorant citizens, you’re going to get selfish, ignorant leaders. Term limits ain’t going to do any good; you’re just going to end up with a brand new bunch of selfish, ignorant Americans. So, maybe, maybe, maybe, it’s not the politicians who suck. Maybe something else sucks around here… like, the public. Yeah, the public sucks. There’s a nice campaign slogan for somebody: ’The Public Sucks. F*ck Hope.”

― George Carlin

Kirjoituksia kellarista 2023, osa 1

Kokeilin miltä tuntuisi runon kirjoittaminen. Edellisen olen tehnyt viime vuosituhannen puolella, saattaa itse asiassa olla jopa 90-luvun puolella. Eli sellainen rapiat 25 vuotta sitten. Pientä ruostetta saattaa siis koneessa olla 🙂 Mut eipä siinä. Näillä mennään. YY KAA KOO NEE….

Pieni lintu matkallaan
etsii paikkaa sopivaa

Räpytellen siipiään
taakkaa kantaa selässään

Mistä lienee saanutkaan
monta haavaa vaikeaa

Saaren pienen poukamaan
laskeutuu se nukkumaan

Tarkoitus tai sattumaa,
ehkei niistä kumpaakaan

Löytää silti sieltä sen
toisen siipirikkoisen

Tuen saavat toisistaan
siihen hetkeen vaikeaan

Tuntuu melkein kuin jo ois
saanut taakat raskaat pois

Parantamaan toisiaan
ei pysty silti kumpikaan

Miekka kaksiteräinen
on suhde kahden lintusen

Ottajaa ja antajaa
leikkivät ne vuorollaan

Kun taas aika muuton on
ja linnut lähtee lentohon

Silloin eroon haikeaan
ne ajautuvat toisistaan

Kun joskus päästä vuosien
aikaan muuttolintujen

saaren pienen poukamaan
linnut palaa nukkumaan

nuo kaksi kohtaa toisensa
ja muistaa vanhat haavansa

On tullut hetki valinnan
niin pakollisen, vaikean

Katsoako matalaan
peiliin luonnon antamaan

vai räpiköidä kauas pois
saareen toiseen missä ois

ehkä toinen lintunen
joka toisi vapauden

Iso lintu pörröinen
veteen katsoo miettien

Saari puhdas valkoinen
on sillä alla jalkojen

Katoavan arpien
se näkee päältä siipien

Sulat kaiken kokeneet
on viimein kaikki vaihtuneet

Lintu näkee selvemmin
kuin koskaan ennen aiemmin

Haavat joskus viilletyt
on kaikki taakse jätetyt.

Luokittelu ”meihin” ja ”heihin”

Iltasanomista sattui silmiin mielenkiintoinen kirjoitus: Kommentti: Kansan­murha ei koskaan ala yllättäen – askeleet kohti tuhoa on hyvä tunnistaa

Aloin lukemaan juttua ja ajattelin, että WAU! Viimein joku on alkanut puhumaan siitä miten hullu koronapassi oli ja miten älytöntä on jatkuvasti lietsoa me vs. te -mentaliteettia esim. lännen ja idän välille. Tai mitä tahansa sadoista vastakkainasetteluista, joita meille syötetään jatkuvasti joka tuutista. Hajota ja hallitse on todella tehokas tapa jakaa ihmiset leireihin ja saada heidät taistelemaan keskenään samaan aikaan kun toiset nauravat matkalla pankkiin.

Jotenkin en vain sitten kuitenkaan löytänyt tuosta kirjoituksesta sitä kliimaksia, jossa näistä asioista olisi puhuttu oikein kunnolla ääneen. Kiva silti, että rasismi mainittiin. Sitä minäkin vastustan. Kuten tietysti myös rasisimidenialisteja, koronadenialisteja, ilmastonmuutosdenialisteja ja mitä niitä vielä oli…

Muistakaa pysyä poteroissa!